Erikoispostaus: Elämäni hevoset (osa 2)

Jatkan nyt erikoispostauksen kirjoittamista elämäni hevosista. Edellinen postaus löytyy täältä.
Erikoispostaus: Elämäni hevoset (osa 1)

Komissaari

Non Stopin ja Markin menettämisen jälkeen rupesin hoitamaan naapurissa asustelevaa suomenhevos ruunaa nimeltään Komissaari "Komi". Komilla on ollut suurin vaikutus hevosharrastukseeni ja se oikeastaan muutti koko hevosharrastukseni suunnan. Komi ei todellakaan ollut mikään helppo hevonen. Ensimmäiset kerrat kun sillä ratsastin niin, se kiikutti minua menemään kotiapäin aina kun oltiin päästy vähän matkan päähän tallilta.  Ei auttanut, vaikka toinen hevonen oli mukana, eikä auttanut vaikka käytimme sillä jos minkälaista kuolainta. Komi laukkasi vaikka pää kiinni jalassani.

Jossain vaiheessa sitä vain rupesi miettimään, että eihän tämä voi jatkua näin. Homma oli todella vaarallista, kun maastosta tultiin aina kiitolaukkaa takaisin tallille ja kentälläkin Komi juoksi vauhdilla portille. Taluttaminenkaan ei ollut mitään helppoa, kun Komi saattoin yhtäkkiä sännätä johonkin suuntaan. Youtubessa sitten törmäsin erääseen videoon, missä mies ratsasti hevosella ilman varusteita ja hevonen seurasi miestä kuin koira. En ollut ennen nähnyt semmoista ja olin ihan innoisani, että haluaisin itsekkin oppia samaa. Löysin netistä erilaisia harjoituksia luottamuksen kehittämiseksi ja rupesin harjoittelemaan niitä Komin kanssa.

Komin kanssa meressä uimassa :)

Meni monta kuukautta, että en edes ratsastanut Komilla. Harjoittelimme vain ahkerasti kentällä ja pellolla maastakäsittelyä. Monet kerrat olin jo luovuttamassa, kun Komi aina yhtäkkiä karkasi käsistä ja säntäsi talliin. Tuntui, että ei tämä onnistu ja tämä on ihan tyhmää hommaa. Omistajankin mielestä koko liinassa pyörittäminen ja muu oli ihan turhaa hommaa. Siltikin, jokin sai minut aina jatkamaan ja uskoin vakaasti, että tästäkin hevosesta saataisiin samanlainen kuin videossa oleva hevonen oli.

Monen epäonnistumisen ja onnistumisen jälkeen Komi rupesi vähitellen kuuntelemaan minua. Kohta jätin jo kovemmat kuolaimet pois ja ratsastin pelkällä nivelellä. Taluttaessa ei enää ilmennyt mitään ongelmia, vaikka vielä varmuuden vuoksi pidin narua turvan päällä. Kohta uskaltauduin ratsastamaan jo ilman satulaa kentällä ja vähitellen siirryimme maastoon. Jossain vaiheessa suhteemme oli jo niin hyvällä mallilla, että jätin kuolaimet kokonaan pois. Ajoin ja ratsastin ilman suitsia, pelkkien päitsien kanssa. Ikinä ei tullut semmoista tilannetta, että olisi vaikeuksia saada Komi pysähtymään. Vaikka toinen hevonen olisi lähtenyt viereltä kiitolaukkaan, se odotti mitä minä sille sanon.

Lopulta olin saavuttanut tilanteen, jossa pystyin ratsastamaan Komilla ilman minkäänlaisia varusteita. Se seurasi minua irti maastossakin ihan sama minne menin. Pystyin luottamaan siihen sataprosenttisesti. Komi muutti kokonaan hevosten käsittely tapani. Se opetti minua luottamaan hevosiin ihan uudella tavalla ja samalla se antoi palkkioksi oman luottamuksensa. Kenenkään hevosen kanssa minulla ei ole ollut yhtä hyvää suhdetta. Enkä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Kuitenkin jokaisen hevosen kanssa pyrin rakentamaan hyvää suhdetta ja se on kaikki Komin ansiota.

Tiemme erosivat kuitenkin loppujen lopuksi, kun jouduin omistajan kanssa riitoihin. Vuoden tauon jälkeen palasin takaisin samaiselle tallille ja aloitin Ekkon ratsastamisen. Komia hoidin siinä sivussa, mutta loppujen lopuksi päätin keskittyä Ekkoon enemmän. En enää kyllä muista sitä, että miksi päätin keskittyä juuri Ekkoon. Komin kanssa suhde oli kuitenkin aina parempi, kuin mitä minulla on Ekkon kanssa ollut koskaan. Vanhoja kuvia kun katselee, niin tulee todella ikävä nuita aikoja ja kyseistä hevosta.

Tämmöisellä varustuksella mentiin myös maastossa :)

Video on otettu alku ajoilta, kun hajoittelimme maastakäsittelyä ja tuloksia rupesi jo näkymään :)

Elämän varrelle on sattunut jos minkälaista hevosta ja jokainen on opettanut minulle aina jotain uutta. Omasta mielestäni minkään hevosen kanssa työskentely ei ole turhaa, vaan sitä pitäisi ajatella lahjana. Oli hevonen sitten hieno kilpahevonen tai "pystyyn kuollut" poni, niin jokainen niistä opettaa meille aina jotain uutta. Eikä mikään tieto ole turhaa, koska näiden kanssa työskentely on elinikäistä opiskelua. Vaikka tässä ei ole kauhean montaa vuotta vielä eletty, minulla on ollut mahdollisuus tutustua myös varsojen opetukseen. Noin viitiselle varsalle on tullut opetettua perusasiat ja loppuun kerronkin vielä hevosesta, jonka elämää sain seurata syntymästä hautaan asti.

Tara Toy

Tara kesällä 2006 pikku varsa. 

Tara 2v. kesälaitumella.

Tara elokuussa 2009 ravitallilla.

Tara on ensimmäinen varsa, jonka kanssa minulla oli mahdollisuus työskennellä. Tara syntyi keväällä 2006 ja tutustuin siihen silloin, kun se oli muutaman kuukauden ikäinen. Tara oli varsasta asti todella hyvä käsitellä, se yritti aina parhaansa, vaikka uudet asiat pelottivatkin nuorta hevosta. Kävin sen ja emän kanssa talutus lenkkejä maastossa, että se oppisi kulkemaan narussa nätisti. Opetin sitä nostamaan jalat kengitystä varten ja laitoin sille ensimmäistä kertaa kuolaimet suuhun ja valjaat selkään. Tara oli todella ihana varsa ja se tykkäsi kaikenlaisesta paijailuista ja rapsutuksista. Vanhempana se juoksi aina laitumella vastaan, koska halusi rapsutettavaksi ja seurasi perässä kun kävelin moikkamaan muitakin hevosia.

Kaksi vuotiaana Tara lähti valmennettavaksi ravitallille. Se tuli sieltä kuitenkin takaisin kotitallille jo vuoden päästä, kun jalka oli ruennut reagoimaan. Taran oli tarkoitus olla lomalla noin puoli vuotta jonka jälkeen sitä ruettaisiin treenaamaan uudestaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti ja kun treenaaminen aloitettiin jalka reagoi taas. Kuntoutuksesta olisi tullut pitkä, eikä jalasta ollut varmuuutta tulisiko se koskaan kestämään. Lopulta omistajat päättivät laittaa tytön vihreämmille laitumille. Tara nukutettiin ikiuneen tallin pihalle 8. maaliskuuta 2011. Taran emä Tintti seurasi myös varsaansa vihreämmille laitumille samaisena päivänä.

Alla näkyy muistovideo kummastakin hevosesta.