Sairastelua + video Villen valmennuksesta.

Kohta ollaan tässä melkein viikko sairasteltu ja Even liikutukset ovat sen takia jälleen jääneet vähälle. Kovasti olisi halu ponskia liikutella, mutta olen päätynyt siihen, että on parempi vain levätä, että edes joskus parantuisi. Ratsastelu ei ainakaan tee yhtään hyvää tälle yskälle mikä on jo muutenkin tarpeeksi paha.

Kirjoittelen tähän vähän tarkemmin miten meillä Villen valmennukset menivät. Teimme aluksi puomin kanssa laukka harjoitusta ja kun se meni kaikilla hyvin siirryimme tekemään jumppaa. Eve suoriuitui tästäkin jonkun aikaa hyvin kunnes sai tamma kohtauksen mikä näkyykin videolla. Eve siis löi jarrut päälle viittä metriä ennen sarjaa ja kieltäytyi yksinkertaisesti liikkumasta senttiäkään. Toin sen viisi kertaa sarjalle uudestaan ja sama toistui taas. Ei auttanut raippa eikä tuntunut auttavan vaikka pari miestä oli ajamassa Eveä takaa esteelle. Lopulta Ville päätti sitten kiivetä itse selkään, mikä oli aika naurettavan näköistä, kun Eve on poni kokoinen ja Ville on varmaan päälle 180cm pitkä mies. Aluksi Eve teki samat temput myös Villen kanssa, mutta lopulta Ville sai sen menemään esteiden yli, jonka jälkeen vaihdettiin minut takaisin selkään. Loppu pätkät menivätkin todella hyvin mitkä näkyvät viimeisinä pätkinä videolla. Eve sai kovasti kehuja Villeltä ja Villen sanoin Evestä saataisiin todella säpäkkä este poni. Itseä vain arveluttaa, että miten Eve kestää kisa jännitystä. Se jännittää kauheasti kisoja mikä sillä ainakin ravi aikana oli ongelmana, mutta niistä kylläkin kannattaa murehtia vasta sitten, kun kilpailut tulevat ajankohtaisiksi. Mitä ei tapahdu ainakaan vielä pitkään aikaan.

   

Toissa päivänä sain Hööksiltä paketin, jossa Evelle tuli ulkoloimi, heijastimia ja uudet suojat. Ponia ei hirveästi kiinnostanut asia, kun sovittelin sille uusia varusteita. :D

Kävin testailemassa ensimmäistä kertaa uutta martingaalia. :) Eve tarvitsee pakostakin martingaalin, kun meinaa laukassa välistä kuumua ja se heittää päänsä sen verran korkealle, että kuolaintuntuma katoaa kokonaan.

 Oman sairasteluni lisäksi Eve on jostain onnistunut saamaan toiseen takalajan vuohiseen ikävän näköisen haavan, mikä tietenkin vaivaa pientä prinsessaa. Haavan puhdistamisesta onkin tullut melkoinen operaatio kun jalkaan ei saisi yhtään koskea. Olen miettinytkin, että Evelle pitäisi karsinan oveen hommata "Täällä asuu prinsessa" -kyltti, kun tamma esittää joissakin tilanteissa kyllä melkoista pikku prinsessaa. Välillä ei kelpaa yhtään mikään ja kaikki on huonosti. :D Evestä onkin alkanut lähiaikoina kuoriutumaan aivan uusia piirteitä. Tamman ego on kasvanut aivan älyttömästi siitä, kun aloittelin sen kanssa työskentelyn. Silloin se oli arka pikku poni, joka pelkäsi kuollakseen toisia hevosia. Tällä hetkellä sen itsevarmuus on kasvanut niin paljon, että välillä saa selässä olla tarkkana, että tamma ei hyöki toisten kimppuun jos liian lähelle pääsee. Kaikki asiat pitäisi tehdä aina vain hänen tavallansa ja siitä oikeastaan joudummekin keskustelemaan päivittäin, kuka täällä päättää asioista. Vaikka Evellä on hieman noussutkin ns. "kusi päähän" olen tyytyväinen tamman kehitykseen. Tuommoista luonnetta ja itsevarmuutta olen kaivannutkin tammalta ja sehän vain tarkoittaa sitä, että menemme oikeaan suuntaa, jos koulutuksen avulla tamman itsevarmuus on noussut nuinkin paljon, että se uskaltaa uhitella jo itseään puolta suuremmille hevosillekkin, vaikka ennen se juoksi aina karkuun. Erikois esteetkään eivät tammaa pelota, kun aikaisemmin puomi sai jo tamman sekoamaan.

Kehitystä on tullut myös maastakäsittelyssä, kun nykyään voin tuoda Even talliin niin, että se kulkee vapaana perässä. Pesukin onnistuu tamman olessa irti pesupaikalla, kuten myös kaikki muut toimenpiteet. :) Päivä päivältä tuota pikku tammaa rakastaa aina vain enemmän!

Ylpeä pikku ponski! :)