Viikonlopun kuulumisia ja epätoivoa.

Kiireiden vuoksi jäänyt taas tämä blokkailu, vaikka hirveästi olisi tehnyt mieli kirjoittaa joka päivältä jotain. Yksinkertaisesti ei ole vain kerennyt ja en halua ikinä kirjoittaa kiireessä mitään, koska en osaa ja siitä tulisi todella huono postaus.

Tallin aitauksia

Perjantaina kävin juoksuttamassa Pepin ja Baronin. Peppiä ei ole pitkään aikaan tullut juoksutettua, joten oli ihan hyvä, että se pääsi purkamaan virtaansa ilman ratsastajaa. Peppi ravaili nätisti liinassa, ehkä hieman turhan laiskastikkin. Yleensä se on jo ravissa saanut kauheita pukittelu kohtauksia. Laukassa alkoikin sitten heti hirveät pukki sarjat. Siinä suu auki katselin ja hämmästelin ääneen, että ei kai se tuommoisia tee silloin kun olen itse selässä. Omistajan mukaan se hyppelehtii juuri samalla tavalla. Eipä sitä sinne selkään niin huomaa kuinka isoja loikkia se tekee oikeasti, mutta sen verran kovia ne ainakin ovat olleet, että viimeksi tipahdin alas.

Baronia juoksutin pitkästä aikaa ilman satulaa. Se teki sille todella hyvää, kun ei joka kerta aina vain opetella uusia asioita kun juoksutetaan. Viimeksihän pääsin jo selkään asti ja roikuin siinä mahallani kun omistaja talutti. Pääsiäislomalla olisi tarkoitus kiivetä selkään ihan istumaankin asti. :) Baroni selvästi nauttii, kun saa tehdä jotain muutakin, kun vain vetää kärryjä. Yleensä se on ollut semmoinen, että se kääntää selkänsä kun sitä menee hakemaan karsinasta, mutta nyt se on ollut joka kerta iloisena lähdössä töihin. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa sitten kamerakin mukaan, kun Pepistä ja Baronista on niin vähän kuvia. Olisi myös kiva saada ikuistettua nuo Pepin riehumiset.

Pena, yksi tallin monista lämpöisistä.

Ekkon liikutuksesta perjantaina en muista kyllä yhtään. Tiedän ainakin sen, että olen sen liikuttanut, mutta en muista mitä tein. Lauantaina meillä olikin sitten Ekkon kanssa valmennus. Minun piti mennä valmennuksiin ensiksi Pepin kanssa, mutta hevosauto oli hajonnut, joten ei ollut mitään kyytiä. Ajattelin sitten, että turha sitä on perumaan rueta, kun Ekkolla pystyy kuitenkin ravaamaan, niin pystyy valmennuksessa jotain edes tekemään. Olin innoissani, kun pitkästä aikaa pääsisin rakkaalla hepallani valmennuksiin. Selitin valmentajalle mitä eläinlääkäri oli sanonut ja, että vielä ei olla ihan täysissä voimissa.

Valmennuksista en voi oikein sanoa menivätkö ne hyvin vai huonosti. Ekko suoriutui kohtalaisesti, mutta tahditti aika paljon, kun teimme kulma työskentelyjä, jossa sillä on paha tapa kaatua lavan kanssa sisäänpäin. Varsinkin nyt kun on pitkä tauko takana ja varmasti lihaksetkin ovat hiukan jumissa. Valmentaja ei uskaltanut hirveästi meitä laittaa liikkumaan, kun Ekko näytti ajottain todellä epäpuhtaalta. Eläinlääkärin mukaan kuitenkin liikkumista pitäisi jatkaa, vaikka hevonen olisi ep ja kuulemma kuuluu kinnerpatti hevosen oireisiin varsinkin nyt kun "luutuminen" on käynnissä. Valmentaja epäili, että taustalla saattaisi kuitenkin olla jotain muuta kuin pelkät kinnerpatit.

Ekko on aina niin kuvauksellinen. Voi melkein sanoa, että siitä ei ikinä saa kuvaa missä sillä on korvat luimussa. Ei tarvitse kuin sanoa, Ekko katso kameraan, niin se pistää korvat höröön ja keskittyy kuvattavaksi. Kertoisikohan tämäkin vähän tästä herran "itserakkaasta" luonteesta. :D 

 Nyt sitten on vähän hankala tilanne päällä, kun ei tiedä ketä uskoa. Eläinlääkärin mukaan liikkuminen on hyväksi ja hän ei löytänyt muita vikoja, kuin kinnerpatit. Valmentajan mielestä taasen taustalla voi olla jotain muuta jolloin liikkumine olisi huonoksi. On kyllä taas niin ristiriitainen tilanne. Oikeastaan minun pitäisi luottaa eläinlääkäriin, koska hän on hevosen tutkinut ja on tässä hommassa ammattilainen. Toisaalta taas sitten valmentaja sai minut uskomaan, että Ekkolla voisi olla jotain muuta. Nyt en uskalla olla kuitenkaan liikuttamattakaan, koska jos nyt uskon eläinlääkäriä niin se ei ainakaan olisi hyväksi tällä hetkellä. Kuitenkin samalla pelkään, että jos valmentaja on oikeassa ja siellä on jotain muuta niin vahingoitan koko ajan hevosta lisää. Tuntuu, että ei tämä huono tuuri lopu koskaan. :/ Pitääkin varmaan soittaa eläinlääkärille ja jutella hänen kanssaan. Ensiksi taidan kuitenkin soittaa kengittäjälleni ja kysellä häneltä mielipidettä. Muutenkin pitää tuota kengitystä suunnitella uusiksi kinnerpattien takia.

En tunne kyllä toista hevosta, joka on näin helppo kuvattava. 

Sunnuntaina pidin Ekkolla kävely päivän, kun vähän säikähdin eilistä kommentointia valmentajalta. Ratsastin pellolla pelkästään riimulla ja teimme erilaisia harjoituksia. Lopuksi tulin vielä alas selästä ja käsittelin Ekkoa maastakäsin. Ekko oli koko harjoittelun ajan aivan rentona ja tuntui, että se nukahtaa siihen paikkaan. Saattoi osa syynä olla kevät auringon paistekkin, kun muutkin hevoset vain nuokkuivat ulkona ja nauttivat lämmöstä.

Kävin serkkuni kanssa ajamassa ensimmäistä kertaa Möhköllä. Laitoin sille varmuuden vuoksi potkuremmin kärryihin kiinni, kun se viime kerralla pukitti serkkuni alas ja se voisi varmasti innostuessaan harrastaa samanlaista temppuilua myös kärryillä. Kävelimme n. kilometrin ennen kuin aloitimme ravaamaan. Möhköllä on sen verran huono kunto, että pidin lenkin todella lyhyenä ja enemmän kävely painotteisena. Parempi aloittaa todella hitaasti, että ei vain tule mitään. Möhkö kulki koko lenkin ajan todella reippaasti ja se olisi halunnut koko ajan vain ravata. Välistä jouduin ponia pidättelemään vähän kovemmin, kun olisi aina vain halunnut mennä. Onneksi se kuitenkin käyttäytyi sen verran järkevästi, että ei edes pukittelut, vaikka sitä selvästi ärsytti, kun se ei saanut mennä.

Ponin pallukka kärryjen edessä. 

Tänään uskaltauduin jo ravailemaan Ekkolla. Päätin uskoa eläinlääkäriä ja liikuttaa Ekkoa kuten hän käski. Jos Ekko tuntuu yhtään kipeltä tai muuten siltä, että ei haluisi liikkua niin lopetetaan sitten ravailu. Aion vielä kuitenkin soittaa eläinlääkärille ja jutella asiasta. Kävimme Idan ja Wilhon kanssa melko pitkän maasto lenkin. Kummatkin heposet olivat virtaa täynnä ja innoissaan maasto reissusta. Välistä olikin hankaluuksia saada Ekko menemään sitä tahtia, mitä minä halusin. Pitkään aikaan ei ole ollutkaan tällaista, että Ekkon kanssa olisi vaikeuksia saada se pysähtymään. En tiedä sitten kertooko tämä sitä, että se on tavallaan terve ja haluaa mennä. Toisaalta se taas kertoo siitä, että pitää näihin maastakäsittelyihin vaihteeksi taas keskittyä enemmän, kun tuntuu, että poni ei oikein kuunnellut ratsastajaa. Ainakin se vaikuttaa siltä, että se haluaa liikkua ja tarhassa ollessaankin juoksentelee, joten kovin kipeältä se ei vaikuta.

Rousku