Tämmöisiä kommentteja sain kuulla, kun suunnittelin Even ostamista. En muista olenko täällä maininnut Even "entisestä" elämästä ennen kuin rupesin sen kanssa puuhailemaan. Oikeastaan en ihmettele yhtään nuita komentteja, kun itselläkin on mieleen piirtynyt kuva, kun näin ensimmäistä kertaa Even radalla juoksemassa. Ajattelin silloin, että en ikinä uskaltaisi hypätä tuommoisen hevosen selkään, varsinkaan sitten ajaa sillä. Koko tähän astisen hevosurani aikanakaan en ole nähnyt yhtä "sekopäistä" ajettavaa, kuin mitä Eve oli. Sen kyydissä olisi kieltämättä tullut äitiä ikävä. Tuon mielikuvan takia Evestä juoksemassa päättömänä ympäri rataa, en ole uskaltautunutkaan ajamaan sillä kärryillä. Ajatus ei ole tuntunut kauhean houkuttelevalta, kun tiesi, että se ei ravuri aikoina ollut kenelläkään hallinnassa. Ratsastaessa Eve on ollut rauhallinen, mutta kärryjen laitto voisi laukaista sen hermostuneisuuden mikä sillä ennen oli. Olin kuitenkin aikoja sitten päättänyt, että jonakin päivänä voisin omalla hepallani käydä rauhallisia kärry lenkkejä, vaikka historia oli mikä oli. Lähiaikoina onkin tullut pyöriteltyä tätä asiaa paljonkin mielessä. "Olisiko Eve jo valmis kärryjen eteen?" "Mitenhän se reagoi asiaan?"
Keskiviikkona sitten päätin, että huomenna saa olla se päivä, kun laitamme kärryt Even perään yli vuoden tauon jälkeen. Sainkin torstai päivänä monta katsojaa ihmettelemään tilannetta ja sainkin kuulla monenlaisia kannustavia kommentteja. :D "Kait sää Carita muistat sitten sen Isä meidän -rukouksen?" "Onhan henki vakuutus kunnossa?" Enää ei paljoa voinut perääntyä, vaikka jännittikin. Olin kuitenkin päättänyt, että nyt se asia testataan ja, jos Eve yhtään hermostuu niin tehdään asiat samalla tavalla kuin varsaa opetettaessa. Kärryjä laitettaessa Eve köyristi selkäänsä ja jännitti selvästi niiden laittoa, mutta rentoutui pian kun rapsuttelin sitä vähän aikaa. Sen jälkeen ei ollutkaan minkäänlaista jännitystä tiedossa ja oikeastaan minä jännitin enemmän kuin hevonen. Eve seisoi käytävällä vielä rauhassa, kun irrotin narut ja rupesin laittamaan suitsia. Oli jo irroittamassa riimuakin, mutta toiset suosittelivat jättämään sen päähän. Tähän asti Eve oli toiminut samalla tavalla kuin ratsastamaankin lähdössä. Oikeastaan olimme selvinneet jo pahimman yli, koska Eve oli ennen semmoinen, että irti päästettäessä piti olla kaksi ihmistä päästämässä sitä irti ja silloinkin asia tuntui mahdottomalta, kun tamma kävi niin kuumana. Nyt Eve seisoi irti käytävällä ilman, että kukaan piti kiinni.
Kapusin kärryille ja avustajan pitäessä kiinni Evestä lähdimme talsimaan ulos tallista. Tallin pihassa käskin irroittamaan otteen ja sanoin jatkavani tästä yksin. Eve käveli hieman normaalia nopeammin, mutta rentoutui kohta laahustamaan vain hitaasti eteenpäin. Olin onnellisempi kuin koskaan. Olin todellakin kesyttänyt tämän pienen villipedon. :) Sainpa näytettyä kaikille, että vielä minä omallani ajelen, vaikka sitä niin kovasti hengenvaaralliseksi haukuttiin. Kävimme metsässä pienen lenkin ja uskaltauduin ottamaan hieman hölkkääkin. Eve käyttäytyi koko lenkin oikein hienosti, vaikka matkalla tuli vastaan pelottaviakin asioita, kuten viisi marjanpoimijaa metsässä kirkkaissa vaatteissaan. Pelottavia pyöräilijöitä hevosreitillä, sekä tietenkin marjanpoimijoiden pyöriä, jotka oli melko hienosti aseteltu melkein keskelle hevosreittiä. Kaikesta tästä kuitenkin selvisimme ja Eve yllätti vielä kotiinpäin tullessa minut pysähtymällä tallin eteen ilman, että niin käskin. Siinä se sitten odotti, että tulen kärryistä pois ja sain ohjat kerättyä. Jäin vielä rapsuttelemaan ponia vähäksi aikaa oven eteen, kunnes pyysin sitä kävelemään talliin sisälle. Käytävälle se odotti rauhassa, että sain varusteet otettua pois, eikä tarvinut heposta edes kiinni laittaa. Tämän jälkeen olikin tamma ansainnnut monet omenat ja porkkanat.
Mitenhän moni hevonen voisi jopa jatkaa sitä kilpauraansa kun asiaan perehdyttäisi :D
VastaaPoistaTuo kuulostaapi tosi ihanalta ja hienolta!
Evelläkin ongelmana oli vain se, että asioissa olisi pitänyt palata aivan lähtökuoppiin. Itse, kun olen Even kanssa aloittanut ihan kokonaan sieltä. Lähdettiin aivan ensiksi siitä miten kävellään narussa ja miten seistään käytävällä. Nekin kun tuottivat tammalle kauheasti ongelmia. Olisi pitänyt videomateriaalia oikein saada, kun tammaa ensimmäistä kertaa lähdin taluttamaan. :D Siinä tuntui, että pieni hevonen kasvoi kerralla kokoa, kun tikutti menemään vieressä, eikä ollut ollenkaan hallinnassa. Nyt olisikin hyvä sitten verrata nykytilanteeseen, jossa sitä saa raahata perässä. :)
PoistaMeinaa vain välillä unohtaa kuinka pohjalta sitä on lähdetty ja kuinka paljon ollaan menty eteenpäin näinkin lyhyessä ajassa. :) Se, että Eve oli minulle tullessaan oikeastaan "täysin" kouluttamaton. Niin nyt se jo käyttäytyy paremmin, kuin monet hyvin koulutetut ratsut. Tietenkin parannettavaa on aika monessa asiassa, muttta mihinkäs meillä tässä kiire on. :)
Olet kyllä taitava ja lahjakas hevosenkäsittelijä :).
PoistaJa luulisi että ei olisi mikään mahdottomuus toisaalta järjestää tuommoista apua kelle tahansa juoksijalle jolla on noita ongelmia. Ottaa aikalisä, korjata ongelmat, ja sitte kattoa sitä treeniä ja kulkemista uudelleen :)
Kiitos kiitos. :) Vaikka en itseäni kyllä taitavaksi voisi sanoa. :D Parhaani tietenkin yritän tehdä, kuuntelen hevosta ja jokaisen hevosen kohdalla mietin miten tämän kanssa toimitaan. :)
PoistaEihän se varmasti olisikaan. Taukoa Evellä kyllä pidettiin, mutta ei se ongelmia korjannut, kun ne olisi pitänyt lähteä purkamaan ihan alusta asti. Siinäkin on kuitenkin aika kova homma ja harvalla ihmisellä riittää enää sisua siihen, kun talli on täynnä muitakin juoksevia hevosia, eikä aikaa ole tarpeeksi. :/ Enkä tiedä olisiko Even kohdalla auttanutkaan loppujen lopuksi tämä mitä minäkin sen kanssa nyt teen. Luulen nimittäin, että hermostuneisuus olisi tullut viimeistään volttauksessa sillä esille. Joten ehkä Even pää ei vain kestänyt ravien kisatilannetta, mikä on kuitenkin paljon stressaavampaa kuin esim. ratsastus kilpailut. Volttauksessa keretään luoda hevoselle melko kovat paineet ennen kuin se pääsee purkautumaan. Evellä ne paineet purkautuivat volttauksen aikana mistä ei ikinä mitään hyvää seurannut. Siinä olisi ollut helposti isompikin onnettomuus edessä, kun tamma karkasi voltista ihan holtittomana. Muutaman kerran se on volttaus harjoituksissa tullut melkein toisen kärryillekkin.
Ainahan sitä voisi testata mikä tilanne on nyt, mutta en halua lähteä Eveä stressaamaan enää. Minusta se on paljon parempi ratsuna, vaikka niitä vauhteja varmasti löytyisi ravipuolellekkin. :) Tulevaisuudessa voidaan sitten katsoa, jos saataisiin yksi Even varsoista radoille. ;)
Vautsi, oikein hevosmaailman lottopotti tommonen edistys, jes :)
VastaaPoistaKiitos! :) Lotto voitolta se kyllä tuntuikin sinä päivänä. :)
Poista