PoD!!

Hieman on ollut hiljais eloa tässä blogin puolella, mutta kauheasti ei ole ollut kirjoitettavaakaan, joten en ole viitsinyt rueta väkisten kirjoittelemaan. Eve on vietellyt sairaslomaa melkein kuukauden ajan mystisen sairauden takia. Eve rupesi kuukausi sitten aristelemaan mahaansa ja viikko tästä löysimme tallin omistajan kanssa mahan alta nyrkin kokoisen nestemäisen patin. Eve oli huomattavasti kipeä, koska karsinassa oli aina aamulla urat, kun Eve oli rampannut ees taas. Lantakin oli sekoittunut aina pitkin karsinaa, vaikka yleensä Eve on todella siisti. Soittelin siinä sitten eläinlääkäreille ja tutuille, joista kukaan ei osannu sanoa mitään miksi tamma mahaa aristaa. Ell kävi sitten ottamassa näytteet, joista katsottiin olivatko tulehdusarvot koholla.

 Tuloksista näki, että hepalla pitäisi kaikki olla ihan hyvin, vaikka selvästi sillä ei ollut. Lopulta sain varattua klinikka ajan tämän viikon maanantaille. Sinne asti emme kuitenkaan koskaan päässeet, kun yhtäkkiä patti hävisi ja Even mahan aristukset loppuivat siihen ja tilalle tuli kauhea kiima. Päätimme sitten olla menemättä klinikalle, kun heppa oli ihan kunnossa. Eläinlääkäri kävi vielä myöhemmin tarkistamassa ja rokottamassa Even. Ilmeisesti kyseessä oli ollut jonkinlainen hormoonihäiriö, jota yksi hevosiin erikoistunut eläinlääkäri epäilikin. Jos sama toistuu uudestaan pitää heppa viedä klinikalle ja sen jälkeen katsoa mitä asialle voisi tehdä. Pikku hiljaa ruetaan ensi viikolla liikuttelemaan heppaa, jos pääsisimme pikku hiljaa taas päivä järjestykseen. 

Pitää tähän loppuun vielä hieman mainostaa itseä. :) Työkaverit saivat hienosti minut pakotettua paikalliseen "malli" kisaan ja olisihan kiva, jos mahdollisimman moni kävisi minua äänestämässä, että en ole turhaan lähtenyt nolaamaan itseäni sinne. :D En nimittäin todellakaan tunne itseäni miksikään malliksi, mutta kokemuksen kannalta ihan kiva varmaan käydä tuolla vähän käppäilemässä. On tässä kyllä kerennyt monet kerrat miettiä, että mitä on tullut tehtyä, mutta ainakin saan pitää työpaikkani kun tuonne lähdin. Työnantaja nimittäin uhkasi, että antaa minulle potkut, jos ei saa ilmoittaa minua kilpailuun. ;) Vitsillä toki! Ja jos lukijat eivät tunnista minua, niin kilpailen numerolla 7. :) Tämä kyllä saa jäädä viimeiseksi "malli" hommaksi, vihaan nimittäin olla kameran edessä, kun olen niin paljon tottunut olemaan sen takana. :D

Ja siinä linkkiä -->  http://www.hiekkadyyni.fi/tapahtuma841

Satula asia hoidettu!

Uusi satula saatin jo hommattua viime viikon torstaina, mutta en ole kerennyt päivittää asiasta, koska olen ollut lomalla Kuopiossa. Testasin kolmea eri satulaa, joista viimeisin oli sopivin sekä minulle, että Evelle. Onneksi tämä satula sattui olemaan vielä mustan värinen, että ei tarvitse rueta vaihtamaan suitsia ja muita varusteita ruskeisiin. :D Ensimmäinen satula oli mustangin poni satula, joka näytti maasta käsin hyvältä, mutta ratsastaessa tuntui aivan hirveältä. Toisena testasin Batesin satulaa, mikä tuntui aivan mahtavalta istua, mutta istuntani oli sen kanssa hieman etukenossa. Kolmantena testasin Globus sportin satulaa, mikä olikin sitten se satula mikä matkaan lähti. Satulassa tuntui heti hyvältä istua ja istuin siinä oikeassa asennossa. Evekin kulki satulan kanssa todella rennon oloisesti, eikä satula ollut liikkutunut paikaltaan mihinkään, kun tarkistimme hiki jäljet ratsastuksen jälkeen. Kauhean pieneltä tuo satula tuntuu, kun entinen oli 17 kokoinen ja tämä nykyinen on 16. Onneksi en ole itse mikään kauhean iso kokoinen niin mahdun hyvin tuohon satulaan. :)

Satulan meille sovitti satulapalvelu Hirnakka ja voin kyllä lämpimästi suositella heidän palvelujaan muillekkin. Hyvää asiakaspalvelua ja yrittäjä tuli todella hyvin toimeen hevosten kanssa ja osasi käsitellä niitä. Evenkään kanssa ei ollut mitään hankaluuksia, vaikka se ei mikään helppo tamma olekkaan. Satulapalvelu Hirnakka <-- Linkki yrityksen sivuille.

Tänään olisi sitten vuorossa pitkästä aikaa este valmennus, jota pitää Kalle Nykänen. Saa nähdä miten Even kanssa käy, kun se oli eilen jo juoksuttaessa ihan räjähtämis pisteessä ja esteet eivät ainakaan rauhoita sitä. Äitini tulee kuvaamaan ja laitan itse kypäräkameran päähän niin saatte nähdä valmennusta sitten hieman eri kuvakulmista. :)

Even rakenne kuvaa syyskuulta.

ja rakenne kuva huhtikuulta. Läskiä on ainaki tullut jos ei muuta eroa näy :D

Huono tuuri vain jatkuu...

Oli kyllä aivan mahtavan näköiset maisemat aamulla.

Nyt kävi sitten sillä tavalla, että hevonen joutui saikulle. Juuri kun itse rupesin olemaan siinä kunnossa, että pääsisin taas ratsastamaan niin Eve menee telomaan itsensä. Ottaa hieman päähän, kun kerkesin jo intoilla, että pääsen pian ratsastamaan. :/ Evellä oli eilen kengitys ja ajattelin sen jälkeen käydä kiertämässä pienen kävely lenkin selästä käsin ilman satulaa. Kaikki meni todella hyvin ja oli ihan mahtavaa päästä köpöttelemään omalla ponilla kolmen viikon tauon jälkeen. 200 metriä ennen tallia Eve rupesi jostain syystä kuitenkin kuumumaan ja steppasi paikallansa. Yritin rauhoitella ponia, mutta Eve vain kuumui entisestään ja loppujen lopuksi rupesi hyppimään pystyyn ja vetämään sivuttain. Näin rauhaton poni ei ole ollut pitkään pitkään aikaan ja tämmöistä käytöstä esiintyi vain alku aikoina. En siis tiedä mikä sai ponin hermostuneeksi, mutta viimein kun tallille päästiin huomasin, että poni oli polkenut jalkansa pahasti.

 Haava oli melko pahan näköinen ja oli auki 20 cm matkalta. Puhdistin haavan, jonka jälkeen jalka näytti entistä pahemmalta. Hetken tallin omistajan kanssa pohdittuamme emme kuitenkaan päättäneet soittaa eläinlääkärille. Vaikka aluksi näyttikin siltä, että jalka joudutaan ehkä ompelemaan. Laitoimme haavan päälle haava laput, jonka jälkeen kääreimme jalan siistiin pakettiin. Hyvä uutinen on se, että vaikka haava onkin pahan näköinen Eve ei arista jalkaa millään tavalla ja kävelee normaalisti. Saikkua tässä on kuitenkin tiedossa joksikin aikaa. Kävin tänä aamuna katsomassa jalan ja käärimässä sen uudestaan. Eveä ei tuo jalka näköjään paljoa haittaa, kun juoksenteli menemään ulkona ilman mitään ongelmia. Harmittaa kuitenkin ihan kauheasti, vaikka onnellinenhan tässä pitäisi olla, että haava ei ollut jänteiden kohdalla ja paranee varmasti ihan ongelmitta. Jotenkin näitä vastoin käymisiä on vain tässä ollut koko ajan ja tuntuu, että ei päästä koskaan treenaamaan. :D

Kuulumisia + muutama tuote arvio

Pikkuhiljaa palataan Even kanssa takaisin normaaliin liikutus rytmiin. Olen kyllä onnellinen, että tuo poni on aikoinaan opetettu ajolle, koska se helpottaa huomattavasti tätä liikuttamista. En ole tällä hetkellä vielä päässyt ratsastamaan, koska lihakset ovat jalasta sen verran huonossa kunnossa. Se ei kuitenkaan estä ajamista Evellä ja sen ansiosta Eve saakin edes vähän rankempaa liikuntaa, kuin juoksuttaminen. Ennen ensi viikon torstaita en aiokkaan Eveä liikuttaa muuta kuin ajamalla ja juoksuttamalla. Saatan käydä selässä ilman satulaa, mutta satulaa en ainakaan laita selkään ennen tuota päivää. Sain vihdoin ja viimein hommattua Evelle satulan sovittajan, enkä halua ennen sovitus päivää enää ratsastaa tuolla vanhalla satulalla. Senkin takia, jos Even selkä jumit ovat johtuneet vanhasta satulasta. Toivon todella, että nyt se satula löytyisi ja saataisiin hyvän mallinen satula sekä hepalle, että ratsastajalle. Tuossa vanhassa on ollut niin huono istua ja oma istunta on näyttänyt ihan järkyttävältä. Evelläkään ei ole ollut mikään parhain liikkua sen kanssa, kun olen itse ollut niin huonossa asenossa, että herkkä tamma reagoi siihen automaattisesti.

Even mielestä hännän päältä voisi rapsuttaa vaikka koko päivän.

Söpöli poni heinä kasansa ääressä. :)

Toissa päivänä Eveltä hierottiin selkä kokonaan auki, joka oli mennyt parin viikon seisomista melko jumiin. Hieroja sanoi, että Eve voi olla myös sen verran herkkä selkäinen, että saattaisi tarvita vähänkin kylmemmällä ilmalla heti loimen päällensä. Kesällä sen ainakin huomasi selvästi, kun Eve vetäisi sateella heti selkänsä jumiin. Täytyy näköjään rueta käärimään pikku poni kunnon pakettiin, että ei vain palellu. :D Hieroja suositteli käyttämään myös ratsastusloimea tämmöisillä kylmillä ilmoilla. Seuraava hieronta onkin Evellä sunnuntaina ja poni hierotaan silloin vieläkin tarkemmin läpi, että saataisiin selkä hyväksi torstaita varten.

Poni on kasvattanut lomailun aikana kunnon mammutti karvan ja kerännyt hieman ravintoa talven varalle.

Eilen sain vihdoinkin kauan odottamani paketin Horzelta. :) Paketista löytyi Evelle hieno vaaleanpunainen edustus huopa, jonka kummallekkin puolelle oli kirjailtu Ewoyn Rose. Nyt kyllä vain harmittaa, että en ottanut huopaa poni kokona, koska full kokoinen huopa oli todella iso. Jopa normaalia suurempi kuin mitä yleensä full kokoiset ovat. Huopa voi kyllä näyttää melko hassulta, kun Even tuleva satula tulee olemaan nykyistä vielä pienempi. Palautusta ei kuitenkaan voi tehdä kirjailun takia, joten täytyy tyytyä tähän. Muuten olen kyllä tyytyväinen ostokseen, koska huopa vaikuttaa todella laadukkaalta ja kestävältä. Kehujakin se oli saanut paljon horzen sivuilla ja muutamat kaveritkin ovat kehuneet tämän mallin huopia kestäviksi. :) Itse en voi omaa arviota antaa vielä, koska en ole huopaa käyttänyt, mutta ainakin se on todella hienon näköinen.

Pahoittelut näistä huono laatuisista kännykkä kuvista. :D

Huovan lisäksi paketista löytyi minulle parit kappaleet ratsastushousuja. Kahdet kappaleet sen takia, että seuraavan kerran jos housujani joudutaan leikkomaan niin ainakin minulla on sitten ne yhdet ratsastushousut varalla. :D Olen pitkän aikaa haaveillut B Vertigon ratsastushousuista ja päätin nyt vihdoin tilata ne, kun rahaakin sattui tilillä olemaan sopivasti niihin. Vertigon tuotteet eivät ole mitään kauhean halpoja, joten rahaa niihin saa säästääkkin, eikä kyseisen merkin tuotteita tule kauhean useasti ostettua. Muussa tapauksessa kulkisin varmaan pelkästään Vertigon kamppeet päälläni. Omasta mielestäni ne ovat tyylikkäitä ja tykkään kankaiden materiaalista. Yksikään tuote ei ole mennyt huonon näköiseksi edes monen käytön tai pesun jälkeen.

Valitsin Vertigolta housuikseni polvipaikkaisen mallin nimeltään Manilia. Polvipaikat ovat nahkaa ja lahkeissa on joustimet, mitkä tuntuvat paljon mukavemmilta, kuin tarroilla olevat lahkeet. Housut tuntuivat aivan täydellisiltä jalassa. Ne olivat niin mukavan tuntoiset, että voisin pitää niitä vaikka loppu elämän. Kuten aiemmissa KL:n housuissani. Näissäkin tuntui niin kuin ei olisi housuja ollut jalassa ollenkaan. Harmikseni kuitenkin joudun nämä kyseiset housut palauttamaan vaikka ne täydellisest ovatkin. Housut olivat hieman liian isot ja jäivät vyötärön ja jalkojen kohdalta hieman löysän tuntoisiksi. Meinasin jo antaa asian olla, mutta maksoin housuista kuitenkin sen verran paljon, että ajattelin palauttaa, että saan itselleni varmasti täydelliset housut lopulta.

B Vertigo Manilia

Toiset housut olivat Horzen omaa merkkiä. Halusin toisien housujeni olevan koko paikkaiset, että saisin ilman satulaa ratsastaessani hieman enemmän pitoa kuin polvipaikoilla. Valitsin housuiksi Horzen Bella housut, jotka ovat tehty bambusta. Enpä ole ennen pitänyt jalassani bambu housuja. :D Nämä housut kuitenkin yllättivät positiivisesti, vaikka hieman epäilyttikin miltä bambu housut mahtaisivat tuntua jalassa. Aivan niin joustavat eivät nämä housut olleet verrattaen Vertigoon, mutta todella loistavat ja ihanan tuntoiset jalassa. Tietenkään koko paikkaiset eivät edes jousta samalla tavalla kuin polvipaikkaiset. Plussaa tulee ehdottomasti aivan mahtavasta ulkonäöstä. Housut näyttivät jalassa todella hienoilta ja varsinkin taka taskut ovat kiva yksityiskohta. Näissä housuissa on myös lahkeensuissa joustimet ja paikat ovat joustavaa keino nahkaa. Housut olivat ennestään saaneet Horzen sivuilla jo paljon arvioita minkä takia oikeastaan tilasinkin housut.

Horze Bella

Jos hinta ei hirvitä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan seuraavaksi housuiksi, jotakin B Vertigon mallia. Horzenkaan housut eivät kuitenkaan häviä paljoa ja ne saakin paljon edullisemmin kuin Vertigon. Horzen housujenkin laatu on parantunut paljon vuosien saatossa. Tällä hetkellä Horzella onkin sopivast ratsastus housut alennuksessa, joten kannattaa käydä katselemassa, jos on etsimässä uusia housuja. :)

Alla vielä linkit tuotteisiin.

Horze Toulouse yleissatulahuopa
B Vertigo Manilia ratsastushousut polvipaikoilla
Horze Bella bamburatsastushousut kokopaikoilla

Paranemaan päin

Pikku hiljaa alkaa tämä ratsastaja olla taas kunnossa, joten eiköhän sitä kohta jo kirmailla menemään pitkin peltoja ponin kanssa. :) Jalka parantui yllättävän nopeasti. Elin ikäinen arpihan tuosta iskusta jää ja luuhun saattaa kehittyä jonkinlaista rustottumaakin vielä, kun kavio kerta pureutui ihan tuohon luuhun asti. Lääkärin mukaan menee ainakin vielä parisen viikkoa, että pystyn kävelemään jollakin tavalla kuin muutkin ihmiset. Keskiviikkona sain kuitenkin jo lääkäriltä luvan rueta kävelemään ilman keppejä pikku hiljaa, joten eiköhän se tästä. Hermo vaurioiden korjaantumisessa menee ainakin vuosi, joten pitää sitten totutella tähän ihmeelliseen tuntoon. :D Tällä hetkellä jos kosketan arven kohdalta jalkaa niin tunnen sen varpaissa, mikä on kieltämättä aika mielenkiintoista. Tunto herkkyytä esiintyy ainakin vielä myös monta kuukautta.

 Loppujen lopuksi selvisin kuitenkin melko pienillä vaurioilla, enkä voi muuta kuin olla kiitollinen, että jalkani ei murtunut. Ihmettelen sitä kyllä vieläkin suuresti, että miten se on edes mahdollista, että ei tullut edes hius murtumaa. Lääkäritkin, kun olivat ihan varmoja ennen kuvien ottoa, että jalka on murtunut. Kivut olivat kyllä sen verran kovat, että olin itsekkin siitä ihan varma. Edes jalan sijoiltaan meno ei tunnu yhtä pahalta kuin se kipu mitä tuo hevosen potku sai aikaan. Voin kertoa, että ei tunnu mitenkään kivalta kun 600kg suomenhevonen potkaisee koko voimalla sääriluuhun. :D

Torstaina heivasin kepit jo menemään ja kuljin tallilla ilman niitä. Oli niin mukava saada hoitaa omaa ponia pitkästä aikaa kunnolla ja ajatuksena oli lähtä juoksuttamaan sitä pellolle pitkän liikutus tauon jälkeen. Olin ottanut tallille mukaan videokameran, että saisin videota Even juoksutuksesta. Eve kun on niin mahtavan näköinen kun juoksee juoksutettaessa aina häntä ylhäällä ja tekee jänis loikkia. :D Juoksutus oli kuitenkin loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin tätä häntä ylhäällä juoksemista ja jänis loikkia. Olin tätä selittänyt kaverille, kun hän lupautui kuvaamaan ja pettymykseksi Eve oli laiskempi juoksutettava kuin koskaan. Ponia ei kiinnostanut mikään muu kuin heinä, jota se yritti napsia maasta samalla, kun juoksi. Toisaalta on oikeastaan hyvä, että Eve käyttäytyi niin mallikkaasti juoksuttaessa, eikä lähtenyt vetämään hullun lailla niin kuin yleensä. Varsinkin kun en itsekkään ollut vielä ihan täydessä kunnossa. Ihmetystä tuo kyllä aiheutti, kun yleensä poni on mennyt ihan sekaisin, kun on päässyt pellolle juoksentelemaan narun päässä.



Kiitokset Hennalle, joka jaksoi kuvata ponia. :) Niin harvoin, kun saa ketään kuvaamaan niin pitää kyllä olla onnellinen tästä. :D

Ei yhtä ilman kahta. Vai miten se oli?

Tällä kertaa ratsastaja joutuu parantelemaan jalkaansa. :D Sunnuntai päivä 22.9 alkoi oikein hyvin. Heräsin aamusta salille, jonka jälkeen lähdin tallille laittamaan heppoja valmiiksi raveja varten. Talliltamme oli 3-vuotias suomenhevos tamma opetuslähdössä ja 5-vuotias lv ruuna koelähdössä. Kummankin hepan startteja jännitettiin, mutta kummatkin menivät oikein hyvin. Ruuna jopa juoksi ensimmäisenä maaliin, vaikka palasi pitkältä tauolta. Kaiken puolin siis hyvä päivä.

Raveista tullessamme ajattelin lähtä vielä ratsastamaan Even maastoon. Kaksi kaveriani olivat juuri lähdössä myöskin sinne päin, joten kysyin jos he voisivat odottaa minua, että päästäisiin yhdessä menemään. Varustin Even nopsaa valmiiksi ja ajattelin, että voisi pitkästä aikaa mennä ilman satulaa käymään maastossa. Heppaset olivat hieman hermostuneen oloisia jo lähdettäessä, kun polttiaisia pyöri niin kauheasti ympärillä. Harmittelinkin siinä jo lähdettäessä, että en Evelle laittanut huppua päähän. Matka meni oikein hyvin ja kehuin kavereille kuinka täydellinen heppa minulla on ja kuinka en voisi parempaa saada ja miten elämä on niin ihanaa. Oli ollut näköjään sen verran hyvä päivä, että piti hehkuttaa. :D Kuljin itse edellä Even kanssa koko matkan, joten en ole nyt ihan varma näistä seuraavista tapahtumista mitä on käynyt. Olimme matkanneet tallilta n. 3km, kun takaani rupesi kuulumaan ryminää. Käännyin katsomaan ja näin kavereideni makaavan maassa. Pienen hetken kerkesin siinä naureskella kavereideni huonolle tuurille siitä, että he makaavat maassa ja minä pysyn selässä vaikka ei ole satulaa. Ehdin kääntää Even juuri ympäri, kun kavereideni hepot juoksivat meitä kohti. Siitä ne sitten juoksivat ohitsemme ja suomenputte sitten päätti heittää ilopukit siinä ohittaessaan meidät tai sitten se halusi potkaista Eveä. Pahaksi onneksi minä satuin olemaan siinä välissä ja sain siis tuntea oikeassa sääriluussani miltä tuntuu, kun 600kg suomenhevosta potkaisee täydellä voimalla jalkaan.

Tähtiähän siinä nähtiin ja hyppäsin alas selästä ja kaaduin polvilleni, kun jalka ei kantanut. Pitelin Eveä siinä vaiheessa vielä ohjista ja huusin kaveriani ottamaan siitä kiinni, koska itselläni oli lähdössä taju. Heti kun kaverini sai kiinni ohjista kaaduin maahan makaamaan ja kirosin huonoa tuuriani. Siinä vaiheessa tajusin, että taisi jalalle käydä pahemminkin. Kipu oli nimittäin sen verran kovaa, että en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Mielelllään en kokisi samaa uudestaan. Jonkinlaisessa kipu shokissa sitä sitten siinä maattiin, kun en tarkalleen muista siltä päivältä tapahtumien kulkua. Muistan, että minun piti heti päästä päivittämään facebookkiin ja, että naureskelin kaikelle koko ajan. Kaverini soitti tallinomistajan hakemaan ja siinä olikin sitten vaikeuksia selittää missä olemme, koska olimme sellaisessa paikassa, että autollakin on melko vaikea päästä ja olimme kuitenkin kerenneet syvälle metsään. Luulin, että pääsin auton kyytiin jo vartti loukkaantumisestani, mutta myöhemmin sain kuulla, että meitä oli etsitty tunti ennen kuin meidät oli löydetty. Outoa, että minusta se tuntui vain vartilta, vaikka yleensä sitä sanotaan, että kovissa kivuissa sekunti tuntuu minuutilta tai tunnilta.

Ei tuo tyyppi ainakaan mikään terveen näkönen oo :D Laitoin tämän kuvan heti loukkaantumisen jälkeen facebookkiin hienon tekstin kera. Seuraava teksti kopsattu sitten facebookista: Taitaa olla taas lääkäriin meno täsä ootellaan kyytiä, että pääsis joskus pois täältä mehtästä 

Siitä sitten lähdettiin metsästä kohti huoltoasemaa missä ambulanssin oli tarkoitus ottaa minut kyytiin. Tämä matka oli kyllä elämäni pisin ja tuskallisin. Joka ikinen pikku tärähdys tuntui niin kuin jalkaa olisi väännetty irti ja jouduin puristamaan penkkiä käsilläni kaikin voimin, että ei olisi tarvinnut alkaa huutamaan. Vihdoinkin kun päästiin perille ambulanssi miehet ottivat minut heti paareille. Siinä he sitten sanoivat, että housut pitää leikata että näkee jalan, johon minä sitten nostin tietenkin hirveän metakan, että ei mun 200e ratsastushousuja. :D (Todellisuudessa maksoin niistä housuista 75 e vaikkakin ovh oli noilla housuilla ollutkin sen 190e, mutta olivat mun lemppari housut ja tosi tärkeät. :( ) Eivät, kuitenkaan sitten kuunnelleet minua ja niin sitten leikattiin mun ratsastushousut käyttö kelvottomiksi. Sanoin jo heti siinä vaiheessa, että en halua tietää miltä jalkani näyttää, mutta näin kyllä heti heidän ilmeestään, että on jotain pahempaa kuin pikku naarmu. Huoltsikan pihalta lähdettiin ambulanssin kanssa ajamaan sitten kohti Kokkolaa, jossa kuvattaisiin koipi murtumien varalta. Ambulanssissa uskaltauduin sitten kysymään miltä jalkani näytti, kun olin sen verran hyvät lääkkeet saanut, että kaikki vain nauratti. Miehet epäilivät, että jalassa olisi avomurtuma, mutta poikki jalka ei ainakaan ollut. Haava oli kuitenkin sen verran syvä, että luu paistoi läpi. 

Sairaalassa jalka kuvattiin mutta sieltä ei löydetty mitään murtumaa onneksi. Haava jouduttiin ompelemaan kiinni ja jouduin jäämään sairaalaan yöksi tarkkailuun. 2.10 saan tikit pois jalasta ja 6.10 asti minulle kirjoitettiin sairaslomaa. Tässä nyt ollaan päivät makoiltu vain sohvalla ja katsottu leffoja. Jalka on ihan voimaton, kun lihakset pääsivät tärähdyksestä vaurioitumaan ja se joudutaan sitten kuntouttamaan uusiksi. Tällä hetkellä pystyn jo liikuttamaan nilkkaa mikä tuntuu suurelta saavutukselta, eiköhän tästä kohta olla taas kunnossa. :) Ottaa vain päähän, kun Evenkin kanssa alkoi menemään niin hyvin ja nyt joutuu taas pitämään taukoa. :/

Kaunis jalkani hieman turvonneena. Ei ollut tuo hevosen kavio mikään pieni kun nuin laajalla alueella näkyy nuo jäljet.

Jalan parantelua

Jotta hevos hommat eivät olisi aina yhtä ruusuilla tanssimista sattuu joskus pikku haavereita ja onnettomuuksia. Evellä ilmaantui parisen viikkoa sitten oikean takajalan vuohiseen hankaumalta muistuttava jälki. Ihmettelin, että mihin poni on sen voinut loukata, kun jälki oli niin oudossa paikassa, eivätkä suojatkaan olleet voineet mitenkään hangata vuohiskuoppaan. Hoidin jalan, kuten yleensä pesemällä sen ensin betadinella, jonka jälkeen kuivasin sen ja laitoin sinkkirasvaa. Luulin tällä sen menevän ohi, jos seuraavana päivänä olisin vielä toistanut käsittelyn. Seuraavana päivänä jalka näytti vuohiskuopan kohdilta entistä punaisemmalta ja sen ala osaan oli ilmestynyt riviltä muistuttavaa rupea. Riviä se ei kuitenkaan voinut olla, koska muut jalat olivat ihan kuivat, eivätkä kelitkään ole olleet sellaiset, että riviä olisi voinut syntyä. Hoidin jalan samalla tavalla kuin viimeksikkin ja ajattelin, että huomenna se ei ainakaan ole voinut mennä enää pahemmaksi.

Toisin kävi ja seuraavana päivänä jalka näytti entistä pahemmalta. "Rupi" kohta oli entistä suurempi ja vuohinen oli selvästi arka siihen koskettaessa. Liikkumisessa ei kuitenkaan näkynyt kipua, joten jatkoin liikutusta normaalisti. "Ruvellekkin" tajusin myöhemmin selityksen kun rupesin jalkaa jälleen kerran putsailemaan. Vuohinen ilmeisesti märki ja siihen tarttui sitten ulkoa melkoinen hiekka kerros, joka siihen kovettui ja muodosti tämmöisen ruven tapaisen. Seuraavaksi päiväksi käärein Even jalan pinteliin, kun se meni ulos ja illalla jalka jo näytti paremmalta. Jätin sinkki voiteen pois ja käytin pelkästään betadinea putsaamiseen ja lopuksi suihkuttelin päälle haavaspraytä. Pari päivää jalka pysyi samanlaisena, kunnes alkoi menemään uudelleen pahemmaksi. Vuohinen turposi ja oli entistä arempi. Tällä kertaa käytin jalkaan kuusenpihka voidetta parin päivän ajan haavasprayn sijasta. Olin jo tässä vaiheessa soittamassa eläinlääkärille, kun jalka tuntui menevän vain pahemmaksi ja olin kaikki omat keinoni jo käyttänyt. Tallin omistaja kuitenkin käski odottamaan ja antoi minulle antibioottista pulveria, jota käyttäisin jalkaan ja sen jälkeen jos ei auttaisi soitettaisin elli paikalle.

10.9

Jalka pahimmillaan 10.9 ennen pulverin laittoa. Tässä vaiheessa en uskaltanut käydä liikuttamassakaan Eveä, vaikka jalka ei ollut muuten kuin koskettaessa arka.

 Laitoin jalkaan pulveria ja päälle vielä villasukasta leikatun varren ja normi pintelin löysästi pitämään villan paikallaan. (Villa tekee hyvää iholle ja auttaa esimerkiksi rivissä. Se myös hengittää ja tässä tapauksesa suojasi myös lialta.) Seuraavana päivänä jalka ei märkinyt läheskään yhtä paljon ja näytti jo paremmalta. Sain tallinomistajalta vielä tuubin antibiootti voidetta, jota olen nyt käyttänyt tähän päivään asti. Vuohinen on nopeasti lähtenyt paranemaan, eikä siinä näy "tulehduksesta" enää paljoa jälkiä. Vieläkään en tiedä mikä jalassa oli ja mikä sen oli aiheuttanut. Koko tähän astisen hevos urani aikana en ole vastaavaa nähnyt, eikä ollut kukaan muukaan, kun kaikilta yritin neuvoa kysellä. Tallinomistajallakin on kertynyt 40 vuotta hevosten parissa, eikä hänkään tiennyt mikä vuohisessa oikein oli. Jonkilainen tulehdus siinä on kuitenkin ollut päällä, mutta se mistä se on voinut tulla ei ole tietoa.

Jalka 11.9 selvästi jo parempana, vaikka päivä vain kulunut.

Olen miettinyt, että onko minulla voinut jäädä jokin pikku haava huomaamatta, ja jalka on sitten siitä tulehtunut. Ajatus kyllä kieltämättä kauhistuttaa, koska syynään jalat läpi millin tarkasti joka päivä. :D Sen takia ihmettelenkin, että miten minulta olisi voinut jäädä semmoinen huomaamatta. Huomasin kuitenkin vuohisessa heti muutoksen, kun se oli vasta pientä. Onneksi jalka on kuitenkin tällä hetkellä hoidossa ja loppujen lopuksi meni aika vaivattomasti ohikkin. Hoidon aikana osoittautui aika vaativaksi hommaksi saada Evelle sitä rasvaa tuohon vuohiseen. :D Vuohinen oli varmasti kipeä ja arka ja tehtävää ei helpottanut tämä minun prinsessa ponin muutenkin herkkis luonne. Jotenkin sain kuitenkin sitä rasvaa lykättyä tuohon jalkaan joka päivä, vaikka tansittiin ponin kanssa menemään pitkin käytävää ponin hyppiessä kahdella jalalla, kun minä yritin saada rasvaa laitettua takajalkaan ja tallinomistaja piteli etujalkaa ylhäällä. Ketterästi se kahdella jalallakin pääsi kuitenkin liikkumaan.

Jalka 16.9. punoitusta vielä havaittavissa ja alhaalla näkyy vielä tuota rupea.

Jalan nykyinen tilanne 18.9. Olen juuri laittanut jalkaan antibiootti voiteen ja siten tuo vuohinen näyttää tuommoiselta märältä :D

Ja tältä tuon jalan pitäisi näyttää. Kuva toisesta takajalan vuohisesta.

Nyt olisikin siis kiva tietää, että onko kenelläkään minkäänlaista kokemusta tämmöisestä ja onko kenenkään omalla/tutun tai jonkun hevosella ollut vastaava?. Kiinnostaisi nimittäin kovasti tietää, että voiko tuommoinen tulehdus sitten loppujen lopuksi tulla muuta kuin haavasta. Toivottavasti en järkyttänyt joitakin lukijoita nuilla kuvilla :D Itseäni ne ainakin ällöttävät.

Olen kesyttänyt villihevosen

"Se hevonen on hengenvaarallinen!" "Ei kannata tuhlata aikaa semmoiseen hevoseen, kun parempiakin on tarjolla." "Tapat itsesi vielä sen kanssa, sehän on oikeasti vaarallinen!" "Ei todellakaan kannata ostaa sitä." 

Tämmöisiä kommentteja sain kuulla, kun suunnittelin Even ostamista. En muista olenko täällä maininnut Even "entisestä" elämästä ennen kuin rupesin sen kanssa puuhailemaan. Oikeastaan en ihmettele yhtään nuita komentteja, kun itselläkin on mieleen piirtynyt kuva, kun näin ensimmäistä kertaa Even radalla juoksemassa. Ajattelin silloin, että en ikinä uskaltaisi hypätä tuommoisen hevosen selkään, varsinkaan sitten ajaa sillä. Koko tähän astisen hevosurani aikanakaan en ole nähnyt yhtä "sekopäistä" ajettavaa, kuin mitä Eve oli. Sen kyydissä olisi kieltämättä tullut äitiä ikävä. Tuon mielikuvan takia Evestä juoksemassa päättömänä ympäri rataa, en ole uskaltautunutkaan ajamaan sillä kärryillä. Ajatus ei ole tuntunut kauhean houkuttelevalta, kun tiesi, että se ei ravuri aikoina ollut kenelläkään hallinnassa. Ratsastaessa Eve on ollut rauhallinen, mutta kärryjen laitto voisi laukaista sen hermostuneisuuden mikä sillä ennen oli. Olin kuitenkin aikoja sitten päättänyt, että jonakin päivänä voisin omalla hepallani käydä rauhallisia kärry lenkkejä, vaikka historia oli mikä oli. Lähiaikoina onkin tullut pyöriteltyä tätä asiaa paljonkin mielessä. "Olisiko Eve jo valmis kärryjen eteen?" "Mitenhän se reagoi asiaan?"

Keskiviikkona sitten päätin, että huomenna saa olla se päivä, kun laitamme kärryt Even perään yli vuoden tauon jälkeen. Sainkin torstai päivänä monta katsojaa ihmettelemään tilannetta ja sainkin kuulla monenlaisia kannustavia kommentteja. :D "Kait sää Carita muistat sitten sen Isä meidän -rukouksen?" "Onhan henki vakuutus kunnossa?" Enää ei paljoa voinut perääntyä, vaikka jännittikin. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt se asia testataan ja, jos Eve yhtään hermostuu niin tehdään asiat samalla tavalla kuin varsaa opetettaessa. Kärryjä laitettaessa Eve köyristi selkäänsä ja jännitti selvästi niiden laittoa, mutta rentoutui pian kun rapsuttelin sitä vähän aikaa. Sen jälkeen ei ollutkaan minkäänlaista jännitystä tiedossa ja oikeastaan minä jännitin enemmän kuin hevonen. Eve seisoi käytävällä vielä rauhassa, kun irrotin narut ja rupesin laittamaan suitsia. Oli jo irroittamassa riimuakin, mutta toiset suosittelivat jättämään sen päähän. Tähän asti Eve oli toiminut samalla tavalla kuin ratsastamaankin lähdössä. Oikeastaan olimme selvinneet jo pahimman yli, koska Eve oli ennen semmoinen, että irti päästettäessä piti olla kaksi ihmistä päästämässä sitä irti ja silloinkin asia tuntui mahdottomalta, kun tamma kävi niin kuumana. Nyt Eve seisoi irti käytävällä ilman, että kukaan piti kiinni.

Kapusin kärryille ja avustajan pitäessä kiinni Evestä lähdimme talsimaan ulos tallista. Tallin pihassa käskin irroittamaan otteen ja sanoin jatkavani tästä yksin. Eve käveli hieman normaalia nopeammin, mutta rentoutui kohta laahustamaan vain hitaasti eteenpäin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Olin todellakin kesyttänyt tämän pienen villipedon. :) Sainpa näytettyä kaikille, että vielä minä omallani ajelen, vaikka sitä niin kovasti hengenvaaralliseksi haukuttiin. Kävimme metsässä pienen lenkin ja uskaltauduin ottamaan hieman hölkkääkin. Eve käyttäytyi koko lenkin oikein hienosti, vaikka matkalla tuli vastaan pelottaviakin asioita, kuten viisi marjanpoimijaa metsässä kirkkaissa vaatteissaan. Pelottavia pyöräilijöitä hevosreitillä, sekä tietenkin marjanpoimijoiden pyöriä, jotka oli melko hienosti aseteltu melkein keskelle hevosreittiä. Kaikesta tästä kuitenkin selvisimme ja Eve yllätti vielä kotiinpäin tullessa minut pysähtymällä tallin eteen ilman, että niin käskin. Siinä se sitten odotti, että tulen kärryistä pois ja sain ohjat kerättyä. Jäin vielä rapsuttelemaan ponia vähäksi aikaa oven eteen, kunnes pyysin sitä kävelemään talliin sisälle. Käytävälle se odotti rauhassa, että sain varusteet otettua pois, eikä tarvinut heposta edes kiinni laittaa. Tämän jälkeen olikin tamma ansainnnut monet omenat ja porkkanat.

Huomenna olisi taas tiedossa uusi ajo päivä. :)

Onnistumisen iloa!

Even toinen estevalmennus onnistui aivan täydellisesti lauantaina. Paremmin ei pikku tamma olisi voinut mennä. :) Pelolla hieman kyllä odottelin lauantain valmennusta ja mietein, että järjestääkö tamma samanlaisen kohtauksen kuin Villenkin valmennuksessa. Tehtävät olivat juuri sopivia ja tarpeeksi haasteellisia meille ja Eve oli ihan innoissaan hyppäämässä koko ajan. Välillä innokkuuden takia olivat kylläkin jarrut hukassa, mutta se on vain hyvä asia, että Eve pyrkii esteelle. Viime valmennuksesta Even kunto on kohonnut myös paljon, joten laukka maastoista on ollut selvästi hyötyä. Kunto saisi kuitenkin olla vieläkin parempi, koska etenkin laukka on vielä melko raskasta Evelle.

Videosta näkee taas hyvin kuinka paljon virheitä itse teen ja kuinka järkyttävä tuo istunta itsellä on. :D Syytän edelleenkin satulaa tuosta asennosta, koska muilla hevosilla en istu yhtä huonossa asennossa. Yritänkin saada tänne videota Pepin ratsastuksesta, jossa näkyy selvästi kuinka paljon paremmin istun selässä, kun taas Evellä könötän aivan ihme asennossa. Uutta satulaa pitäisi siis saada kiireen kanssa. Tuolle käsienkin asennolle pitäisi jotain tehdä, mutta väkisten ne aina nousevat ylös. :D Videolla kuuluukin, kun valmentaja siitä kommentoi.

Paljon tuo ponski on kyllä kehittynyt Villen valmennuksesta. :)

Sairastelua + video Villen valmennuksesta.

Kohta ollaan tässä melkein viikko sairasteltu ja Even liikutukset ovat sen takia jälleen jääneet vähälle. Kovasti olisi halu ponskia liikutella, mutta olen päätynyt siihen, että on parempi vain levätä, että edes joskus parantuisi. Ratsastelu ei ainakaan tee yhtään hyvää tälle yskälle mikä on jo muutenkin tarpeeksi paha.

Kirjoittelen tähän vähän tarkemmin miten meillä Villen valmennukset menivät. Teimme aluksi puomin kanssa laukka harjoitusta ja kun se meni kaikilla hyvin siirryimme tekemään jumppaa. Eve suoriuitui tästäkin jonkun aikaa hyvin kunnes sai tamma kohtauksen mikä näkyykin videolla. Eve siis löi jarrut päälle viittä metriä ennen sarjaa ja kieltäytyi yksinkertaisesti liikkumasta senttiäkään. Toin sen viisi kertaa sarjalle uudestaan ja sama toistui taas. Ei auttanut raippa eikä tuntunut auttavan vaikka pari miestä oli ajamassa Eveä takaa esteelle. Lopulta Ville päätti sitten kiivetä itse selkään, mikä oli aika naurettavan näköistä, kun Eve on poni kokoinen ja Ville on varmaan päälle 180cm pitkä mies. Aluksi Eve teki samat temput myös Villen kanssa, mutta lopulta Ville sai sen menemään esteiden yli, jonka jälkeen vaihdettiin minut takaisin selkään. Loppu pätkät menivätkin todella hyvin mitkä näkyvät viimeisinä pätkinä videolla. Eve sai kovasti kehuja Villeltä ja Villen sanoin Evestä saataisiin todella säpäkkä este poni. Itseä vain arveluttaa, että miten Eve kestää kisa jännitystä. Se jännittää kauheasti kisoja mikä sillä ainakin ravi aikana oli ongelmana, mutta niistä kylläkin kannattaa murehtia vasta sitten, kun kilpailut tulevat ajankohtaisiksi. Mitä ei tapahdu ainakaan vielä pitkään aikaan.

   

Toissa päivänä sain Hööksiltä paketin, jossa Evelle tuli ulkoloimi, heijastimia ja uudet suojat. Ponia ei hirveästi kiinnostanut asia, kun sovittelin sille uusia varusteita. :D

Kävin testailemassa ensimmäistä kertaa uutta martingaalia. :) Eve tarvitsee pakostakin martingaalin, kun meinaa laukassa välistä kuumua ja se heittää päänsä sen verran korkealle, että kuolaintuntuma katoaa kokonaan.

 Oman sairasteluni lisäksi Eve on jostain onnistunut saamaan toiseen takalajan vuohiseen ikävän näköisen haavan, mikä tietenkin vaivaa pientä prinsessaa. Haavan puhdistamisesta onkin tullut melkoinen operaatio kun jalkaan ei saisi yhtään koskea. Olen miettinytkin, että Evelle pitäisi karsinan oveen hommata "Täällä asuu prinsessa" -kyltti, kun tamma esittää joissakin tilanteissa kyllä melkoista pikku prinsessaa. Välillä ei kelpaa yhtään mikään ja kaikki on huonosti. :D Evestä onkin alkanut lähiaikoina kuoriutumaan aivan uusia piirteitä. Tamman ego on kasvanut aivan älyttömästi siitä, kun aloittelin sen kanssa työskentelyn. Silloin se oli arka pikku poni, joka pelkäsi kuollakseen toisia hevosia. Tällä hetkellä sen itsevarmuus on kasvanut niin paljon, että välillä saa selässä olla tarkkana, että tamma ei hyöki toisten kimppuun jos liian lähelle pääsee. Kaikki asiat pitäisi tehdä aina vain hänen tavallansa ja siitä oikeastaan joudummekin keskustelemaan päivittäin, kuka täällä päättää asioista. Vaikka Evellä on hieman noussutkin ns. "kusi päähän" olen tyytyväinen tamman kehitykseen. Tuommoista luonnetta ja itsevarmuutta olen kaivannutkin tammalta ja sehän vain tarkoittaa sitä, että menemme oikeaan suuntaa, jos koulutuksen avulla tamman itsevarmuus on noussut nuinkin paljon, että se uskaltaa uhitella jo itseään puolta suuremmille hevosillekkin, vaikka ennen se juoksi aina karkuun. Erikois esteetkään eivät tammaa pelota, kun aikaisemmin puomi sai jo tamman sekoamaan.

Kehitystä on tullut myös maastakäsittelyssä, kun nykyään voin tuoda Even talliin niin, että se kulkee vapaana perässä. Pesukin onnistuu tamman olessa irti pesupaikalla, kuten myös kaikki muut toimenpiteet. :) Päivä päivältä tuota pikku tammaa rakastaa aina vain enemmän!

Ylpeä pikku ponski! :) 

Kesäloma!!

Nyt alkoi mulla tämä kauan odotettu hengähdys tauko. :) Lukijat ovat varmaankin huomanneet, että en ole viime aikoina paljoa tänne kirjoitellut. Olen loppu kuukauden painanut hikihatussa töitä ja siitä on saanut myös Eve kärsiä, kun en paljoa ole sitä kerennyt liikuttamaan. Vihdoinkin kuitenkin koulu alkoi ja voin taas palata normaaliin rytmiin mikä myös tarkoittaa sitä, että kerkeän kirjoitella tänne blogin puolelle. :)

Kaikenlaista on kerennyt tässä kuukauden aikana tapahtua. Kävimme Möhkön kanssa toista kertaa Oulussa startissa, mikä ei ihan mennyt odotusten mukaisesti. :D Tulokseksi tuli hylätty juoksu, kun Möhkö päätti vaihtaa suuntaa. Videon juoksusta voi katsoa täältä.

Evellä on aika hienot uudet suitset. :)

Even kanssa kävimme Peltokosken Villen valmennuksessa ja ne menivät ihan älyttömän hyvin. Saimme Villeltäkin kehuja, että tammasta saa vielä säpäkän este ponin. :) Nyt on siis Evelläkin hyppääminen aloitettu, vielä emme kuitenkaan nosta esteitä pieniä ristikkoja isommaksi, vaan menemme jonkun aikaa niitä tämmöisenä, että tamma saa lihaksia kasvatettua. Laukka treenejäkin olen aloitellut tamman kanssa ja yritämme aina maastossa käydessämme laukata mahdollisimman pitkään ja rauhallisesti, että tamma saisi voimaa tuohon laukkaan. Laitan tänne jossain vaiheessa videon pätkää valmennuksesta. Videolta näkyy Even tamma kohtauskin, kun ei enää suostunut menemäänkään samaa estettä uudestaan. :D Seuraaviin estevalmennuksiin menemme 7.9, jotka pitää Kalle Nykänen.

Sain tehtyä karsina taulunkin vihdoin ja viimein Evelle. Eihän heppa ole mulla ollutkaan kuin kolme kuukautta. :)

Video Möhkön startista

Paljon paljon asiaa

 Viime aikoina on tuntunut, että kaikki asiat kasaantuvat päälle. Pitäisi laitella valokuvia erisuuntaan pitäisi muokata niitä ja pitäisi tehdä videoita ja pitäisi josain välissä kirjoittaa blogiakin. Sen lisäksi pitäisi keretä hoitaa oman hepan lisäksi poni ja pari muuta vielä päälle. Varsaakin pitäisi käydä katsomassa ja jotta tässä ei olisi liian vähän tekemistä käyn kaiken lisäksi vielä töissä. Sielläkin päivät venyvät joskus 12 tuntisiksi. Jossain välissä pitäisi ehkä nukkuakkin. No tänään olen sen ainakin tehnyt kun menin eilen jo kymmenen aikaan nukkumaan ja heräsin ennen seitsemää tekemään aamu tallia. Kun sain kaikki hommat tehtyä ennen kymmentä painuin takaisin nukkumaan ja nukuin sitten vielä viisi tuntia. Tulikin sitten heti kerralla nukuttua kaikki univelat pois. :D

Kiireiden vuoksi olen painiskellut paljon itseni kanssa siitä minkälainen hevosenomistaja olen. Olen muutamana päivänä ollut niin kiireinen, että en ole kerennyt kuin käydä karsinan putsaamassa ja lähtenyt heti takaisin töihin. Tämä saakin minut tuntemaan maailman huonoimmalta hevosenomistajalta ja omatunto painaa kovasti päälle. Tuntuu kuin olisin hylännyt pikku heposeni, kun en muuta kuin karsinan käy putsaamassa. Tiedän kyllä, että siitä pidetään hyvää huolta, mutta tuntuu niin pahalta, kun ei aika riitä edes omaa hevosta näkemään. :/ Sitä tuskin hirveästi asia haittaa, kun saa viettää päivänsä isolla laitumella heppa kavereidensa seurassa, mutta minä stressaan asiasta hirveästi, jos en Eveä näe. :D Tämän lisäksi stressaan myös siitä, kun en kerkeä tänne blogiinkaan päivittelemään asioita. Tykkäisin hirveästi panostaa tähän, mutta kesällä tämä aika on ollut hieman kortilla. Bannerin ulkoasun muuttaminenkin on siirtynyt ja siirtynyt, vaikka se piti muuttaa jo pian sen jälkeen kun Even ostin. Odotankin jo niin kovasti koulun alkamista, että saisin asiat järjestykseen ja normaalin rytmin päälle, että kerkeäisin hoitamaan blogin lisäksi myös liikutettavat hevoset. Paroniakaan kun ei ole tullut liikutettua kuin viime viikolla, enkä varmaan kerkeä sitä liikuttaakkaan kertaakaan ennen koulujen alkua. :S Kovasti olisi halua tuotakin treenata, että päästäisiin joskus radoille, mutta nyt joudun asettamaan Even etusijalle. Poni on tietysti toisena, koska se tarvitsee kuitenkin säännöllisen treenauksen nyt kun ollaan vihdoin päästy radoillekkin asti. Helpompi sitä on liikuttaakkin kun asustelee samalla tallilla, eikä tarvitse ajella ympäri kyliä.

Nämä kuvat otin, kun ohjastaja kävi testaamassa ponia vielä ennen starttia. 

On se vaan komia poika. :)

 Eve on nyt siis vietellyt kesälomaa, kun aika ei ole riittänyt sitä kummemmin liikuttelemaan, eikä hirveästi ole innostanutkaan kun tammaseni on ollut kauheassa kiimassa. :D Ponin kanssa ollaan jatkettu treenaamista ja tänään kävin sillä ensimmäisen kerran startin jälkeen ajamassa. Möhkö oli todella hyvän tuntoinen ja parantaa kerta kerralta koko ajan. Ihmeen hyvin se menikin vaikka ilman suitsia sillä kävin ajelemassa, kun suitset olivat jääneet ohjastajalle. Onneksi tuo on sen verran herkkä poni, että ilman kuolaimia meno ei paljoa vaikuta. Uusi startti päiväkin on jo valittu 12.8 ja se ravataan jälleen kerran Oulussa.

Möhkyli Oulussa 20.7.

Vaavia olen käynyt katsomassa aina, kun olen joutanut ja se onkin lähtenyt kasvamaan huimaa vauhtia. Nähtävästi siitä ravuri näyttää tulevan, kun pysyy ravilla emänkin perässä, vaikka kuinka lujaa äippä yrittäisi juosta. Harvemmin sitä näkee varsan ravaavan nuin lujaa, kun yleensä ne vain laukkailevat. :) Kovalla kiireellä pitäisi rueta nimeäkin jo suunnittelemaan ja laitankin tänne sitten muutamia nimi ehdotuksia ja te lukijat saatte sitten äänestää omasta mielestä parhaimpanne. :) Saimme tässä pari päivää sitten myös omalle tallille uuden varsan ja se olikin sitten viimeinen tälle kesälle. Ensi kesänä ei olekkaan tulossa sitten yhtäkään varsaa.

Mötkylä lenkin jälkeen uudessa loimessaan. :)

Alla olevan kuvan hevosesta minun pitikin teille kertoa enemmän. Kuvassa oleva hevonen on Humphrey Lee, joka on viisi vuotias lv. ruuna. Hampri muutti tallillemme viikko sitten heti ruunauksen jälkeen ja olin silloin klinikalla sen mukana, kun se ruunattiin. Hampri on n.165 säkäinen tummanruunikko komistus, josta on näillä näkymin tulossa minulle uusi ratsastettava, kunhan vain poika on tarpeeksi ruunauksesta toipunut. Hampri on pitkän aikaa ollut sairaslomalla kaviovaivojen vuoksi ja tänään sillä päästiin ensimmäisen kerran ajamaan pitkän tauon jälkeen. Rauhallisesti poika otti ajo reissun, vaikka olisi luullut sen höyryävän lenkistä aivan kauheasti, kun pääsee pitkästä aikaa juoksemaan. Jos seuraavat lenkitkin sujuvat yhtä rauhallisesti voi Hamprilla ratsastusta suunnitella jo parin viikon päähän.

Hampri

Jos jollakin tulee hyviä postaus ehdotuksia niin niitä saa heittää tänne kommentilla. :) Tekisi kauheasti mieli tehdä jokin erilainen postaus, mutta en keksi yhtään. Ehkä videopostaus joltakin päivältä tallillta? :) Se ainakin helpottaisi, kun ei tarvitsisi kirjoitella vaan laittaisi vain videon tänne nähtäväksi.

Even kanssa olisi myös suunnitelmissa ilmottautua estevalmennukseen. Niin kuulitte oikein este! En kyllä vielä ole oikein varma asiasta, mutta muutamat kokeneemmat ratsuihmiset ovat sitä minulle suositelleet ja valmentajana sattuu vielä olemaan Ville Peltokoski. Hänestä olen kuullut pelkkää hyvää ja on kuulemma loistava valmentaja ja osaa neuvoa hyvin nuorten ja kokemattomien hevosten kanssa. Sen takia minulle häntä suositeltiinkin, mutta itse jarruttelen asiaa, koska tuntuu, että emme olisi valmiita siihen, vaikka tuskin siellä mitään ihmeellistä tekisimmekään. Mitäs mieltä lukijat ovat? Jarruttelenko ihan turhaan vai pitäisikö meidän ilmottautua?

Wilppu veti pientä spurttia tarhassa. :D

Ravipäivä ponin kanssa.

Kiire päällä, kun taas on töitä tullut painettua jokaisena päivänä 12 tuntia. :D Sen verran kerkesin kotona käymään, että pitää päivitellä eilisestä Möhkön startista tietoja. :) Startti meni täysin nappiin. Poni käyttäytyi todella hyvin ja otti vain yhdet laukat lähdön alkuun. Julkaisen myöhemmin koko startin täällä kunhan seuraavat vapaa päivät tulevat töistä. Möhkön vauhti pidettiin koko ajan siinä kolmen minuutin yläpuolella, vaikka se on harjoituksissa mennyt kilometrin aikaan 2.30. Ei ole kuitenkaan tarkoitus heti ensimmäisissä starteissa ajaa niin lujaa kuin poni pääsisi. Eilenkin voitto olisi varmasti hellinnyt heti jos ponia olisi yhtään käskenyt. Sen verran helppo startti oli sille. Maaliin tullessa se ei edes puuskuttanut ja eipä tuo ollut kovasti edes hikinenkään. Kolmas sija kuitenkin heltisi hitaasta vauhdista huolimatta. Olen todella tyytyväinen poniin ja sen varmasti näki ravipaikallakin, kun loistin kuin naantalin aurinko. :D Ei paljoa eilinen työpäivä silloin painanut, vaikka ei ollut tullut edes nukuttua. Seuraavaan startiin lähdemmekin sitten taas kerran Ouluun, joka on 12.8 :)

Kolmois sijasta saimme tämän hienon vaaleanpunaisen ruusukkeen, sekä jonkin ihmeellisen hoitoöljy pullon ja Möhkö kuittasi tililleen 30e.

Poni startti valmiina!

Tulokset.

Puhelimen tyhjennystä #1

On taas ollut niin kiire viikko, että en ole kerennyt kuvailemaan hirveämmin kameran kanssa. Sen sijaan puhelimella on tullut räpsittyä paljonkin kuvia ja ajattelin sen takia tehdä tämmöisen puhelimen tyhjennys postauksen. Kuvissa näkyykin paljolti mitä on tullut puuhailtua. :)

Tämä on jo aika vanha kuva, mutta oli pakko julkaista. :D Ida on juuri tippunut Wilhon selästä mereen ja ollaan kävelemässä sitten tallille päin. Harmi, kun nuo Idan kuraiset ratsastushousut ei erotu kuvasta.

Tässä olen syönyt työpaikallani ensimmäisen kerran etanoita. :D En olisi ikinä uskonut syöväni niitä, mutta kaveri pakotti. Olen myös opetellut syömään simpukoita juurikin saman kaverini pakottamana.

Tein itselleni pitsaa. :) Syön joka kertaa samaa kinkku ananas aurajuustoa. :)

Suklaa mansikoita. :)

Mansikoita mansikoita mansikoita! En saa niistä ikinä tarpeekseni. Rakastan vasta poimittuja mansikoita enemmän kuin mitään muuta ja kesällä tulee ainakin parikymmentä litraa vedettyä niitä. :)

Työpaikan maisemia. :) Eivät huonon näköiset ollenkaan!

Viime ravien ostoksia. :)

Olen tällä viikolla asustellut tallin lähettyvillä tämän näköisessä kämpässä!

Möhkyli ja hieno uusi riimu!

Äippä oli tehnyt mutakakkua, kun tulin tallilta kotiin ja tätä tietenkin söin mansikoiden kanssa!

Aamupala tänään, kun lähdin ennen seitsemää tekemään aamutallia. :)

Uudelle hepalle valmiiksi laitettu karsina!

Vaavi ja äippä!

Hampri menossa ruunattavaksi! Tästä heposta kerron myöhemmin lisää. Muutti tallillemme tänään uutena asukkina ja voi olla, että tästä tulee yksi reenattavista minulle.

Ja siinä se sitten makaa.

Even kanssa lähdössä lenkille. Huomatkaa uusi timantti panta. :)

Työpaikalla syömässä! ;)