Huomenna se sitten tapahtuu ja tämän päivän epäonnea.

Saapas nähdä miten sitä tulee ensi yö oikein nukuttua, kun viime yökin meni vain muutaman tunnin yö unilla. Mietein vain koko ajan sitä, että Ekkon jalasta selviää kuitenkin jotain pahaa ja joudun luopumaan siitä. Luulen, että ensi yö taitaa mennä samoissa tunnelmissa, mutta helpottaapa ainakin sitten huomenna, kun saa vihdoin tietää mikä ponia vaivaa. Mennään sitten sitä alamäkeä tai noustaan ylöspäin.

Ekko ja Ekkon hieno ulkoilma kampaus.

Tänään ei ollut tallilla ehkä mikään maailman mahtavin päivä. Nimittäin, kun otin Ekkoa sisälle niin ilokseni huomasin, että sen uusi toppaloimi oli repeytynyt. Eihän se ollut kuin muutaman kuukauden vanha ja juuri sen takia ostinkin uuden kun vanha oli rikkinäinen ja huono. :S Toppaloimelle oli käynyt kirjaimellisesti ihan samalla tavalla kuin sadeloimelle. Tuon toppaloimen yritän kuitenkin vielä saada korjattua, mutta sadeloimi oli ihan toivoton tapaus. Pieni epätoivo meinasi kyllä iskeä, kun katselin rikkinäistä sade- ja toppaloimea. Eihän meillä kohta ole ollenkaan loimea, mitä pukea Ekkolle päälle, jos ne tätä rataa hajoilevat.

Tiedän kyllä kuka onkin syypäänä tämänkin loimen hajoamiseen. Ekko on ennen saanut olla aina rauhassa loimiensa kanssa, vaikka elelee noin kahdeksan hevosen laumassa. Ne tulevat niin hyvin toimeen, että ei ole ollut mitään tappeluitakaan. Tilanne kuitenkin muuttui, kun laumaan saapui uusi ruuna. Ruuna on nyt parisen kuukautta ollut laumassa, mutta tuntuu, että se ihan tahallaan vain kiusaa toisia. Ruunan tulon jälkeen on hepoilta hajoillut riimut ja loimet ja nyt sitten tosiaan tämä Ekkon toppaloimikin hajosi. Ekkoa ja toista ruunaa häiritsee hirveästi, kun kyseinen ruuna hätistelee niiden tammoja ja lauma on koko ajan niin sanotusti jännittynyt. Pitää varmaan jutella tallin omistajan kanssa tästä, koska omasta mielestäni ruuna ei ole kuin haitaksi.

Päivää kuitenkin piristi kummasti se, kun tulin kotia ja sain maailman hienoimman naisten päivä lahjan. Nimittäin Ekkolle uuden Horse Comfortin lilan riimun. :) Vanha onkin melko kulahtanut ja se näkyy tuossa ylemmässä kuvassa.

Ekkon kanssa en mitään ihmeempiä puuhaillut. Harjasin sen oikein hyvin ja pesin sen hännän, kun oli päässyt likaantumaan. Työ kuitenkin taisi olla melko turhaa, kun seuraavan kerran katsoin Ekkoa karsinassa niin se oli pyöritellyt häntäänsä puruissa ja sotkenut sen lantaan. Joten se siitä "näytämme hienoilta kun eläinlääkäri tulee käymään" jutusta :D Vaalea hevonen kun tuo vielä on, niin siitä kivasti aina näkyy kaikki pissa ja lanta läikät. Onneksi meillä on tuo uusi riimu, niin ehkä se vie huomion pois kaikesta ponin sotkuisuudesta.

Pesen Ekkon aina tällä Ekolin hevos shampoolla.
 Se vaahtoaa kivasti ja jättää ihanan miedon tuoksun.
Jos jalkoja pitää tarkemmin pestä, niin käytän siihen sitten mäntysuopaa.

Joku varmaan ihmettelee, että miksi sitä nuin pitää heppaa puunata, kun tulee vain eläinlääkäri käymään. Totuus on se, että olen hieman perfektionisti Ekkon suhteen. (Jos taas näkisitte oman huoneeni niin...) En lähde sen kanssa mihinkään, ilman että siltä on häntä ja harja selvitetty ja kroppa harjattu viimeisen päälle. (En edes sille talutus lenkille lähde harjaamattomalla hevosella) Hännästä taidan olla kaikista tarkin. Sen syynäämiseen menee eniten aikaa. Ekkolla kun ei tuota harjaa oikein ole niin pitää keskittyä tähän häntään sitten. :D Kaverit usein valittelevatkin tallilla, kun olen niin hidas. Mutta ihmekkö tuo, kun niin innokkaasti poniani puunailen.

Taidan ollakkin semmoinen ikuinen heppa tyttö, joka ei ikinä kyllästy paijailemaan ja rappaamaan omaa poniansa. Varusteitakin tulee putsailtua innokkaasti ja olen tarkka, että joka ikinen varuste on tarkasti omalla paikallansa. Harjat ovat harjapakissa aina samoilla paikoilla ja ärsyttääkin, jos joku menee niiden paikkaa vaihtamaan.. Välistä sitä toivoisi, että voisi olla yhtä innokas siivoamaan sitä omaa huonettakin.

Onko lukijat yhtä tarkkoja heppojensa tai hoitohevostensa kanssa?

Ekko ja kävelevä selän lämmitin.

Reetu :)