Elämän pieniä ihmeitä

Taas on tullut läjä kuvia napsittua tallilla ollessa, joten tulee jälleen melko kuva painotteinen postaus. :)

Luulin ostaneeni kauniin hevosen, mutta mikä tämä on?

Silmätki sillä näyttää harittavan

No näyttäähän se jo ihan normaalilta

Keskiviikkona menin tallille vasta joskus seitsemän aikoihin ja lähdimme isolla porukalla maastoon. Oli mukava käydä pitkästä aikaa tekemässä oikein pitkä lenkki ja hyvällä porukalla. Hirveästi ei ole tullut viime aikoina maastoiltua, kun tuossa lähellä on ollut karhu ja susi havaintoja niin ei ole oikein huvittanut lähteä. Hirviäkin on yhtäkkiä ollut paljon enemmän kuin ennen, eikä täällä susiakaan ole ennen ollut saatikka karhuja. Isosta porukasta kuitenkin lähtee sen verran ääntä, että olisikin ihme, jos jonkin sortin elukkaan olisimme sattuneet törmäämään. Koko lenkki meni todella hyvin ja kävimme kiipeilemässä paljon. Loppu matkasta Eve meinasi saada jonkinlaisen hermoromahduksen ötököiden takia. Ilmeisesti niitä oli aika paljon sen mahassa kiinni ja sen takia sitten yritti niitä saada pois hyppelehtimällä ja viuhtomalla takajaloillaan. Oli aika mielenkiintoista istua selässä silloin, kun tamma esitti jos minkälaisia loikkia ötököiden irti saamiseksi.

Eilen saimme vihdoin ja viimein eläinlääkärin paikalle ja Eveltä raspattiin hampaat. Hampaat ovat vaivanneet Eveä jo aika pitkään ja oli kyllä suuri helpotus, kun vihdoinkin saatiin elli paikalle katsomaan suuta. Piikkejähän siellä oli ja paljon. Poskissa oli näkyvissä jo jonkin sortin haavaumia, joten ei ole ihmekkään jos syöminen on näyttänyt niin hankalalta ja poni on vastustellut kuolainten laittoa. Kaksi kertaa jouduttiin rauhoittavaa laittaa, kun Eve hivuttautui koko ajan taakseppäin ja kohotti koko ajan päätänsä korkeammalle kun hampaita raspattiin. Muuten se käyttäytyi todella hienosti.

Väsynyt tamma raspauksen jälkeen. Hieman vielä vaikuttaa nuo rauhottavat.

Eilen kävin myös pitkästä aikaa ratsastamassa Pepin. Lähdimme radalle mukaan, kun omistaja ajoi sillä aikaa toisen hevosen. Kaksi kiekkaa menimme Pepin kanssa laukalla perässä ja lähdimme sen jälkeen kentälle pyörimään. Menimme jonkun aikaa puomeja ja loppu ajasta tein vain ravi-käynti siirtymisiä, että sain Pepin kuulolle. Peppi on nimittäin todella raskas ratsastettava, jos se ei ole kuulolla yhtään. Se jää vain roikkumaan ohjiin, eikä sitä saa sieltä millään pois. Sen takia teen joka ratsastus kerralla paljon peruutuksia ja siirtymisiä, että saan Pepin kuulolle ja rennoksi.

Söpö pikku Peppi

After Fire

Tänään Eve vietteli lomaa, joka jatkuu vielä huomisen päivän eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Kävin sitten ajamassa Möhkön tuttuni lapsen kanssa. Menimme ensiksi käymään radalla, jossa Möhkö sai kauhean "en liiku mihinkään kohtauksen" Jonkun matkaa peruuteltiin radalla ja välistä mentiin jo ojienkin puolella, kunnes sain Möhkön taas menemään eteenpäin. Koko lenkillä sen ei sitten tarvinnutkaan yrittääkkään sitä, että ollaanko menossa eteenpäin vai ei. Radalta päästyämme kävin vielä heittämässä lenkin metsässä. Ihme kyllä Möhkö ei ollut edes kovin hikinen lenkin jälkeen, vaikka ajoimme aika reippaasti Möhkön pelleilyiden takia. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että ponilla alkaa pikku hiljaa kunto kohoamaan.

Vruum

Voiko olla mitään söpömpää!

Osaan mää mennä jo yhtä hienosti ku äitiki

Näättekö

Mikäs tuo on

Uskaltaakohan mennä lähemmäks

Ei se varmaan mua syö

jos mää ihan vähän vaan

sitä katson.

Illemmalla kävin vielä liikuttamassa Paronin ja kävimme tällä kertaa metsällä ja tekemässä lisäksi kaksi vetoa hiittisuoralla. Kilometrejä taisi kertyä lenkille jotain vähän päälle 10 ja melkein koko matkan seisoin jalustimilla lukuun ottamatta muutamaa parin sadan metrin kävely pätkää. Alkaa tuo kunto pikku hiljaa olemaan kuskillakin kunnossa. Eipä tuo neljä kiekkaa radalla enää tunnu jaloissa yhtään, kun ennen tuntui, että kuolen justiinsa. :D

Huomenna lähdenkin sitten kuvailemaan Ylivieskaan Malja-ajoja.