Tippumisia, Tippumisten perään.

Sen siitä saa, kun kovasti menee hepostansa kehumaan. :D Olisi pitänyt eilen vain koputtaa puuta, kun niin kovasti poniani kehuin. Se siitä hepasta, joka ei turhia sätkyile ja jolla on turvallista mennä, kun sitten eilen huomasinkin makaavani jo maassa. Lähdin tavanomaiseen tapaani käpsyttelemään Ekkon kanssa maastoon. Kiersimme raviradan kautta ennen tallille menoa ja siinä vain ihailin maisemia ilman huolen häivää. Ohjiakaan ei ollut kädessä. (Mitäs minä nyt niillä tekisin.)

 Yhtäkkiä Ekko alkoi tuntua siltä, että saattaisin kohta singahtaa johonkin päin. (Ekko rupeaa pälyilemään aina ratsastajaa ja askeltaa oudosti, kun päättää singahtaa johonkin suuntaan. Tätä tekee ensinnäkin silloin kun on kovasti virtaa.) Olin siinä juuri keräämässä ohjia käteeni, kun Ekko jo hypähti eteenpäin ja samassa hyppäsi vielä sivulle. Minä sitten menetin tasapainoni ja horjahdin taaksepäin ja lopulta tupsahdin kaulan kautta maahan selälleni. Siinä sitten makoilin ja naureskelin, että taas sitä tiputtiin. Ekko käveli sitten viereeni mutustelemaan housujen lahkeita ja tarkisti, että olin kunnossa.

Väsäilinpä huvikseni tämmöisen facebookin kansikuvaksi :)

 Aina kun olen tippunut, niin se jää säikähtäneenä viereeni katselemaan ja saattaa nyplätä housuja tai jotain muuta. Sen jälkeen kun nousen ylös se vähän aikaa seisoo vielä paikallaan ja sitten lähtee tarpomaan tallille päin. Sen pitää ikään kuin tarkistaa, että ethän satuttanut itseäsi ja sitten tyytyväisenä vain lähtee kävelemään ilman ratsastajaa pois, kun kaikki onkin kunnossa. Naurattaa aina katsoa sen ilmettä, kun olen tullut tippunut selästä. Ensin se on niin säikähtäneen näköinen ja kauhean katuva ilme naamallansa, mutta pian se jo muuttuukin normaaliksi kun näkee minun olevan kunnossa.

Olin eilen mukana opettamassa tallin kahta varsaa ajolle. Niille laitettin ensimmäistä kertaa kärryt perään, eikä kumpikaan sanonut yhtään mitään. Kävimme kääntymässä kummallakin lyhyen lenkin, jonka jälkeen palasimme takaisin ja otimme valjaat pois. Kummatkin käyttäytyivät todella hienosti, eikä ollut mitään ongelmia. En malta odottaa, että pikkuiset kasvavat ja juoksentelevat kohta radoilla. :)

Nämä kaksi saivat kärryt peräänsä ensimmäistä kertaa.

Saukki

Erppa

Tänään sain kunnian ohjastaa Erppaa, kun se sai toista kertaa elämässään kärryt peräänsä. Suomenhevos varsojen opetuksesta minulla ei olekkaan kokemusta, joten on mukavaa, kun saan nyt olla mukana opettamassa tätä pikkuista. Erppa meni todella hyvin, kuten eilenkin. Se oli vain normaalia kiireisempi, kuin eilen ja yleensäkkin Erppa on ollut mallia "perässä vedettävä". Jostain syystä se nyt kuitenkin marssi eteenpäin kovalla vauhdilla. Saukkin kanssa emme tänään käyneet ajamassa, mutta varmaan huomenna olisi sitten se vuorossa. 

9-vuotias serkkuni kävi tänään ratsastamassa tallin ponin Möhkön. Hän on käynyt ponilla aikaisemminkin ratsastamassa ja kaikki on mennyt hyvin. Tänään päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin raviradan vierestä ja palata sen jälkeen tallille. Olimme juuri päässeet raviradan kohdalle, kun Möhkö mitään ilmoittamatta veti armottomat pukit ja eihän siinä nuin pieni tyttö pysynyt kyydissä. Kovastihan serkkuni säikähti, eikä uskaltanut enää kiivetä selkään, joten loppu matka meni sitten ponia taluttaen. Heti tippumisen jälkeen pistin ponin juoksemaan vähän aikaa ympyrällä, että ymmärtäisi vähäsen, ettei nuin tarvitse tehdä.

Seuraavalla kerralla menemme ajamaan ponin serkkuni kanssa, että saadaan siltä tuo ylimääräinen virta pois. Vieläkin ihmetyttää ponin käytös, kun tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia ja se on toiminut aina hyvin. Osaavathan nuo shettikset kyllä välistä olla melkoisia hirmuja ja keksivätkin joskus ties mitä.

Niin söpö ja viaton poni.

Voiko sitä tämmöiselle olla vihainenkaan, vaikka onkin ilkeä.

 Harmittaa nyt vain serkkuni puolesta, koska tämä oli ensimmäinen tippuminen ja nythän hän tietenkin sitten pelkää nousta uudestaan selkään. Yritin kovasti vakuutella ja kannustaa, että parhainkin ratsastaja tippuu ja sinne selkään kannattaa nousta, vaikka vähän pelottaisikin ja että ratsastukseen kuuluu tippumiset. Onneksi serkkuni uskaltaa kuitenkin Ekkolla ratsastaa vielä, mutta saa nähdä milloin uskaltautuu seuraavan kerran ponin selkään. :S Ponillekkin olisi vain hyväksi, että sillä olisi joku ratsastaja, kun tällä hetkellä sille ei ole ketään pieni kokoista ratsastajaa. Serkkuni on ainut, joka sillä on käynyt ratsastelemassa. En tiedä oikein miten sitä olisi pitänyt pientä tyttöä kannustaa oikein, mutta toivottavasti ei jäänyt nyt pienelle kauheita traumoja ja ratsastus harrastus lopu siihen. 

Ekkon kanssa otimme tänään ensimmäisen ravi pätkän. Se kulki oikein kivasti, mutta kompasteli ihmeen paljon. Syynä oli varmaankin pellon epätasainen pohja ja huomenna ajattelinkin mennä maastoon. Tälläkin kertaa se yritti takaisin tullessamme tehdä omia hyppelöitään, eli maasto tulee enemmänkin kuin tarpeeseen. Toivottavasti poni vähän rauhottuisi, kun pääsee sinne purkamaan ylimääräistä energiaansa. Tällä viikolla en vielä uskalla laukkoja ottaa, vaikka normaalisti jo saisi mennä, mutta parempi edetä hitaasti. Kuntokaan ei varmaan ole ihan normaali, joten parempi vain mennä vielä tämä viikko pelkkää ravia ja käyntiä.