Erikoispostaus: Elämäni hevoset (Osa 1)

Lukijoiden toiveesta teen erikoispostauksen elämäni hevosista. Kerron postauksessa hevosista, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi elämääni, sekä hevosharrastukseni kehittymiseen. Mun piti jo eilen tehdä tämä postaus, mutta netti ei oikein toiminut ja pätki koko ajan niin päätin suosiolla siirtää sen tälle päivälle. :) Varoituksena sitten, että tästä voi tulla melko pitkä, vaikka karsinkin reilusti hevosia pois. Joudunkin tämän sen takia jakamaan kahteen osaan.

Putte

Ensimmäisenä kerron Putte nimisestä welsh mountain ponista, jolla opettelin ratsastamaan. Putte asusteli noin 300 metrin päässä kodistamme ja taapersin jo alle koulu ikäisenä aina Puttea ja muita heppoja katsomaan. Olin muistaakseni 6-vuotias kun ensimmäisen kerran sitten kyseisen ponin selkään kiipesin. Putte oli todella laiska kentällä ratsastaessa, mutta maastossa ihan eri poni. Muistan kuinka kovasti sain tehdä töitä, että sain sen edes ravaamaan, saatikka laukkaamaan.

Tämä poni on opettanut minut olemaan luovuttamatta, kun töitä tämän kanssa sai ihan oikeastikkin tehdä. Mahtava poni, joka oli täysi kymppi luonteeltaan. Harmittaa, kun en muista oikeaa nimeä. Pitäisi varmaan sitä kysäistä entiseltä omistajalta. :)

Ratsastus muotia 2000-luvun alusta :D

Mark Silvio

Vuonna 2004 tapasin sitten yhden elämäni tärkeimmistä hevosista. Tämä hevonen oli ensimmäinen hoitohevoseni ja ikävöin sitä vieläkin. Hevosen nimi oli Mark Silvio. Mark oli vuonna 1997 syntynyt lämppäri ruuna, joka asusteli ravitallilla. Rakastuin Markkiin ensisilmäyksellä, kun sen näin ja parin päivän jälkeen aloitin sen hoitamisen. Mark oli maailman kiltein heppa. Se jaksoi seistä paikallaan monta tuntia, kun sitä harjailin. Sillä ei ikinä ollut kiire mihinkään ja se rakasti rapsutuksia ja hellyyden osoituksia. Kesäisin istuin sen kanssa pihalla ja katselin kun se söi ruohoa. Saatoin viikonloppuisin vain istua sen karsinassa monta tuntia tekemässä koulutehtäviä tai lukemassa kirjaa. Mark nautti siitä kun sen lähellä vain oli joku ja tämä hevonen todella osasi kuunnella.

Mark oli ensimmäinen lämppäri, jonka selkään kiipesin. Se ei välittänyt mitään, vaikka itse keikuin ison hevosen selässä miten sattuun. Se varoi aina viimeiseen asti satuttamasta ihmistä ja kantoi minua selässään todella varovasti.

Mark kesällä 2005 (hieman isot korvat pojalla :D)

Mark oli ensimmäinen hevonen, jolle ostin harjoja. Se oli ensimmäinen jolle yleensäkkään ostin mitään hevostarvikkeita. Rakastin todella paljon tätä hevosta ja silloin vannoinkin, että ostaisin sen vielä joskus itselleni. 2005 syksyllä sain tietää, että Mark lähtisi Ouluun eräälle naiselle Monte ratsuksi. Sen oli kuitenkin tarkoitus tulla jossain vaiheessa takaisin, joten en sen kummemmin surrut.

2005 syyskuussa Mark sitten lähti Ouluun. Muistan kun sinä päivänä harjasin Markkia monta tuntia, että se olisi varmasti oikein puhdas kun lähtisi. Sovin naisen kanssa, että voisin käydä katsomassa Markkia muhoksella, johon se muutti. Jouluna lähetin Markille postissa herkkuja ja kyselin kuulumisia. Kaikki oli mennyt hyvin ja soveimme, että tulen joulun jälkeen sitä ratsastamaan.

Vuoden 2006 aikana kävin hoitamassa Markkia kolme kertaa Muhoksella. Keräsin samaan aikaan rahaa, että saisin ostettua sen joskus itselleni. Joskus joulun aikoihin kyselin taas Markin kuulumisia ja sain kuulla ikäviä uutisia. Mark oli potkaissut tarhassa jalkansa pahasti putki aitaan ja jänne oli vioittunut. Luvassa oli siis pitkä lepo. Lähetin tammikuussa naiselle sähköpostia ja kyselin, että jos olisin voinut tulla taas siellä päin käymään. En kuitenkaan ikinä saanut viestiin vastausta. Kuukausi meni ja olin jo suunnitellut matkan Muhokselle. Yritin saada naista kiinni puhelimella, eikä hän ikinä vastannut. Alkoihan asia olemaan melko outoa, mutta aioin silti lähteä Muhokselle, huolimatta siitä vastasiko nainen puhelimeen vai ei.

Päivä ennen lähtöäni, isä tuli huoneeseeni ja sanoi, että meidän pitäisi puhua. Hän sanoi, että en voi lähteä katsomaan Markkia. Hän kertoi, että Mark oli lopetettu kaksi viikkoa sittten. Luulin aluksi, että se oli joku isän huono vitsi ja että eihän se voisi olla mahdollista, kun huomena piti hevosta lähteä katsomaan. Isä sitten selitti koko jutun. Omistajalla ei ollut järkeä pitää hevosta, joka ei juossut mihinkään ja jänteen vioiduttua se ei olisi enää koskaan palannut kilparadoille. Nainen ei ollut pystynyt kertomaan minulle, joten sen takia hän ei ollut vastannut puheluihini tai viesteihin.

Mark Silvio kuoli 14.2.2007 ystävänpäivänä. Meni parikin vuotta, että en enää nukahtaessani ajatellut tätä hevosta. Koko tapaus tuli vain niin äkkiä, että sitä oli vaikea sillon käsitellä. Olin todella vihainen omistajalle, joka ei ollut viitsinyt ilmoittaa asiasta mitään ja saan tietää kuolemasta vasta kahden viikon päästä. Vielä tänäkin päivänä minulla on tallessa kansio, johon olen leikannut kaikki lehtileikkeet kilpailuista, joissa Mark on ollut. Siellä on kuvia siitä ja tukko jouhia sen harjasta, joka leikattiin ennen kuin se lähti Muhokselle.

Non Stop Hornline

Olisin varmaan Markin kuoleman jälkeen, vain jäänyt kotia, jos en olisi sen lisäksi hoitanut sen puoli veljeä Non Stop Hornlinea eli Non Stoppia. Non Stoppia aloitin hoitamaan puoli vuotta sen jälkeen, kun olin alkanut hoitamaan Markkia. Olin joskus aikaisemmin katsellut Non Stopin voitto kuvia lehdistä ja se tuntuikin oikein maailmanluokan tähdeltä, kun saapui tallille. Non Stopilla oli sama isä, kuin Markilla ja sen takia oikeastaan alun perin aloitin sitä hoitamaankin. Ihailin nimittäin siihen aikaan suuresti Lindy's Crownin jälkeläisiä, jonka poikia Non Stop ja Mark olivat.

Non Stop oli syntynyt myöskin vuonna 1997. Se oli rauhallinen ja mukava käsitellä, kuten Mark, mutta ratsastaessa aivan toisenlainen. Non Stop omasi todella kovan kilpailuvietin, mikä taas Markilta puuttui. Tämä ominaisuus oli taas aina tehnyt Non Stopista paremman ravurin. Monet kerrat tulin alas tämän hevosen selästä, kun se päätti että nyt ollaan raveissa ja ampaisi menemään.

Non Stop oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa kävin meressä ratsastamassa ja jolla ratsastin ilman satulaa. Se taisi olla myös ensimmäinen hevonen, jota kävin uittamassa uitto altaassa. Non Stopin kanssa opin paljon uusia asioita esimerkiksi jalkojen hoidosta. Non Stopin jalkoja piti hoitaa melkein päivittäin ja opeinkin siinä pintelöimään jalkoja melko sujuvasti. Kuljin sen mukana myös raveissa, joten kaikenlainen varusteiden huoltokin tuli samalla opeteltua.

Haaveena oli pitkään, että olisin tämän hevosen saanut ostaa itselleni. Vuonna 2008 omistajat tarjosivat sitä minulle ilmaiseksi, mutta koska vanhempani eivät suostuneet siitä maksamaan mitään, niin ei minulla niin nuorena ollut sitä varaa itsekkään pitää.

 2008 Non Stop sitten lähti uusille omistajille ratsuksi. Moneen vuoteen en ole kuullut siitä mitään. Tiedän kyllä missä se asustelee nykyään ja haluaisin mennä sitä katsomaankin. Toisaalta taas en haluaisi nähdä sitä, koska luulen, että rupean vain sitten haikailemaan sen perään ja harmittaa kun se ei olekkaan oma. Toivoisin kuitenkin, että näkisin sen vielä kerran ennen kuin se pääsee laukkaamaan vihreämmille laitumille.

Huomenna jatkan kirjoittelua sitten lisää. :)