Tähänkö kaikki loppuu vai jatkammeko eteenpäin?

Kiirettä on taas vaihteeksi pitänyt, enkä ole kerennyt ollenkaan päivitellä kuulumisiamme. Kuulumiset eivät olekkaan niin hyviä, vaikkakin sekaan mahtuu myös niitä hyviäkin. Aloitan niistä hyvistä ensiksi.

Sain lauantaina varmistuksen siitä, että minulle on kesäksi töitä ja saan myös toimia viikonloppuisin kiire apulaisena. :) Tämä tieto tuli kyllä sopivaan paikkaan, kun tähän asti ei ole oikein ollut tuloja mistään, mutta sitäkin enemmän menoja. Tälläkin hetkellä olen tavallaan "töissä", kun täti palkkasi minut koiran vahdiksi, kun hän lähti perheensä kanssa lomalle. Tässä nyt asustelen sitten puolet viikosta tätini talossa ja vahdin tuota pikku riiviötä. :)

Pepin kanssa ratsastelut ovat sujuneet hyvin. Kävin ratsastamassa sitä sunnuntaina ja tamma oli oikein mukavan oloinen, vaikkakin sillä virtaa taas tuntui riittävän. Kuitenkin se pysyi kuulolla koko ajan, eikä riekkunut ylimääräisiä.

Ja tässä tulevat sitten ne huonot uutiset. Ekko on ollut vain taluttelu liikutuksessa koko viime viikon ja syynä tähän on se, että se on jostain syystä yhtäkkiä mennyt ravissa ihan epäpuhtaaksi. Välistä ravaa puhtaasti, mutta välistä taas on ep. Kipeältä se ei näytä, tarhassa juoksentelee itsekseen, kun en ole sitä mihinkään sairas tarhaankaan viitsinyt yksikseen lykätä. Jaloissa ei tunnu, eikä näy mitään. Ei ole lämpöä tai nestettä. Eläinlääkäri tulee onneksi 9.3 käymään, niin saadaan sitten tietää mikä hepoa vaivaa.

Pelottaa, jos jalat rupeavat olemaan nyt sitten loppu. Ekkollahan on melko pitkä sairaskertomus. Varsana kasvattajilla ollessaan se mursi etujalasta sädeluunsa ja sai kuoleman tuomion. Eläinlääkäri oli heti sanonut, että on parasta pistää se monttuun., koska murtuma ei parantuisi koskaan. Toisin kuitenkin kävi, kun Ekkon entinen omistaja, joka myös valmensi ja ohjasti Ekkoa otti tämän itsellensä. Ekkoa pidettiin nelisen kuukautta pelkästään karsinassa. Sen jälkeen se pääsi ulos tarhaamaan pieneen sairas tarhaan. Kohta liikuntaa ruettiin lisämään asteittain ja Ekko laitettiin sairas kenkään. Lopulta jalka oli parantunut siihen kuntoon, että pystyttiin aloittamaan kisaaminen. Ekko juoksi vuoden aikana 19 940 euroa ja treeneissä saattoi ravata lujempaa kuin lämminveriset.

Hevonen, jonka piti olla jo kuollut oli yhtäkkiä siirtynyt suomen kylmäveristen kärkikaartiin Ura kuitenkin loppui lyhyeen, kun Ekkon toinen etujalka reagoi ja siitä meni hankoside. Ilmeisesti Ekko oli juossut koko ajan terveellä etusella "enemmän" ja siitä syystä hankkari sitten meni. Ekko jäi pitkälle tauolle ja hankkari meni monen vuoden päästä uudestaan, kun sitä yritettiin ravuriksi. Tästä kerroinkin tarkemmin Erikoispostauksessa: Miten kaikki alkoi.

Vaikka Ekkolla on ollut näitä jalka ongelmia, sen piti siltikin kestää eläinlääkärin mukaan ihan normi ratsastusta ja ajoa. Kilpaa ajaminen oli kuitenkin pois suljettu kokonaan. Tiedän kuitenkin, että kun takana on tämmöinen menneisyys, eivät jalat varmasti kestä samalla tavalla kuin terveellä hevosella. Vaikkakin Ekkon sitä normi ratsastusta pitäisi kestää. Nuorikaan se ei enää ole, vaikka 15 vuotias ei ole suomenhevoselle mikään vanha ikä.

Tässä nyt pelkään sitten pahinta, että entä jos nyt on tullut se hetki, kun ne jalat eivät enää kestäkkään. Joutuuko Ekko nyt sitten eläkkeelle vai mitä tapahtuu? Mitä omistajat haluavat tehdä sille, jos pahin käy toteen? Tähänkö se kaikki loppui? Onko meitä enää olemassa vai jatkanko yksin? Päässä pyörii koko ajan kysymyksiä, että mitä jos eläinlääkärin uutiset ovatkin huonoja. Tietenkään ei saisi maalata piruja seinille, mutta pakostakin rupeaa ajatukset pyörimään päässä. Varsinkin, kun tuo Ekkon menneisyys ei jalkojen osalta ole kauhean valoisa.

Ekko ja velipuoli Turjake.

Yritän nyt kuitenkin keskittyä johonkin muuhun ja odottelen vain lauantaita tulevaksi. Ei saisi rueta miettimään mitään ennakkoon. Mietin sitä sitten, kun eläinlääkäri tulee. Pitkääpä lukijat peukkuja pystyssä, jos uutiset eivät olisikaan sitten niin huonoja.