Pikku hiljaa alkaa tämä ratsastaja olla taas kunnossa, joten eiköhän sitä kohta jo kirmailla menemään pitkin peltoja ponin kanssa. :) Jalka parantui yllättävän nopeasti. Elin ikäinen arpihan tuosta iskusta jää ja luuhun saattaa kehittyä jonkinlaista rustottumaakin vielä, kun kavio kerta pureutui ihan tuohon luuhun asti. Lääkärin mukaan menee ainakin vielä parisen viikkoa, että pystyn kävelemään jollakin tavalla kuin muutkin ihmiset. Keskiviikkona sain kuitenkin jo lääkäriltä luvan rueta kävelemään ilman keppejä pikku hiljaa, joten eiköhän se tästä. Hermo vaurioiden korjaantumisessa menee ainakin vuosi, joten pitää sitten totutella tähän ihmeelliseen tuntoon. :D Tällä hetkellä jos kosketan arven kohdalta jalkaa niin tunnen sen varpaissa, mikä on kieltämättä aika mielenkiintoista. Tunto herkkyytä esiintyy ainakin vielä myös monta kuukautta.
Loppujen lopuksi selvisin kuitenkin melko pienillä vaurioilla, enkä voi muuta kuin olla kiitollinen, että jalkani ei murtunut. Ihmettelen sitä kyllä vieläkin suuresti, että miten se on edes mahdollista, että ei tullut edes hius murtumaa. Lääkäritkin, kun olivat ihan varmoja ennen kuvien ottoa, että jalka on murtunut. Kivut olivat kyllä sen verran kovat, että olin itsekkin siitä ihan varma. Edes jalan sijoiltaan meno ei tunnu yhtä pahalta kuin se kipu mitä tuo hevosen potku sai aikaan. Voin kertoa, että ei tunnu mitenkään kivalta kun 600kg suomenhevonen potkaisee koko voimalla sääriluuhun. :D
Torstaina heivasin kepit jo menemään ja kuljin tallilla ilman niitä. Oli niin mukava saada hoitaa omaa ponia pitkästä aikaa kunnolla ja ajatuksena oli lähtä juoksuttamaan sitä pellolle pitkän liikutus tauon jälkeen. Olin ottanut tallille mukaan videokameran, että saisin videota Even juoksutuksesta. Eve kun on niin mahtavan näköinen kun juoksee juoksutettaessa aina häntä ylhäällä ja tekee jänis loikkia. :D Juoksutus oli kuitenkin loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin tätä häntä ylhäällä juoksemista ja jänis loikkia. Olin tätä selittänyt kaverille, kun hän lupautui kuvaamaan ja pettymykseksi Eve oli laiskempi juoksutettava kuin koskaan. Ponia ei kiinnostanut mikään muu kuin heinä, jota se yritti napsia maasta samalla, kun juoksi. Toisaalta on oikeastaan hyvä, että Eve käyttäytyi niin mallikkaasti juoksuttaessa, eikä lähtenyt vetämään hullun lailla niin kuin yleensä. Varsinkin kun en itsekkään ollut vielä ihan täydessä kunnossa. Ihmetystä tuo kyllä aiheutti, kun yleensä poni on mennyt ihan sekaisin, kun on päässyt pellolle juoksentelemaan narun päässä.
Kiitokset Hennalle, joka jaksoi kuvata ponia. :) Niin harvoin, kun saa ketään kuvaamaan niin pitää kyllä olla onnellinen tästä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti