Paluu arkeen

Muistaakseni lupasin pari postausta sitten ryhdistäytyä tämän kirjoittelun suhteen, mutta toisin kävi. Juhannus vei yksinkertaisesti kaikki mehut itsestäni ja työhommista palautuminen on kestänyt tavallista pidempään. Unirytmi meinaa nimittäin olla aivan miten sattuun ja yleensä saan unen päästä kiinni vasta viiden aikoihin aamulla. Voitte vain kuvitella, kuinka tuskallista onkaan sitten kuuden jälkeen nousta ylös tekemään aamu tallia. Väsymyksen takia Evekin oli juhannuksen aikana neljä päivää liikuttamatta ja vasta keskiviikkona sain itseni repäistyä ylös. Tästä se arki taas pikku hiljaa alkaa, kun saa rytmistä taas kiinni. :)

Heppa laumaa. :)

Juhannuksesta ei ole mitään kummempia kirjoitteluita töissä tuli oltua koko ajan. Lauantaina toimin kuvaajana raveissa ja sainpas sieltä ostettua Paronille uudet monteohjatkin poni koossa. Maanantaina hieroja tuli hieromaan Even ja Eve sai kovasti kehuja siitä kuinka vastaanottavainen oli hierontaa kohtaan, vaikka kyseessä oli sen elämän toinen hieronta kerta. Jumejakaan ei tuntunut selässä enää olevan ja poni oikein nautti hieronnasta.

Vihdoin sain näma rakennekuvat otettua. :)

Vielä, kun pää olisi ollut oikeaan suuntaan.

Vertailun vuoksi pari kuukautta sitten otettu kuva. 18.4.2013

Keskiviikkona sain vihdoin ja viimein itseni sen verran hereille, että jaksoin käydä liikuttamassa Paronin ja Even. En tiedä oliko kuumuudella osuutta asiaan vai Juhannuksella, koska itseltäni meinasi Paronia ratsastaessa loppua kunto aivan kesken. Paronikin oli tavallista väsyneemmän oloinen ja löi laukallekkin  kerran hiitatessa. Poni ohjatkin osoittautuivat liian pitkiksi Paronille, mutta lyhyempiä ei ole tietääkseni saatavilla, joten joudun tyytymään sitten nuihin. Even kävin liikuttamassa meressä, vaikkakin ratsastus siellä jäi melko lyhyeksi, kun Ida mäiskähti Wilhon selästä veteen ja jouduimme sitten palaamaan tallille. :D

Narnia Rose. Even sisko. :)

Eilen pidin Even kanssa laukkatreeniin ja kävimme ottamassa vetoja radalla. Otin pari kiekkaa ensin lämmitykseksi, jonka jälkeen annoin aina pikku pätkän Even päästää aivan täyttä laukka, jonka jälkeen otin laukkaa hiljemmaksi ja tämän jälkeen lisäsin taas vauhtia. Minulla oli Evellä käytössä ensimmäistä kertaa monte satula, eikä tammaa vaikuttanut erilainen satula hetkauttavan millään tavalla. Itsekkin sain hyvää jalkatreeniä samalla.

Möhkön rakennekuva. Kovasti on työtä tuon mahan pois saamiseksi :D

Tänään Eve vietteli vapaapäivää, kun käteni oli kipeytynyt yhtäkkiä sen verran paljon, että autollakin ajaminen on hankalaa. Syynä tähän oli Pilkku, jota toin keskiviikkona sisälle ulkoa. Pilkku oli tavallista virtavamman oloinen ja päätin heti aluksi laittaa sille narun turvan yli. Jostain kumman syystä se sai matkalla sitten jonkulaisen kohtauksen ja hyppäsi pystyyn ja pyörähti ympäri. Siinä rytäkässä sain sitten kynteni irti, kädet auki ja tietenkin toinen käteni revähti siitä nykäyksestä. Pilkkukaan, kun ei mikäään pieni hevonen ole, vaan omistaa korkeutta huimat 178 cm, joten nykäys kyllä tuntui. Irti ei kuitenkaan heppa päässyt, mutta tässä parin päivän aikana käsi on tullut entistä kipeämmäksi. Kävin sitten liikuttamassa Möhkön Even sijasta, koska ajaminen onnistuu käden kannalta paljon paremmin, kuin mitä ratsastus. Teimme neljän kilometrin lenkin, eikä poni ollut kuin hieman kainaloista hikinen. Seuraavalla kerralla olisi tarkoitus pidentää matkaa kuuteen kilometriin.