Erikoispostaus: Miten kaikki alkoi.

Lähdetäänpäs siis ihan alusta asti ja siirrytään yhdeksän vuotta taaksepäin.

Vuosi oli 2004, kuukausi taisi olla loka- tai marraskuu. Tarkalleen en muista kumpi. Elikkä siis, silloin menin käymään parin kaverini kanssa eräällä ravitallilla. Kävimme kysymässä, että saisiko tallilla rueta käymään hoitamassa hevosia. Saimme luvan ja kävimme aina harjailemassa heppoja niin usein kuin mahdollista oli. Matkaa tallille oli kuitenkin n. 8km, emmekä sen ikäisinä joka päivä jaksaneet pyöräillä, varsinkaan talvella.

Tällä tallilla tutustuin ensimmäistä kertaa Ekoveihin. Ekovei oli juuri lopettanut kilpauransa jalkavaivojen vuoksi ja sillä oli edessä seuraavaksi pitkä kuntoutus jakso. Tallin omistajalla ei ollut aikaa kuntoutella Ekoveitä, kun starttihevoset ja varsat veivät kaiken ajan. Niinpä me saimme hommaksi käydä kävely lenkeillä selästä ja kärryiltä käsin. Kesäisin ratsastimme Ekovein uitto altaalle, jossa kuntoutimme sitä uimalla ja kävimme myös paljon meressä kahlaamassa.

Vaikka silloin tuli aika paljon tämän hepan kans touhuttua, vihasin sitä. Uskokaa tai älkää :D Olen aina ollut lämppäri ihminen ja silloinkin minulla oli hoitohevosena n. neljä lämminveristä. Pätkääkään ei olisi kiinnostanut tuo yksi läski suokki. Ekovei ei myöskään auttanut asiassa yhtään, koska oli luonteeltaan mitä oli. Monet kerrat sitä roikuttiin narun päässä monenkin ihmisen voimin kun Ekko veti menemään mihin halusi. (Yleensä sinne missä oli ruokaa) Karsinan oven kun avasi niin sai olla varuillaan, että Ekko ei tunkenut päälle tai sitten puraissut. Suitsien laitto oli varsinkin yhtä tuskaa. Hampaita sai väistellä koko ajan. Eikö kuulostakkin semmoiselta hevoselta jota voisi heti rakastaa? :)

Ekko vuonna 2005.

Kuntoutuksesta huolimatta Ekovein jalka ei enää kestänyt ravi käyttöä ja Ekovei myytiin syksyllä toiseen paikkaan. Sattumoisin kävin tässä kyseisessä paikassa ratsastamassa, joten en päässyt tästä hirmusta vieläkään eroon. 

Ekovei kesällä 2007 velipuolensa Enivein kanssa.

Rupesin sitten ratsastamaan Ekkoa vähän useammin. Maastoiltiin vain ja tehtiin pitkiä kävely lenkkejä. Laukkoja ei tänä aikana otettu kertaakaan, eikä opeteltu muutenkaan mitään. Puskailtiin vain. Tässä vaiheessa Ekko osasi jo kuitenkin kulkea narussa, eikä purrutkaan enää niin paljoa.

2008 nykyinen omistaja yritti kokeilla Ekkoa uudestaan ravikäyttöön huonoin seurauksin. Jalka ei kestänyt ja Ekko lomaili taas. Tänä aikana liikuttelin sitten vain tallin toista suokkia.

Ekovei kesällä 2009. Näyttää ihan kantavalta tammalta.

2010 tammikuussa aloitin Ekkon kanssa reenaamisen uudestaan. Lähdettiin ihan alusta asti. Ensimmäiset kerrat vain kävelin pelkästään lyhyitä pätkiä sen kanssa. Sen jälkeen pidensin aikaa ja lisäsin jo vähän ravia. Keväällä otimme jo ensimmäiset laukan nostot ja Ekko oppi nopeaa. Ja kun sanon alusta niin todella lähdimme alusta. Pohkeista se ei silloin tiennyt yhtään mitään ja pysähtymisetkin olivat aika hankalia.

Tämä on niin järkyttävä kuva, mutta kertoo siitä mistä sitä on lähdetty . Ensimmäinen kerta yli vuoteen kun Ekko liikutetaan ja poni on heti niin likainen.

Alakaula. Mammuttikarva. Iso maha. Niin ja huomatkaa tuo oikein likainen häntä. Ekovein häntä on oikeasti melkein valkoinen osaksi. Ratsastajakaan ei ole mikään kaunis ilmestys :D

2010 syksyllä lukiossamme alkoi uusi valinnais aine, ratsastus. Tunteja meillä olisi tiistai ja torstai aamuisin kaksi tuntia. Opo suositteli että ryhmään tulijoilla olisi hyvä olla oma hevonen tai tarvittaessa saisi sitten lainattua hevosta paikallisesta ratsastuskoulusta. Ajattelin heti, että ilmottaudun Ekkon kanssa tähän. Kysyin omistajalta luvan ja niin matkamme lukion treeneissä alkoi.

Ongelmaksi kuitenkin loppujen lopuksi muodostui kyyditykset. Talliltamme oli maneesille missä tunnit järjestettiin matkaa n. 8km, joten ratsastamallakaan sitä matkaa ei voinut tehdä. Lopulta asia järjestyi siten, että Ekovein entinen omistaja ehdotti, että voisin muuttaa Ekovein kanssa tälle ravitallille takaisin. Talli oli vain 20 metrin päässä maneesista joten matka ei ainakaan ollut pitkä. Näin Ekovei siirtyi minulle ylläpitoon ainakin kevääseen asti.

Lukion tunneilla kehityimme hurjasti eteenpäin ja luottamus kasvoi päivä päivältä enemmän. Aloin oikeasti jo tykkäämään tästä hepasta.

Ensimmäisiin koulukisoihin menossa 2010.  Luokkana HeC. :)

Ensimmäiset estekisat ja tulin selästä alas :D 2010 joulukuu.

Kesällä 2011 muutimme Ekovein kanssa takaisin kotitallille. Vietimme kesän siellä ja rupesimme etsimään ensi syksyksi paikkaa mihin mennä, kun tunnit jatkuivat. Paikka löytyikin sitten aika piakkoin, kun soitin maneesin vieressä olevalle ylläpito tallille mahtaisiko heillä olla paikkoja vapaana. Elokuussa sitten muutimme uudelle tallille. :)

Kesä 2011 kotitallin laitumella.

Elokuu 2011, ensimmäinen päivä uudella tallilla.

Kesän aikana olimme kehittyneet aina vain enemmän. Teimme koko kesän kaikkea hauskaa ja tutustuimme toisiimme. Kävimme uimassa ja teimme pitkiä kävely maastoja ilman satulaa.

2011 syksyllä ja 2012 keväällä kisasimme ja valmentauduimme ainakin kerran kuussa. Hyppäsimme jo jopa 80 cm okseria. Parhain saavutus tuli harjoitus estekisoista, joista nappasimme ensimmäisen sijan. Tänä aikana opein ymmärtämään Ekkoa paremmin kuin koskaan ennen. Ihan kuin kaikki olisi vain loksahtanut paikoilleen. Silloin sitä tajusi kuinka tärkeä tämä pikku heppa minulle oli ja kuinka pahalta tuntuisi joskus luopua siitä.

2011 talvi klipattiin Ekko ensimmäistä kertaa. :D

Ylläpidon oli tarkoitus loppua keväällä 2012, kun sain suoritettua lukion loppuun ja valmistuin ylioppilaaksi. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2013 ja tuossa tuo hevonen vielä möllöttää. Tänä aikana tästä hevoseta on kerennyt muodostua tärkeämpi kuin mikään muu. Olemme kokeneet niin paljon yhdessä ja oikeastaan olemme kasvaneet jo yhteen. Vuosia on jo takana monta, mutta tuntuu että niistä vain vuoden olemme tunteneet todella toisemme. Ekovei on muuttunut paljon vuodesta 2004. Se on herkkä ja mukava ratsastaa. Silloin ei olisi uskonut, että joskus tällä ratsastelen pelkällä riimulla. Taluttaessa ei ole tietoakaan enää siitä ryykäämisestä tai ihmisen päälle tallomisesta. Se kunnioittaa ihmistä, mutta myös haluaa, että sitä kunnoitetaan.

Vaikka Ekko ei ikinä tule yltämään millekkään huippu tasolle, eikä se ehkä osaa olla maailman hyvä käytöksisin hevonen vahvan luonteensa vuoksi, niin minulle se riittää. En uskalla edes ajatella mitä elämä olisi ilman tätä hevosta. Varmaan ratsastelisin paljonkin joillain toisten hevosilla, mutta elämästä puuttuisi se jokin. Toivon todella, että saan viettää tämän hevosen kanssa vielä monen monta vuotta.