Huonoja uutisia. End of our Story...

Kerron kaikki videolla, en jaksa rueta kirjoittamaan nyt pitkästi. Asiat nyt vain menivät näin huonosti, enkä niille voi mitään tehdä, vaikka kovasti haluaisinkin Ekkon pitää. Saatan videolla kuulostaa kauhean rauhalliselta ja siltä niin kuin asia ei paljoa hetkauttaisi, mutta kovasti sitä on tänään tullut surtua. Ehkä sitä ei vielä ihan täysin tajua, mutta todellisuus varmaan iskee sitten huomenna. Jotenkin sitä vai on ollut niin väsynyt, että ei ole edes jaksanut vielä kunnolla surra.

Kirjoitan huomenna lisää ja tarkemmin, nyt en vain yksinkertaisesti jaksa. Haluan olla huomenna aikaisin tallilla, että kerkeän olla Ekkon kanssa vielä vähän aikaa. En tiedä vielä jääkö blogi tauolle, vai mitä teen. Voin tietenkin kirjoitella muista liikutettavistani, mutta en vielä tiedä jaksanko. Toivon, että lukijat olisivat kärsivällisiä. Jossain vaiheessa kuitenkin palaan takaisin ja aloitan kirjoittelun, kunhan vain saan asiat järjestettyä, sekä päässäni, että muutenkin.

Viikonlopun kuulumisia ja epätoivoa.

Kiireiden vuoksi jäänyt taas tämä blokkailu, vaikka hirveästi olisi tehnyt mieli kirjoittaa joka päivältä jotain. Yksinkertaisesti ei ole vain kerennyt ja en halua ikinä kirjoittaa kiireessä mitään, koska en osaa ja siitä tulisi todella huono postaus.

Tallin aitauksia

Perjantaina kävin juoksuttamassa Pepin ja Baronin. Peppiä ei ole pitkään aikaan tullut juoksutettua, joten oli ihan hyvä, että se pääsi purkamaan virtaansa ilman ratsastajaa. Peppi ravaili nätisti liinassa, ehkä hieman turhan laiskastikkin. Yleensä se on jo ravissa saanut kauheita pukittelu kohtauksia. Laukassa alkoikin sitten heti hirveät pukki sarjat. Siinä suu auki katselin ja hämmästelin ääneen, että ei kai se tuommoisia tee silloin kun olen itse selässä. Omistajan mukaan se hyppelehtii juuri samalla tavalla. Eipä sitä sinne selkään niin huomaa kuinka isoja loikkia se tekee oikeasti, mutta sen verran kovia ne ainakin ovat olleet, että viimeksi tipahdin alas.

Baronia juoksutin pitkästä aikaa ilman satulaa. Se teki sille todella hyvää, kun ei joka kerta aina vain opetella uusia asioita kun juoksutetaan. Viimeksihän pääsin jo selkään asti ja roikuin siinä mahallani kun omistaja talutti. Pääsiäislomalla olisi tarkoitus kiivetä selkään ihan istumaankin asti. :) Baroni selvästi nauttii, kun saa tehdä jotain muutakin, kun vain vetää kärryjä. Yleensä se on ollut semmoinen, että se kääntää selkänsä kun sitä menee hakemaan karsinasta, mutta nyt se on ollut joka kerta iloisena lähdössä töihin. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa sitten kamerakin mukaan, kun Pepistä ja Baronista on niin vähän kuvia. Olisi myös kiva saada ikuistettua nuo Pepin riehumiset.

Pena, yksi tallin monista lämpöisistä.

Ekkon liikutuksesta perjantaina en muista kyllä yhtään. Tiedän ainakin sen, että olen sen liikuttanut, mutta en muista mitä tein. Lauantaina meillä olikin sitten Ekkon kanssa valmennus. Minun piti mennä valmennuksiin ensiksi Pepin kanssa, mutta hevosauto oli hajonnut, joten ei ollut mitään kyytiä. Ajattelin sitten, että turha sitä on perumaan rueta, kun Ekkolla pystyy kuitenkin ravaamaan, niin pystyy valmennuksessa jotain edes tekemään. Olin innoissani, kun pitkästä aikaa pääsisin rakkaalla hepallani valmennuksiin. Selitin valmentajalle mitä eläinlääkäri oli sanonut ja, että vielä ei olla ihan täysissä voimissa.

Valmennuksista en voi oikein sanoa menivätkö ne hyvin vai huonosti. Ekko suoriutui kohtalaisesti, mutta tahditti aika paljon, kun teimme kulma työskentelyjä, jossa sillä on paha tapa kaatua lavan kanssa sisäänpäin. Varsinkin nyt kun on pitkä tauko takana ja varmasti lihaksetkin ovat hiukan jumissa. Valmentaja ei uskaltanut hirveästi meitä laittaa liikkumaan, kun Ekko näytti ajottain todellä epäpuhtaalta. Eläinlääkärin mukaan kuitenkin liikkumista pitäisi jatkaa, vaikka hevonen olisi ep ja kuulemma kuuluu kinnerpatti hevosen oireisiin varsinkin nyt kun "luutuminen" on käynnissä. Valmentaja epäili, että taustalla saattaisi kuitenkin olla jotain muuta kuin pelkät kinnerpatit.

Ekko on aina niin kuvauksellinen. Voi melkein sanoa, että siitä ei ikinä saa kuvaa missä sillä on korvat luimussa. Ei tarvitse kuin sanoa, Ekko katso kameraan, niin se pistää korvat höröön ja keskittyy kuvattavaksi. Kertoisikohan tämäkin vähän tästä herran "itserakkaasta" luonteesta. :D 

 Nyt sitten on vähän hankala tilanne päällä, kun ei tiedä ketä uskoa. Eläinlääkärin mukaan liikkuminen on hyväksi ja hän ei löytänyt muita vikoja, kuin kinnerpatit. Valmentajan mielestä taasen taustalla voi olla jotain muuta jolloin liikkumine olisi huonoksi. On kyllä taas niin ristiriitainen tilanne. Oikeastaan minun pitäisi luottaa eläinlääkäriin, koska hän on hevosen tutkinut ja on tässä hommassa ammattilainen. Toisaalta taas sitten valmentaja sai minut uskomaan, että Ekkolla voisi olla jotain muuta. Nyt en uskalla olla kuitenkaan liikuttamattakaan, koska jos nyt uskon eläinlääkäriä niin se ei ainakaan olisi hyväksi tällä hetkellä. Kuitenkin samalla pelkään, että jos valmentaja on oikeassa ja siellä on jotain muuta niin vahingoitan koko ajan hevosta lisää. Tuntuu, että ei tämä huono tuuri lopu koskaan. :/ Pitääkin varmaan soittaa eläinlääkärille ja jutella hänen kanssaan. Ensiksi taidan kuitenkin soittaa kengittäjälleni ja kysellä häneltä mielipidettä. Muutenkin pitää tuota kengitystä suunnitella uusiksi kinnerpattien takia.

En tunne kyllä toista hevosta, joka on näin helppo kuvattava. 

Sunnuntaina pidin Ekkolla kävely päivän, kun vähän säikähdin eilistä kommentointia valmentajalta. Ratsastin pellolla pelkästään riimulla ja teimme erilaisia harjoituksia. Lopuksi tulin vielä alas selästä ja käsittelin Ekkoa maastakäsin. Ekko oli koko harjoittelun ajan aivan rentona ja tuntui, että se nukahtaa siihen paikkaan. Saattoi osa syynä olla kevät auringon paistekkin, kun muutkin hevoset vain nuokkuivat ulkona ja nauttivat lämmöstä.

Kävin serkkuni kanssa ajamassa ensimmäistä kertaa Möhköllä. Laitoin sille varmuuden vuoksi potkuremmin kärryihin kiinni, kun se viime kerralla pukitti serkkuni alas ja se voisi varmasti innostuessaan harrastaa samanlaista temppuilua myös kärryillä. Kävelimme n. kilometrin ennen kuin aloitimme ravaamaan. Möhköllä on sen verran huono kunto, että pidin lenkin todella lyhyenä ja enemmän kävely painotteisena. Parempi aloittaa todella hitaasti, että ei vain tule mitään. Möhkö kulki koko lenkin ajan todella reippaasti ja se olisi halunnut koko ajan vain ravata. Välistä jouduin ponia pidättelemään vähän kovemmin, kun olisi aina vain halunnut mennä. Onneksi se kuitenkin käyttäytyi sen verran järkevästi, että ei edes pukittelut, vaikka sitä selvästi ärsytti, kun se ei saanut mennä.

Ponin pallukka kärryjen edessä. 

Tänään uskaltauduin jo ravailemaan Ekkolla. Päätin uskoa eläinlääkäriä ja liikuttaa Ekkoa kuten hän käski. Jos Ekko tuntuu yhtään kipeltä tai muuten siltä, että ei haluisi liikkua niin lopetetaan sitten ravailu. Aion vielä kuitenkin soittaa eläinlääkärille ja jutella asiasta. Kävimme Idan ja Wilhon kanssa melko pitkän maasto lenkin. Kummatkin heposet olivat virtaa täynnä ja innoissaan maasto reissusta. Välistä olikin hankaluuksia saada Ekko menemään sitä tahtia, mitä minä halusin. Pitkään aikaan ei ole ollutkaan tällaista, että Ekkon kanssa olisi vaikeuksia saada se pysähtymään. En tiedä sitten kertooko tämä sitä, että se on tavallaan terve ja haluaa mennä. Toisaalta se taas kertoo siitä, että pitää näihin maastakäsittelyihin vaihteeksi taas keskittyä enemmän, kun tuntuu, että poni ei oikein kuunnellut ratsastajaa. Ainakin se vaikuttaa siltä, että se haluaa liikkua ja tarhassa ollessaankin juoksentelee, joten kovin kipeältä se ei vaikuta.

Rousku

Maastoiluja

Ollaan Ekkon kanssa maastoiltu oikeastaan koko viikko. Tiistaina kävin tekemässä maastossa n. 4km ravi-käynti lenkin. Pitempää en viitsinyt käydä, kun Ekko on kuitenkin ollut melko pitkään pelkällä kävely liikutuksella. Ekko säpsähteli ja sai jotain ihme kohtauksia koko lenkin ajan. Taisi ponilla olla hieman liikaa energiaa, mutta ihmekkö tuo, kun ei maastossa ole saanut ravailla moneen moneen viikkoon. Loppu matkan heppaa saikin pidätellä ihan tosissaan, että ei oltaisi ravattu tallille asti kisa vauhtia. Ainakin näyttää siltä, että ei Ekko kauhean vaivainen ole, kun virtaa riittää kuin pienessä kylässä.

Eilen olimme koulusta laskettelemassa Vuokatissa ja ajattelin, että minulla menee siellä sen verran myöhään, että en kerkeä käydä ollenkaan tallilla. Pyysin sitten Idaa hoitamaan Ekkon ja annoinkin hänelle kunnon ohjeet. :D On nimittäin aika harvinaista, että käsken jonkun muun hoitaa Ekkon, koska olen itse tallilla joka päivä. Minä hoidankin sitten aika paljon muiden hevosia ja nyt olikin ainutlaatuinen tilaisuus käskyttää Idaa hoitamaan Ekkoa. Järkkäsinkin hänelle heti kunnon hoito listan. Pitäähän sitä kaikki ottaa irti, kun on tämmöinen palvelu tarjolla.

Olisi kyllä kiva päästä pian uudestaan laskettelemaan. Yleensä homma vain kaatuu siihen, että en raaski millään lähtä, kun ei vain pysty jättämään Ekkoa muiden hoitoon. Jotenkin sitä vain paljon mielummin hoitaa itse, enkä halua olla muille vaivaksi. Varsinkin, kun vielä vaadin sitten, että se myöskin hoidetaan ihan kunnolla ja samalla tavalla kun itsekkin hoidan. Illallakin menin vielä laskettelu reissun jälkeen katsomaan, että kaikki oli hyvin. Idan pikkusisko oli ratsastanut Ekkolla ja he olivat käyneet maastossa. Kaikki oli mennyt hyvin ja Ekko olikin tyytyväisen näköinen. Olen varmaan jollain tasolla melko riippuvainen talleilusta ja Ekkosta, kun ei sitä yhtäkään päivää malta olla poissa. :D

Omituinen otus

Tänään otin mukaan vanhan digikamerani ja tarkoitus oli näpsiä kuvia maastosta samalla kun ratsastin. Homma kuitenkin kaatui siihen, kun kamera päätti yhtäkkiä tallilla sanoa itsensä irti. Jostain syystä videota pystyi ottamaan ja kuvia katsomaan, mutta aina kun käänsin kameran kuvaus asentoon se ilmoitti, että akku pitää ladata ja sammutti itsensä. Värkkäsin sitä sitten ees taas, mutta aina kun vaihdoin kuvaus asentoon, se valitti akkua. Akku kylläkin oli täynnä ja jostain syystä sillä pystyi kuitenkin video kuvaamaan. Ajattelin sitten ottaa videokuvaa ja tehdä kerrankin jonkunlaisen videon päivästämme.

Olin muutaman kilometrin ratsastanut, kun otin kameran esille ja oli tarkoitus rueta kuvaamaan. Pahaksi onneksi kamera sanoikin sitten lopullisesti itsensä irti ja enää ei onnistunut edes videokuvaus. Ketutti kyllä melkoisesti sillä hetkellä. Kamera on nyt sitten siinä kunnossa, että sillä voi ainoastaan vain katsoa kuvia. Tämän takia postauksessa ei hirveästi kuvia nähdä.

Wilpu tarunintoaarre.blogspot.fi

Ekkolla oli maastossa taas kerran hirveästi virtaa ja se kyttäili koko matkan kaikkea. Loppu matkasta minulla meni lopullisesti hermot, kun se ei kuunnellut enää yhtää pidätteitä vaan olisi vain kaahottanut päättömänä kotiin päin. Tein sitten niin, että aina kun se rupesi puremaan kiinni kuolaimeen niin käänsin sen toiseen suuntaan ja lähdin ratsastamaan tallilta pois päin. Tein tätä niin kauan, että Ekko luovutti ja ravasi nätisti. Taisi syynä olla myös se, että väsyi melko nopeasti huonon kuntonsa takia. Hikinen se ei kuitenkaan ollut kuin kainalosta, joten taisi koulutus olla ennemminkin raskaampaa tuolle pääkopalle, kuin kunnolle.

Huomenna varmaan juoksuttelen Ekkoa tarhassa tai teen jotain vähän kevyempää. Tämän päiväinen oli sen verran raskas, että on parempi puuhailla jotain rentoa ja kivaa.

Tippumisia, Tippumisten perään.

Sen siitä saa, kun kovasti menee hepostansa kehumaan. :D Olisi pitänyt eilen vain koputtaa puuta, kun niin kovasti poniani kehuin. Se siitä hepasta, joka ei turhia sätkyile ja jolla on turvallista mennä, kun sitten eilen huomasinkin makaavani jo maassa. Lähdin tavanomaiseen tapaani käpsyttelemään Ekkon kanssa maastoon. Kiersimme raviradan kautta ennen tallille menoa ja siinä vain ihailin maisemia ilman huolen häivää. Ohjiakaan ei ollut kädessä. (Mitäs minä nyt niillä tekisin.)

 Yhtäkkiä Ekko alkoi tuntua siltä, että saattaisin kohta singahtaa johonkin päin. (Ekko rupeaa pälyilemään aina ratsastajaa ja askeltaa oudosti, kun päättää singahtaa johonkin suuntaan. Tätä tekee ensinnäkin silloin kun on kovasti virtaa.) Olin siinä juuri keräämässä ohjia käteeni, kun Ekko jo hypähti eteenpäin ja samassa hyppäsi vielä sivulle. Minä sitten menetin tasapainoni ja horjahdin taaksepäin ja lopulta tupsahdin kaulan kautta maahan selälleni. Siinä sitten makoilin ja naureskelin, että taas sitä tiputtiin. Ekko käveli sitten viereeni mutustelemaan housujen lahkeita ja tarkisti, että olin kunnossa.

Väsäilinpä huvikseni tämmöisen facebookin kansikuvaksi :)

 Aina kun olen tippunut, niin se jää säikähtäneenä viereeni katselemaan ja saattaa nyplätä housuja tai jotain muuta. Sen jälkeen kun nousen ylös se vähän aikaa seisoo vielä paikallaan ja sitten lähtee tarpomaan tallille päin. Sen pitää ikään kuin tarkistaa, että ethän satuttanut itseäsi ja sitten tyytyväisenä vain lähtee kävelemään ilman ratsastajaa pois, kun kaikki onkin kunnossa. Naurattaa aina katsoa sen ilmettä, kun olen tullut tippunut selästä. Ensin se on niin säikähtäneen näköinen ja kauhean katuva ilme naamallansa, mutta pian se jo muuttuukin normaaliksi kun näkee minun olevan kunnossa.

Olin eilen mukana opettamassa tallin kahta varsaa ajolle. Niille laitettin ensimmäistä kertaa kärryt perään, eikä kumpikaan sanonut yhtään mitään. Kävimme kääntymässä kummallakin lyhyen lenkin, jonka jälkeen palasimme takaisin ja otimme valjaat pois. Kummatkin käyttäytyivät todella hienosti, eikä ollut mitään ongelmia. En malta odottaa, että pikkuiset kasvavat ja juoksentelevat kohta radoilla. :)

Nämä kaksi saivat kärryt peräänsä ensimmäistä kertaa.

Saukki

Erppa

Tänään sain kunnian ohjastaa Erppaa, kun se sai toista kertaa elämässään kärryt peräänsä. Suomenhevos varsojen opetuksesta minulla ei olekkaan kokemusta, joten on mukavaa, kun saan nyt olla mukana opettamassa tätä pikkuista. Erppa meni todella hyvin, kuten eilenkin. Se oli vain normaalia kiireisempi, kuin eilen ja yleensäkkin Erppa on ollut mallia "perässä vedettävä". Jostain syystä se nyt kuitenkin marssi eteenpäin kovalla vauhdilla. Saukkin kanssa emme tänään käyneet ajamassa, mutta varmaan huomenna olisi sitten se vuorossa. 

9-vuotias serkkuni kävi tänään ratsastamassa tallin ponin Möhkön. Hän on käynyt ponilla aikaisemminkin ratsastamassa ja kaikki on mennyt hyvin. Tänään päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin raviradan vierestä ja palata sen jälkeen tallille. Olimme juuri päässeet raviradan kohdalle, kun Möhkö mitään ilmoittamatta veti armottomat pukit ja eihän siinä nuin pieni tyttö pysynyt kyydissä. Kovastihan serkkuni säikähti, eikä uskaltanut enää kiivetä selkään, joten loppu matka meni sitten ponia taluttaen. Heti tippumisen jälkeen pistin ponin juoksemaan vähän aikaa ympyrällä, että ymmärtäisi vähäsen, ettei nuin tarvitse tehdä.

Seuraavalla kerralla menemme ajamaan ponin serkkuni kanssa, että saadaan siltä tuo ylimääräinen virta pois. Vieläkin ihmetyttää ponin käytös, kun tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia ja se on toiminut aina hyvin. Osaavathan nuo shettikset kyllä välistä olla melkoisia hirmuja ja keksivätkin joskus ties mitä.

Niin söpö ja viaton poni.

Voiko sitä tämmöiselle olla vihainenkaan, vaikka onkin ilkeä.

 Harmittaa nyt vain serkkuni puolesta, koska tämä oli ensimmäinen tippuminen ja nythän hän tietenkin sitten pelkää nousta uudestaan selkään. Yritin kovasti vakuutella ja kannustaa, että parhainkin ratsastaja tippuu ja sinne selkään kannattaa nousta, vaikka vähän pelottaisikin ja että ratsastukseen kuuluu tippumiset. Onneksi serkkuni uskaltaa kuitenkin Ekkolla ratsastaa vielä, mutta saa nähdä milloin uskaltautuu seuraavan kerran ponin selkään. :S Ponillekkin olisi vain hyväksi, että sillä olisi joku ratsastaja, kun tällä hetkellä sille ei ole ketään pieni kokoista ratsastajaa. Serkkuni on ainut, joka sillä on käynyt ratsastelemassa. En tiedä oikein miten sitä olisi pitänyt pientä tyttöä kannustaa oikein, mutta toivottavasti ei jäänyt nyt pienelle kauheita traumoja ja ratsastus harrastus lopu siihen. 

Ekkon kanssa otimme tänään ensimmäisen ravi pätkän. Se kulki oikein kivasti, mutta kompasteli ihmeen paljon. Syynä oli varmaankin pellon epätasainen pohja ja huomenna ajattelinkin mennä maastoon. Tälläkin kertaa se yritti takaisin tullessamme tehdä omia hyppelöitään, eli maasto tulee enemmänkin kuin tarpeeseen. Toivottavasti poni vähän rauhottuisi, kun pääsee sinne purkamaan ylimääräistä energiaansa. Tällä viikolla en vielä uskalla laukkoja ottaa, vaikka normaalisti jo saisi mennä, mutta parempi edetä hitaasti. Kuntokaan ei varmaan ole ihan normaali, joten parempi vain mennä vielä tämä viikko pelkkää ravia ja käyntiä.

Ekko opetus heppana.

Olen tällä viikolla kirjoitellut todella huonosti blogiin. Eilen minun piti kirjoittaa, mutta sainkin yllättävän soiton töihin ja kirjoittelu suunnitelmat jäivätkin sitten siihen. Oikeastaan minulla ei edes ole kummemmin mitään kirjoitettavaa, kun tallilla ei mitään erilaisempaa ole tapahtunut. Päivät kuluvat eteenpäin sillä, että käveleskelemme joka päivä Ekkon kanssa ja kylmään sen jalkaa. Onneksi huomenna saamme aloittaa jo ravailun ja muuttaa treenaamista vähitellen normaaliksi. Odotan malttamattomana, että pääsisi jo maastoon. Siitä on niin pitkä aika, kun olemme tehneet Ekkon kanssa kunnon maastolenkin. Joka päivähän me maastossa käymme kävelemässä, mutta ei sitä kauhean pitkää matkaa viitsi kävellen tehdä. Varsinkin kun minä olen niin kauhea vilukissa, että en tarkene edes pitkää lenkkiä tehdä kävellen.

Perjantaina Ekko sai toimia opetus heppana. Kaverini tyttöystävä halusi tulla ratsastamaan ja Ekko on tallillta ainut heppa, joka soveltuu tähän hommaan parhaiten. Ekkon selkään uskallan päästää vaikka kuinka pienen lapsen, koska tiedän, että se ei tee mitään typerää. Talutin Ekkoa vähän aikaa pellolla, mutta päästin jo kohta irti, kun olin ensin opettanut perusasiat siitä, miten hevosta ohjataan. Ehdotin ratsastuksen jälkeen, että uudestaankin saa tulla ratsastamaan jos haluaa ja seuraavilla kerroilla voi koittaa jo ravaamistakin, kun Ekkokin on kunnossa.

Ekovei the Polttari poni.  Kävin vain kiristämässä vyön, enkä sitä varten jaksanut kypärää laittaa päähän. Tietenkin tuossakin olisi voinut sattua jotain. Ikinä en kyllä ratsastamaan lähde ilman kypärää.

Ekko näyttää vähän siltä, että ei ole oikein innostunut asiasta, :D

Ekko ei ole aina ollut yhtä hyvä opetus poni. Se oli selkään nousussa todella rauhaton, jos sinne kiipesi joku kokemattomampi ja hermostui kovasti, kun selkään nousu oli niin hidasta ja vaivalloista. Taluttaessa se ei riehunut, mutta oli siinäkin kovin jännittynyt. Nykyään se seisoo rauhassa paikoillansa, eikä ole moksiskaan jos sinne selkään joku muu kiipeää kuin minä. Omasta mielestä on vain hyvä, että se tottuu kaikenlaisiin ratsastajiin. Ekko onkin kerennyt toimia kaksi kertaa polttari hevosena, sekä talutus ratsuna ja on opettanut monia aloittelevia ratsastajia.

Eilen sitten ratsastin itse Ekkon ja kävin kävelemässä pitemmän lenkin kuin tavallista. Ilma oli sen verran lauhempi, kuin muina päivinä, että tämäkin viluinen ratsastaja uskaltautui matkustamaan selässä pidempään. Kävimme ensin kiertämässä pienen lenkin metsässä, jonka jälkeen kiersimme radan kautta merelle päin ja sieltä takaisin tallille. En tiedä kyllä mitään rentouttavempaa, kuin ratsastaa ihanassa ilmassa ja antaa hevosen vain mennä omaa tahtiansa eteenpäin. Ekkokaan ei turhista sätkyile, joten selässä voi ihan oikeasti rentoutuakkin ja antaa pitkät ohjat.

Kävin myös kuvailemassa maneesissa Idaa ja Wilhoa, sekä Riinaa ja Huuperttia. Wilho on mennyt kovasti eteenpäin siitä, kun se tuli Idalle. On ollut todella kiva seurata kummankin edistymistä ja toivottavasti saan tätä paria seurailla vielä monta vuotta. :)

Ajattelin, että voisin joku päivä kuvata jonkunlaisen maasto videon meidän maastoista. Jos lukijoita vain kiinnostaa? Ensi viikolla pääsen jo tekemään pidempiä maastoja ja olisi kiva näyttää lukijoille minkälaiset maastot täällä meillä on. :) Jos en vielä ensi viikoksi saa aikaiseksi tehdä, niin yritän ainakin jollekkin päivälle saada sen sitten tehtyä.

Ida ja Wilho

Riina ja Huupertti

Kylmää...

Oon onnistunut tässä parin päivän aikana jäädyttämään itseni ihan kunnolla. :/ Ei auta, vaikka kuinka paljon pukee vaatetta päälle niin aina on jäässä. Ratsastaessakaan ei paljoa lämpene, kun tämä viikko mennään vielä vaan sitä kävelyä. Tietenkin Ekko jonkin verran lämmittää takamusta, kun ilman satulaa ratsastelen. Varpaatkin meinaavat jäätyä, vaikka niitä kylmiä jalustimia ei ole jalassa. Sinnikkäästi olen kuitenkin yrittänyt käydä kävelemässä mahdollisimman pitkiä lenkkejä, että heppa saisi liikettä. Ongelmia on vain meinannut olla sen kävelemisen suhteen, josta Ekko on ollut vahvasti eri mieltä.

Ekkon tarhasta kuvattu, Narnia siellä yksin syömässä, kun muut pyörivät minun ympärilläni herkkujen toivossa.

Alku matka sujuu yleensä ihan ongelmitta ja Ekko kävelee rauhassa. Suunnilleen 10 minuuttia käveltyämme se kuitenkin aloittaa "syöksyilyn" ja rupeaa painamaan käsille. Ekko siis tekee tämmöisiä "Apua, tuolla räsähti joku ja minun pitää sännätä pakoon" syöksyjä. Saattaa siis yhtäkkiä ponkaista käynnistä raviin tai ainakin yrittää. Tähän asti olen ollut nopeampi ja saanut sen hiljentämään yhden ravi askel yrityksen jälkeen. Ekkohan harvoin pelkää mitään, mutta energisenä kehittää omia mörköjään, että saisi syyn ravata. Kauhean hyvä juttu tämä ei ole kun pitäisi siinä käynnissä yrittää pysytellä ainakin vielä vähän aikaa.

Eilen siis kävin kävelemässä ja tein vähän aikaa maastakäsittely juttuja ennen kuin lähdimme lenkille. Sain Idan kuvailemaan pitkästä aikaa ja hän saikin otettua hyviä kuvia. :)

En tiedä miksi tätä temppua pitäisi kutsua, mutta tuollaisen se kuitenkin osaa tehdä. :D

Notkea poni :)

Eilen saatiin myös vähän extremeä päivään, kun kolme tallin varsaa karkasivat (ovat 3-vuotiaita, mutta sanomme siltikin varsoiksi). Tarhaan ei oltu muistettu laittaa sähköjä päälle ja ne olivat sitten luikkineet heti karkuun. Olin juuri tullut Ekkon kans lenkiltä ja olin laittamassa sille kylmä käärettä jalkaan, kun tallin omistaja syöksyy sisälle ja sanoo, että varsat karkasivat. Ei siinä sitten muuta kuin Ekko nopeasti karsinaan ja varsojen perään.

Ne olivat heti lähteneet viilettämään pellon poikki kohti toista tallia ja me ajoimme perässä autolla. Sieltä ne kääntyivät jatkamaan matkaansa kohti maneesia ja pysähtyivät lopulta sen lähettyville. Minä hyppäsin kyydistä pois ja tallin omistaja kiersi toista reittiä tukkimaan tien pään autollansa. Hetken jo näytti siltä, että varsat suuntaisivat kohti isoa tietä, mutta onneksi kääntyivät takaisin ja päättivät juosta minua kohti. Lopulta yksi varsoista antautui tallin omistajalle ja kaksi muuta sitten juoksi irti meidän perässä tallille. Ajoimme tallilla ne tarhaan ja saimme siellä vasta kiinni. Hieman oli hikisiä ja janoisia varsoja kun tallin sisälle päästiin.

Pitäähän sitä palkkiokin antaa.

Tänään päätin eilisestä viisastuneena pukea vaatetta päälle vielä enemmän ja ratsastamaan lähtiessäni otin mukaan myös villa viltin. Laitoin Mountain Horsen takkini päälle vielä toppaliivin ja olo oli kuin tynnyrillä. Tämän jälkeen olikin hieman hankaluuksia päästä Ekkon selkään. Onneksi Ekko on kuitenkin sen verran matala, että jollakin tavalla sinne pääsin kömpimään. Kävimme kävelemässä n. 4km lenkin ja loppu matkasta sormet olivat ihan jäässä. Muualta ei palellut yhtään, mutta sormissa ei ollut mitään tuntoa, vaikka yritin niitä välillä viltinkin alla lämmittää. Minulla on varmaan sen verran heikko verenkierto sormissa, että ne eivät pysy yhtään lämpiminä. :S

Viivi oli tehnyt todella kivan postauksen ja arvostellut siinä blogini. :) Oli kiva kuulla positiivista palautetta blogista, kun itse näkee siinä vain koko ajan vikoja ja paljon parannettavaa. Tietenkään mikään ei ole täydellistä ja joka asiastahan sitä parannettavaa aina löytyy. Joten tämä blogin parantaminen onkin vähän ikuisuus projekti, jolla ei voi kaikkia miellyttääkkään. Käykää katsomassa Viivin blogi (ladytratsailla.blogspot.fi) ja liittykää lukijaksi, jos kirjoitukset yhtään kiinnostivat. Itse olen tämän blogin lukijana ja blogia on todella mielenkiintoista seurata. Viivi kirjoittaakin todella hyvin, nuoresta iästään huolimatta. :)

Jos putoamme, nousemme ylös.

Otsikko kuvastaa aika osuvasti viime aikaisia tapahtumia ja eilistä ratsastusta Pepillä. Peppi pääsi eilen pariin kertaan yllättämään minut ja muksahdin siinä sitten muutaman kerran alas selästä. Toisen kerran jälkeen ihmettelin jo, että miten minä täällä makaan, kun tähän asti olen kaikissa Pepin loikissa pysynyt selässä. Ihan kuin tasapaino olisi ihan yhtäkkiä huonontunut. Ihan pikku loikkia se ei kylläkään tehnyt, vaan pisti taas kerran kaikki peliin, että minä sieltä alas tulisin ja tulinhan minä. Kaikista inhottavempia ovat nuo tasajalkaa loikat ilmaan ja sen jälkeen hyppy sivulle. Harmittaa, kun ei videolle tuota ratsastusta saanut. Olisi ollut ihan kiva itsekkin katsoa miten siellä oikein on roikkunut :D

Pepin lisäksi liikutin samaisella tallilla olevan lämppäri ruuna Beach Baronin. Paronia olen nyt pariin kertaan juoksutellut ja nyt se jo toimi ihan kokonaan äänellä. Ensimmäisellä kerralla se vain kaahotti menemään jännittyneenä, joten siitä ollaan paljon jo menty eteenpäin. Tällä kertaa päätettiin kokeilla jo vähän ratsastajaan totuttelua.

 Satula sillä on ollut jo selässä ja se on siihen tottunut, joten painelin jalustimilla sen kylkiä ja laitoin jalkaa jalustimeen ja pois. Jalustimen painaminen kylkeen oli ensin tosi inhottavaa Paronin mielestä ja se lähtikin pakenemaan heti painetta sivulle päin. Kun se oli jo ihan rento tässä tilanteessa siirryin lisäämään painoa jalustimelle ja nousin aina hetkeksi ilmaan sen varaan ja tulin pois. Lopulta Paroni oli tässäkin niin rento, että saatoin mennä mahalleni makaamaan selkään. Omistaja talutti minua pari kiekkaa kun makasin selässä ja tulin sitten alas ja päätin lopettaa päivän siihen. Jos Paroni on seuraavalla kerralla yhtä rento, niin voin jo varmasti mennä istualleen selkään :)

Ekkoa olen sunnuntaista asti kävelyttänyt selästä käsin eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Ekko on ollut vähän vain turhan lennokkaana kävely lenkeillä ja onkin ollut hieman hankaluuksia pitää ne vain pelkkinä kävely lenkkeinä. Jotenkin se heräsi henkiin eläinlääkäri käynnin jälkeen tai sitten vain oma innostus on tarttunut myös siihen. Iltaisin olen levittänyt sen heinät kiertämään karsinan laitoja, siinä toivossa, että se liikkuisi yön aikana karsinassa vähän enemmän kun heinää on ympäriinsä. Voi olla, että Ekko siirtyy sitten ensi viikolla pihattoon asustamaan niin se saa liikettä vuorokauden ympäri. Pitäisi vain löytää sille ensiksi kaveri sinne :/

Kävinpäs tänään myös pitkästä aikaa ajamassa lämminveristä. :) Tuntuikin todella kivalta, kun siitä on jo niin pitkä aika kun on viimeksi lämppärillä päässyt ajelemaan. Hevosen nimi on Samba Sand ja se on minulle tullut tutuksi jo siitä asti kun se on ollut yksi vuotias. Samba on oikein kiva tamma jolla tuli aika paljonkin ratsasteltua monta vuotta sitten, kun se asusti samaisella ravitallilla kuin Ekko. Kaverini käy sitä tällä hetkellä hoitamassa ja kävin hänen kanssaan ajamassa sen tänä päivänä. Tulevaisuudessa tulee varmaan itsekkin hommattua jonkunlainen lämppäri ravuriksi tai sitten ihan vaan puska polleksi. Ovat ne sen verran kivoja heppoja. :)

Tuli hieman huono postaus, kun ei kunnollisia kuviakaan saanut. Kamerani on lainassa kaverilla jo kolmatta päivää, joten en ole paljoa voinut kuvia ottaa. Seuraavaan postaukseen mennessä lupaan ottaa paljon hyviä kuvia ja panostaa kirjoitteluunkin vähän enemmän :)

Helpottunut ylläpitäjä ja ehkä maailman parhain päivä!

Eilen ei ollut niinkään hyvä päivä, mutta tänään oli sitäkin parempi. Ekkollahan oli tänään siis eläinlääkäri käynti ja arvata saatattekin, että kaikki meni hyvin. Lähdin tallille noin kahdeksan aikoihin ja käväisin naapuritallilla katsomassa oliko eläinlääkäri jo tullut sinne. (Olimme sopineet, että eläinlääkäri tulee toiselle tallille, kun siellä oli samaan aikaan muitakin hoidettavia.) Sain sitten luvan lähteä hakemaan Ekkoa. Harjasin pikaisesti Ekkon läpi (tai no minkä sitten laskee mun harjaus tyylillä pikaiseksi) ja lähdin taluttamaan sitä toiselle tallille.

Ei ehkä ihan poika väri tuo lila, mutta eikö se näytäkkin söpöltä? :)

Tallilla jouduimme odottelemaan vähän aikaa, kun siellä oli yksi hevonen jonossa ennen meitä. Pääsimme kuitenkin aika pian sitten tarkistettavaksi, emmekä joutuneet odottamaan kuin muutaman minuutin. Eläinlääkäri kyseli ensin Ekkosta kaikenlaista ja katsoi jalat läpi ja taivutti ne. Hämmästeli kovasti, että miten hevonen on hengissä, kun ei tunne yhtään sädeluu murtumasta selvinnyttä. (Ekkolta murtui sädeluu varsana ollessaan kasvattajilla ja sai silloin kuolemantuomion.)

Tämän jälkeen lähdimme ulos, jossa juoksutin Ekkoa edes takaisin. Sen jälkeen tehtiin taivutukset uudestaan ja juoksutin taas. Ell. sanoi, että Ekkolla on toinen takajalka selvästi heikompi ja on varmaan ollut koko sen iän. Huomasi myös heti, että sillä oli kinnerpatit, mikä on aika yleinen vaiva tämän ikäisellä suomi putella. Kinnerpattien takia Ekko oli sitten käyttänyt huonompaa etujalkaansa väärin ja tästä syystä siihen oli tullut niveltulehdus. Nivel piikitettiin ja saimme ohjeeksi kävelyttää Ekkoa selästä käsin viikon ajan. Viikon jälkeen liikuntaa sai pikku hiljaa rueta lisäämään normaaliksi ja tämän jälkee Ekko olisi terve pikku heppa niin kuin ennenkin. Takajalkojen kengityksestä piti pitää myös hyvä huoli, että kaviot eivät pääsisi kasvamaan yhtään liian pitkiksi.

Ekkon jalka käärittynä.

Olen kyllä todella onnellinen, kun vaivaksi selvisi pelkät kinnerpatit. Olin jo kerennyt kuvitella vaikka mitä ja pelkäsin, että joudun luopumaan Ekkosta. Kinnerpatit kuitenkin pysyvät hyvänä, kun heppaa vain muistaa liikuttaa säännöllisesti ja hyvin. Poikkeuksia tietenkin on, mutta suurimmaksi osaksi kinnerpatit eivät näy millään tavalla. Toivottavasti tässä on vielä monta yhteistä vuotta edessä :)

 Nikulanhevosklinikka <-- Täältä asti meille tuli eläinlääkäri käymään. Sen verran hyvä oli, että en käytä Ekkoa enää kenelläkään muulla.

Kuvailin vielä ennen tallilta lähtöäni heppoja ja tallin koiria. Illalla menen varmaan vielä käymään tallilla katsomassa Ekkoa ja syötän sille paljon herkkuja. Se on ne ansainnut, kun oli niin reipas :)

Yritin saada Wilhosta hienon kuvan, mutta ei oikein onnistunut.
tarunintoaarre.blogspot.fi

Talli koira Jade...

Ja nasu :)

Huomenna se sitten tapahtuu ja tämän päivän epäonnea.

Saapas nähdä miten sitä tulee ensi yö oikein nukuttua, kun viime yökin meni vain muutaman tunnin yö unilla. Mietein vain koko ajan sitä, että Ekkon jalasta selviää kuitenkin jotain pahaa ja joudun luopumaan siitä. Luulen, että ensi yö taitaa mennä samoissa tunnelmissa, mutta helpottaapa ainakin sitten huomenna, kun saa vihdoin tietää mikä ponia vaivaa. Mennään sitten sitä alamäkeä tai noustaan ylöspäin.

Ekko ja Ekkon hieno ulkoilma kampaus.

Tänään ei ollut tallilla ehkä mikään maailman mahtavin päivä. Nimittäin, kun otin Ekkoa sisälle niin ilokseni huomasin, että sen uusi toppaloimi oli repeytynyt. Eihän se ollut kuin muutaman kuukauden vanha ja juuri sen takia ostinkin uuden kun vanha oli rikkinäinen ja huono. :S Toppaloimelle oli käynyt kirjaimellisesti ihan samalla tavalla kuin sadeloimelle. Tuon toppaloimen yritän kuitenkin vielä saada korjattua, mutta sadeloimi oli ihan toivoton tapaus. Pieni epätoivo meinasi kyllä iskeä, kun katselin rikkinäistä sade- ja toppaloimea. Eihän meillä kohta ole ollenkaan loimea, mitä pukea Ekkolle päälle, jos ne tätä rataa hajoilevat.

Tiedän kyllä kuka onkin syypäänä tämänkin loimen hajoamiseen. Ekko on ennen saanut olla aina rauhassa loimiensa kanssa, vaikka elelee noin kahdeksan hevosen laumassa. Ne tulevat niin hyvin toimeen, että ei ole ollut mitään tappeluitakaan. Tilanne kuitenkin muuttui, kun laumaan saapui uusi ruuna. Ruuna on nyt parisen kuukautta ollut laumassa, mutta tuntuu, että se ihan tahallaan vain kiusaa toisia. Ruunan tulon jälkeen on hepoilta hajoillut riimut ja loimet ja nyt sitten tosiaan tämä Ekkon toppaloimikin hajosi. Ekkoa ja toista ruunaa häiritsee hirveästi, kun kyseinen ruuna hätistelee niiden tammoja ja lauma on koko ajan niin sanotusti jännittynyt. Pitää varmaan jutella tallin omistajan kanssa tästä, koska omasta mielestäni ruuna ei ole kuin haitaksi.

Päivää kuitenkin piristi kummasti se, kun tulin kotia ja sain maailman hienoimman naisten päivä lahjan. Nimittäin Ekkolle uuden Horse Comfortin lilan riimun. :) Vanha onkin melko kulahtanut ja se näkyy tuossa ylemmässä kuvassa.

Ekkon kanssa en mitään ihmeempiä puuhaillut. Harjasin sen oikein hyvin ja pesin sen hännän, kun oli päässyt likaantumaan. Työ kuitenkin taisi olla melko turhaa, kun seuraavan kerran katsoin Ekkoa karsinassa niin se oli pyöritellyt häntäänsä puruissa ja sotkenut sen lantaan. Joten se siitä "näytämme hienoilta kun eläinlääkäri tulee käymään" jutusta :D Vaalea hevonen kun tuo vielä on, niin siitä kivasti aina näkyy kaikki pissa ja lanta läikät. Onneksi meillä on tuo uusi riimu, niin ehkä se vie huomion pois kaikesta ponin sotkuisuudesta.

Pesen Ekkon aina tällä Ekolin hevos shampoolla.
 Se vaahtoaa kivasti ja jättää ihanan miedon tuoksun.
Jos jalkoja pitää tarkemmin pestä, niin käytän siihen sitten mäntysuopaa.

Joku varmaan ihmettelee, että miksi sitä nuin pitää heppaa puunata, kun tulee vain eläinlääkäri käymään. Totuus on se, että olen hieman perfektionisti Ekkon suhteen. (Jos taas näkisitte oman huoneeni niin...) En lähde sen kanssa mihinkään, ilman että siltä on häntä ja harja selvitetty ja kroppa harjattu viimeisen päälle. (En edes sille talutus lenkille lähde harjaamattomalla hevosella) Hännästä taidan olla kaikista tarkin. Sen syynäämiseen menee eniten aikaa. Ekkolla kun ei tuota harjaa oikein ole niin pitää keskittyä tähän häntään sitten. :D Kaverit usein valittelevatkin tallilla, kun olen niin hidas. Mutta ihmekkö tuo, kun niin innokkaasti poniani puunailen.

Taidan ollakkin semmoinen ikuinen heppa tyttö, joka ei ikinä kyllästy paijailemaan ja rappaamaan omaa poniansa. Varusteitakin tulee putsailtua innokkaasti ja olen tarkka, että joka ikinen varuste on tarkasti omalla paikallansa. Harjat ovat harjapakissa aina samoilla paikoilla ja ärsyttääkin, jos joku menee niiden paikkaa vaihtamaan.. Välistä sitä toivoisi, että voisi olla yhtä innokas siivoamaan sitä omaa huonettakin.

Onko lukijat yhtä tarkkoja heppojensa tai hoitohevostensa kanssa?

Ekko ja kävelevä selän lämmitin.

Reetu :)

Ulkoasu muutos ja kirjoittelua tekemisistämme!

Huh huh... Vihdoin ja viimein sain muokattua blogin ulkoasua vähän keväisempään suuntaan. Hommaa siinä kyllä riitti, enkä tiedä näkyykö blogin tausta vieläkään kaikille käyttäjille oikein. Samalla kun ulkoasu lähti muokkaukseen, niin lähti myös blogin nimi. Alun perin väsäsin nimen "My life with E" ihan pikaisesti, kun en siihen hätään parempaa keksinyt, vaikka blogin aloittamista olinkin pitkään pyöritellyt päässäni. Nimi oli omasta mielestäni kuitenkin kauhean tylsä ja niin yksinkertainen, että oli parasta pistää se vaihtoon. En kylläkään tiedä onko uusi blogin nimi yhtään parempi, mutta ainakin se on erilainen.

Kertoilkaas mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta? Hyvä vai huono? Pitäisikö jotain parantaa? Mitä mieltä olet bannerista? Miltä blogin uusi nimi kuulostaa?

Eilen en tehnyt tallilla muuta kuin perus hommat. (Laitoin ruuat, siivosin karsinan, harjasin ponin) Ilma oli sen verran surkea, että sain tarpeeksi ulkoiltua siinä kun hain Ekkon sisälle. Pisteet sille, joka on eilisessä säässä mennyt ratsastamaan. Näytti nimittäin, että aika suurimmaksi osaksi Suomea ilma oli ihan samanlainen kuin täällä meillä.

Pääsin myös eilen takaisin kotiini asumaan, kun tätini palasi loma reissultaan. Voi että tuntui hyvältä taas olla kotona, vaikka en ollutkaan poissa kuin kolme yötä. Kissoilla taisi olla suurempi hätä, kun ovat kotosalla joutuneet olemaan pelkästään isäni kanssa, kun muu perhe oli laskettelu reissussa. En usko, että isäni tykkää niitä niin innokkaasti hoitaa kuin minä. :D Illalla aloittelinkin sitten muokkailemaan ulkoasua ja muokkasin sitä aika myöhään yöhön. Onneksi aamulla ei tarvinnut herätä käyttämään koiraa ulkona, joten nukuin melko pitkään.

Tänään olikin onneksi paljon parempi ilma kuin eilen. Tallille lähdin joskus puoli kolmen aikoihin, kun innostuin heti herättyäni jatkamaan ulkoasun muokkailua. Nappasin kameran mukaan, kun ilma oli mitä mahtavin ja tarkoituksena oli taas kerran kuvailla vähän varsoja ja ponia.

Möhkö oli saanut hienon uuden riimun.  

Yritin saada Erpasta ja Saukista kuvaa kun ne riehuivat tarhassa, mutta eivät ne tietenkään sillon tee mitään, kun olen kameran kanssa vieressä. :D

Saukkis

Ekkon kanssa tein maastakäsittely harjoituksia, jotka onnistuivat tosi hyvin. En tehnyt niitä muuta kuin vartin verran ja lopetin siihen. Ekko turhautuu herkästi esimerkiksi peruutus harjoituksissa, mikä ilmenee maan kuopimisena (ainakin minä tulkitsen sen turhautumiseksi) En tiedä miksi se niistä niin äkkiä turhautuu, joinakin päivinä kärsii tehdä enemmän, mutta joskus jo kahden kerran toisto saa sen turhautumaan. Keskityn sitten yleensä joihinkin muihin harjoituksiin. Voi tietenkin olla, että Ekko omasta mielestään osaa peruutus harjoituksen jo niin hyvin, että ei sitä tarvisi enää tehdä. Minä taas olen toista mieltä, mutta en viitsi rueta kiusaamaan toista, jos se ei selvästikkään sitä halua tehdä.

Käytiin harjoitusten jälkeen vielä kävelemässä lenkki metsässä ja pellolla, että pääsee aivotkin vähä tuulettumaan. Ekkosta oli oikein mukavaa kahlailla hangessa ja syödä lunta. (Ekko syö lunta ihan vain siksi, että sitä on hauska syödä. Ei johdu siitä, että sillä olisi jano.)

Lenkin jälkeen otin Ekkon vielä käytävälle ja laitoin sille lumi kääreen jalkaan ja harjailin sitä. Sillä aikaa se sai mussuttaa heinää kotti kärryistä. Jalassahan ei kyllä mitään näy, mutta olen nyt kylmäillyt sitä ihan vain varmuuden vuoksi. Eihän siitä kuitenkaan mitään haittaakaan ole. Kylmäys kääreet olisivat kyllä paljon kätevämmät ja päätyvät varmaan ostoslistalle jossain vaiheessa. Lumi kylläkin tulee melko halvaksi käyttää, mutta on se sen verran hankalempi sillä kylmätä jalat. Ajattelin kuvina laittaa tähän sen, miten jalan käärein.

Käärin jalan aina tämmöisellä yhdistelmä pintelillä, jossa on fleeceä ja jousto osa. Jousto pinteli olisi varmasti parempi, mutta meillä on tällä hetkellä vain näitä käytössä, kun soveltuvat hyvin ratsastus käyttöön ja lämppäreiksi. Ihan huiput pintelit suosittelen!

Kastelin ensiksi jalan, että lumi kylmettäisi paremmin. Sen jälkeen hain lunta muovipussiin ja painelin sen sinne tasaisesti. Sitten laitoin sen jalkaa vasten ja lähdin käärimään pinteliä ympäri. Jollain toisella hevosella kannattaa varmaan käyttää jotain ohutta pyyhettä tai fleece kangasta välissä, ettei pääse iho paleltumaan. Ekkolla on niin paksut jalka karvat, ettei sillä tarvi.

Ja tadaa! Tässä se ois valmiina. Lumi pintelin huono puoli näkyykin sitten tuossa. Kaikki lumi valuu aina alas kun sen käärii jalkaan. Ihan sama kuinka sen yrittää painella tasaisesti ja yrittää niin, että ei valuisi. Kylmäämiseenhän tuo ei vaikuta millään tavalla, joten on enemmänkin vain ulkonäöllinen haitta. Jos ei sitten joku hepo ole herkkä kun vuohisen kohdalla roikkuu tuommoinen lumikasa.

Poni käärittynä pakettiin ja onnellisena heiniensä kanssa!

 Huomenna olisi sitten tarkoitus pestä Ekkon häntä, kun se on päässyt likaantumaan. Vaalea häntä ei kyllä kauhean kauaa pysy puhtaana, eikä vaalea hevonen yleensäkkään. Pitäähän sitä olla edustavana sitten lauantaina, kun eläinlääkäri tulee. Jännittää kyllä jo kovasti tuo päivä!