Ekko opetus heppana.

Olen tällä viikolla kirjoitellut todella huonosti blogiin. Eilen minun piti kirjoittaa, mutta sainkin yllättävän soiton töihin ja kirjoittelu suunnitelmat jäivätkin sitten siihen. Oikeastaan minulla ei edes ole kummemmin mitään kirjoitettavaa, kun tallilla ei mitään erilaisempaa ole tapahtunut. Päivät kuluvat eteenpäin sillä, että käveleskelemme joka päivä Ekkon kanssa ja kylmään sen jalkaa. Onneksi huomenna saamme aloittaa jo ravailun ja muuttaa treenaamista vähitellen normaaliksi. Odotan malttamattomana, että pääsisi jo maastoon. Siitä on niin pitkä aika, kun olemme tehneet Ekkon kanssa kunnon maastolenkin. Joka päivähän me maastossa käymme kävelemässä, mutta ei sitä kauhean pitkää matkaa viitsi kävellen tehdä. Varsinkin kun minä olen niin kauhea vilukissa, että en tarkene edes pitkää lenkkiä tehdä kävellen.

Perjantaina Ekko sai toimia opetus heppana. Kaverini tyttöystävä halusi tulla ratsastamaan ja Ekko on tallillta ainut heppa, joka soveltuu tähän hommaan parhaiten. Ekkon selkään uskallan päästää vaikka kuinka pienen lapsen, koska tiedän, että se ei tee mitään typerää. Talutin Ekkoa vähän aikaa pellolla, mutta päästin jo kohta irti, kun olin ensin opettanut perusasiat siitä, miten hevosta ohjataan. Ehdotin ratsastuksen jälkeen, että uudestaankin saa tulla ratsastamaan jos haluaa ja seuraavilla kerroilla voi koittaa jo ravaamistakin, kun Ekkokin on kunnossa.

Ekovei the Polttari poni.  Kävin vain kiristämässä vyön, enkä sitä varten jaksanut kypärää laittaa päähän. Tietenkin tuossakin olisi voinut sattua jotain. Ikinä en kyllä ratsastamaan lähde ilman kypärää.

Ekko näyttää vähän siltä, että ei ole oikein innostunut asiasta, :D

Ekko ei ole aina ollut yhtä hyvä opetus poni. Se oli selkään nousussa todella rauhaton, jos sinne kiipesi joku kokemattomampi ja hermostui kovasti, kun selkään nousu oli niin hidasta ja vaivalloista. Taluttaessa se ei riehunut, mutta oli siinäkin kovin jännittynyt. Nykyään se seisoo rauhassa paikoillansa, eikä ole moksiskaan jos sinne selkään joku muu kiipeää kuin minä. Omasta mielestä on vain hyvä, että se tottuu kaikenlaisiin ratsastajiin. Ekko onkin kerennyt toimia kaksi kertaa polttari hevosena, sekä talutus ratsuna ja on opettanut monia aloittelevia ratsastajia.

Eilen sitten ratsastin itse Ekkon ja kävin kävelemässä pitemmän lenkin kuin tavallista. Ilma oli sen verran lauhempi, kuin muina päivinä, että tämäkin viluinen ratsastaja uskaltautui matkustamaan selässä pidempään. Kävimme ensin kiertämässä pienen lenkin metsässä, jonka jälkeen kiersimme radan kautta merelle päin ja sieltä takaisin tallille. En tiedä kyllä mitään rentouttavempaa, kuin ratsastaa ihanassa ilmassa ja antaa hevosen vain mennä omaa tahtiansa eteenpäin. Ekkokaan ei turhista sätkyile, joten selässä voi ihan oikeasti rentoutuakkin ja antaa pitkät ohjat.

Kävin myös kuvailemassa maneesissa Idaa ja Wilhoa, sekä Riinaa ja Huuperttia. Wilho on mennyt kovasti eteenpäin siitä, kun se tuli Idalle. On ollut todella kiva seurata kummankin edistymistä ja toivottavasti saan tätä paria seurailla vielä monta vuotta. :)

Ajattelin, että voisin joku päivä kuvata jonkunlaisen maasto videon meidän maastoista. Jos lukijoita vain kiinnostaa? Ensi viikolla pääsen jo tekemään pidempiä maastoja ja olisi kiva näyttää lukijoille minkälaiset maastot täällä meillä on. :) Jos en vielä ensi viikoksi saa aikaiseksi tehdä, niin yritän ainakin jollekkin päivälle saada sen sitten tehtyä.

Ida ja Wilho

Riina ja Huupertti