Aamutallia ja reenausta.

Eilen jäikin sitte kirjoittamatta blogiin, vaikka oli tarkoitus. Olin sen verran väsynyt, että en jaksanut rueta kirjoittelemaan mitään romaania ja kirjoituksesta olisi tullut todella lyhyt. Joten ajattelin että parempi kirjoittaa seuraavana päivänä niin saa kunnolla kirjoitettua. :) Kerron nyt tässä eilisestä päivästä ja tämän päivän talleilusta.

19.1.2013

Eilen heräsin n. 7.30, söin aamupalan ja lähdin tallille päin. Tallilla lähdin viemään hevosia ulos ja sen jälkeen putsasin kaikkien karsinat. Koko hommaan meni n. kaksi ja puoli tuntia.

Hepat ulkona, tuli aika sumia kuva ku sato lunta ja kuva otettu kännykällä :D

Olin ensin ajatellut, että ratsastaisin kolme hevosta, mutta kun olin päässyt aamu tallista kotia, niin ajattelin, että en taida jaksaa ratsastaa muuta kuin kaksi. Ilmakaan ei ollut mikään maailman parhain, kun lunta pyrytti niin paljon että autollakaan ei meinannut nähdä ajaa.

Kun tulin tallille uudestaan kävin hakemassa Ekkon sisälle ja huomasin sitten siinä samalla, että toppaloimeen oli tullut reikä. Sen siitä saa, kun on monta hevosta samassa tarhassa niin väkistenkin tulee reikiä loimiin, mutta mielummin pidän hevosta kaverin kanssa kuin yksin. :) Sain loimen joulu lahjaksi porukoilta, joten se on vasta kuukauden vanha. Voitte uskoa kuinka ketutti, kun se nyt jo oli rikkoontunut. Onneksi reikä on sen verran pieni että sen saa helposti korjattua.

Kävin Ekkolla vain tekemässä hankireeniä pellolla, kun olin sen verran laiska, että en jaksanut muuta kuin käppäillä :D Ratsastin n. puoli tuntia ja vein Ekkon sitten karsinaan ja laitoin sille heiniä.

Aloitin sitten varustamaan ja harjailemaan toista ratsastettavaa, lämppäri tamma Ewoyn Rosea eli Rouskua. Meille oli viideksi varattu maneesi ja menimme sinne ratsastelemaan. Rousku on entinen ravuri ja tämä oli toinen kerta kun menin sen selkään ja kolmas kerta koko hevosen elin aikana kun selässä oltiin. Kävelin pelkästään koko tunnin ja tein pysähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Rousku alkaa pikku hiljaa rentoutua ratsastaessa ja kohta voidaan jo koittaa ravaamista, kun ratsastus ei enää tammaa niin paljon jännitä. Rousku sukupostissa.

Taas huono laatuinen, kuva otan joskus parempaa kuvaa Rouskusta

20.1.2012

Lähdin tallille n. yhden aikaan Idan kanssa ja haettiin hepat sisälle. Ulkona oli niin hieno ilma, että lähdettiin käymään ratalla, vähän ravailemassa hangessa. Menin itse ilman satulaa, kun en jaksanut alkaa sitä laittamaan ja Ekkolla on tosi mukava mennä ilman. Sillä on niin tasainen ravi, että sielä ei pompi yhtään ja selkä on sen verran leveä, että siellä on mukava istua.

Idan hevosella Wilholla oli vähän virtaa aluksi ja Ekko ei meinannut pysyä perässä ja joutui koko ajan ravaamaan kiinni. Sitten kun Wilho rauhoittui sai Ekko jonkun kohtauksen ja meinasi vähän väliä lähtä käsistä, kun olisi niin kovasti halunnut vain juosta ja juosta. Ravailtiinkin sitten aika paljon ja Ida laukkasi Wilholla vieressä, kun me ravasimme Ekkon kanssa. Pitäisi joskus saada otettua videota ratsastelusta jos vain saisi jonkun kuvaamaan :) Ekko oli loppujen lopuksi todella hieno, vaikka virtaa riitti vähän liiaksikkin.

Ekkon hoitamisen jälkeen lähdin toiselle tallille ratsastamaan suokki tamma Lapin Leimua eli Peppiä. Olen peppiä käynyt n. kerran viikossa ratsastelemassa ja opettamassa ratsuksi. Peppikin on entinen ravuri, kuten Rousku ja on nyt siirtynyt sitten ratsun hommiin. Pepillä on ratsastettu enemmän kuin Rouskulla ja ratsastus hommat on siinä vaiheessa, että kohta voisi rueta menemään kavaletteja ja esteitä.

Ratsastin Pepillä kentällä n. tunnin ja tamma meni todella hienosti. Teimme paljon pysähdyksiä, joissa Pepillä meinaa olla välistä hankaluuksia, kun jää vain nojailemaan kuolaimeen. Muutenkin Peppi saattaa ajoittain painua todella etupainoiseksi, joten teimme myös pysähdyksestä peruutuksia ja siitä taas liikkeelle lähtöjä, että Peppi ottaisi paremmin takapäätänsä alle. Ratsastus meni siinäkin mielessä erittäin hyvin, että tamma pukitti vain yhden ainoan kerran ja sekin oli vain pieni pukki. Pepillä meinaa välistä olla tapana heitellä ratsastajia selästä ja osaa kyllä pukitella ja loikkia halutessaan niin että siellä ei vähänkään huono tasapainoisempi pysy. Pukittelua tapahtuu varsinkin ratsastuksen alussa, kun tammalla on "vähän" sitä ylimääräistä virtaa. Loppu tunnista yleensä kulkee aina oikein mallikkaasti. Itse en ole vielä kertaakaan tipahtanut, mutta uskon että sekin päivä vielä koittaa, kun tamma pääsee yllättämään. :)

Laitan huomenna sitten vielä videota ratsastuksesta ja kirjoittelen huomisen päivän talleiluista. :)
Peppi sukupostissa.