Sunnuntaina olimme Even kanssa pitkästä aikaa Riikan valmennuksessa. Viimeksi valmennuksessa on tullut oltua varmaan kuukausi sitten, kun valmennus on aina syystä tai toisesta jouduttu perumaan. Nyt pääsimme kuitenkin vihdoin valmennukseen ja en voi muuta kuin jälleen kerran kehua Riikan tapaa opettaa. Jollakin tavalla Riikka saa kaivettua aina ne oikeat tavat esiin ja Eve kulkee, joka valmennus kerralla kuin oikeat ratsut. Tällä kertaa tunnin aiheena oli suoruus ja asettuminen. En olisi ikinä uskonut, että saisin Even asettumaan ja taipumaan nuinkin hyvin miten se tunnilla meni. Harjoittelimme käynnissä ja ravissa uralla asettumista niin, että pää olisi aina hieman asettunut sisäänpäin. Luulin tuota harjoitusta paljon hankalemmaksi Evelle, koska ravureiden tapaan ne heittävät tuota lapaansa paljon, mutta Eve antoi kuitenkin ratsastaa helposti itsensä läpi. Riikka kehui kovasti, että Eve ravaakin paljon rennommin ja paremmin kuin mitä viime kerralla. Viimeksi sitä ei ollut kyllä tullut paljoa ratsastettua ja tamma varmasti jännitti vielä hieman ratsastajaa. Nyt se on ollut paljon rennompi, eikä hieronta kerroistakaan varmasti ole haittaa ollut tammalle. Ainoastaan laukan nostot eivät olleet sitä Even parasta ja yleensä ne ovat nousseet paljon paremmin, mutta nyt laukkaa ei tahtonut löytyä millään. Saimmekin kotiläksyksi rueta harjoittelemaan niitä ihan tosissaan.
Eilen laitoin Hööksille tilauksen menemään ja tämmöisiä tavaroita tuli ostettua.
 |
| Itselle paita! |
 |
| Toiset suitset eivät ole pahitteeksi ja vielä, kun näissä on niin hieno otsapanta. :) |
 |
| Ohjia ei ole koskaan liian vähän, kun ne helposti saa rikottua ja tykkään näistä punotuista ihan hirveästi. :) |
 |
| Tätä olen himoinnut jo pitkään ja nyt sen tilasin. :) |
Eilettäin kävin kaverini kanssa ajamassa Möhköä ja matkaa lenkille tuli n. 6km ja sekin kokonaan juosten. Poni ei kuitenkaan ollut matkan jälkeen, kuin silojen alta hiessä eikä lenkki tuntunut sille oikein mitenkään vaikuttavan. Täytyy siis ilmeisesti ajaa hieman reippaampaa koko matka, kun vauhti ei varmaan ollut tarpeeksi tehokasta ponille tai sitten pidentää matkaa tuohon 8km. Pitääkin kysellä muutamalta poni valmentajalta vinkkejä treenaamiseen ja jos saisi jonkun joskus testaamaan Möhköä. He varmasti osaavat paremmin suunnitella treenin kuin minä, vaikka itsekkin on tullut nuiden raviponien kanssa pyörittyä. :)
 |
| Ei se kyllä oikiasti nuin hoikalta näytä. :D |
Möhkön ajon jälkeen suuntasin Even kanssa kentälle ja pitkän harkinnan jälkeen tarkoitus oli koittaa hypätä pientä ristikkoa. Pähkäilin vaikka kuinka kauan, että onko liian aikaista lähteä hyppimään vielä edes tuota pientäkään ristikkoa vai menenkö pilaamaan jotain, jos teen sen nyt. Lopulta kuitenkin myönnyin ajatukselle pienen ristikon hyppäämisestä, koska Eve on samaa ristikkoa hyppinyt maasta käsin ilman mitään ongelmia ja meillä on laukka ja ravi sen verran hyvin hallussa, että oli aika ottaa askel eteenpäin. Jollakin toisella hevosella tämä ei tulisi kyseeseen, mutta Eve on sen verran ihme tapaus, että olen sen kanssa uskaltanut edetä nopeammin. Valmentajatkin vaativat siltä enemmän, kuin mitä tavallisesti näin vähän ratsastetulta lämpöiseltä vaadittaisiin. Heidän mukaansa sen pitäisi kyllä osata nostaa käynnistäkin jo laukka. Mikä on kyllä melko kauhistuttava ajatus tässä vaiheessa. :D Mielestäni se ei ole kuitenkaan tältä tammalta loppujen lopuksi liikaa vaadittu, kun se on osoittanut hallitsevansa laukan ja muutkin asiat sen verran hyvin.
Lähestyin ensiksi ristikkoa ravissa, mutta Eve päätti sitten lyödä liinat kiinni ennen estettä ja hyppäsi lopulta kävelystä esteen yli. Ei muuta kuin uusi yritys ja sama homma toistui. Teimme tämän varmaan kymmenen kertaa ja aina vain Eve halusi kävelystä hypätä ristikon yli. Tämän jälkeen se nosti itse automaattisesti aina laukan ja tulimme laukalla esteelle ja sama toistui taas. :D Ida sitten keksi, että hän menisi edellä Wilhon kanssa ja me tulisimme heti perässä, jos Eve ei sitten rupeaisi hidastelemaan. Niinhän se sitten pomppi esteen yli hidastelematta, eikä tuntunut olevan minkäänlaista ongelmaa. Tekniikkakin sillä on todella hyvä, vaikka ikinä ennen ei olla selästä käsin hypätty. Yritin vielä tämän jälkeen mennä yksin, mutta ilmeisesti Eve oli päättänyt, että hän hyppää esteen yli yksin ainoastaan kävellen. Hyppäsimme esteen vielä toisesta suunnasta Wilhon perässä, eikä taaskaan ollut mitään ongelmaa. Jätin sitten hyppelemiset siihen ja otin kumpaankin suuntaan laukan nostoja. Eiliseen verrattuna laukat nousivat aivan älyttömän hyvin, eikä missään vaiheessa ravi edes kiihtynyt, vaan Eve nosti ne hallitusti hitaasta ravista.
Tämä päivä onkin sitten ollut yhtä hullun myllyä. Lähdin tallille ennen klo 12 ja kotiin tulinkin vasta kahdeksan aikoihin. Lähdimme heti tallille päästyäni ajamaan Wilhon, Idan ja hänen pikku siskonsa kanssa. Wilhoa ei ole Idan omistuksessa ollessa ajettu kertaakaan, joten ei ollut mitään tietoa miten se käyttäytyisi ajettaessa. Paljon sitä oli kuitenkin ajettu entisessä kodissa, joten kovin paha se ei voinut olla. Alku matka sujui todella hyvin, eikä Wilhon kanssa tuntunut olevan minkäänlaisia ongelmia. Raviin päästyämme kuitenkin selvisi, että Wilhon jarrut eivät olleet oikein toimivat ja saimme välillä roikkua kolmistaan ohjissa, kun hepo päätti painattaa vähän lujempaa vauhtia. Olimme melkein päässeet hiittisuoralle asti, kun takaa tuli toinen valjakko ja sen ohitettua meidät päätti Wilho yrittäää lähteä perään. Saimme jarrutettua vauhdin alas ja Wilho päätti sitten pysähtyä ja lyödä pakin päälle. Ilmeisesti tässä vaiheessa remmit napsahtivat valjaista poikki, mutta huomasin sen vasta, kun käännyimme vähän ajan kuluttua tästä kotiin päin. Ihmettelin, kun potkuremmi oli yhtäkkiä kiristinyt lautasten päälle ja kärryt tuntuivat olevan tavallista alempana. Hyppäsin kärryistä kävelemään Wilhon viereen ja jätin Idan ohjastamaan. Siinä sitten selvisi, että aisaan tulevat remmit olivat katkenneet ja kärryt roikkuivat ainoastaan rintaremmin ja potkuremmin varassa. (Tämän takia jokaisessa valjaassa pitäisi olla ne varmuusremmit.) Rupesin siinä sitten miettimään, että mitä ihmettä tässä tehdään, kun ei oikein tiennyt millä olisi saanut aisat sidottua. Keksein sitten kiepauttaa rintaremmin aisan ympäri ja kiinni valjaisiin. Tämän patentin avulla pääsimme talliin asti kävellen, vaikka melko huolestuttavalta tuo patentti kyllä vaikutti. Parempaa tuuria ei olisi voinut odottaa, kun ensimmäistä kertaa lähdimme Wilholla ajelemaan.
Even kanssa kävin tänään vetämässä taas laukka treeniä monte satulan kanssa. Enemmänhän tästä harjoituksesta on varmaan minullle hyötyä, kun pääseen treenaamaan jalkoja, mutta ei siitä ole haittakaan Evelle kun pääsee oikomaan jalkojansa. Matkaan lähdimme Mairen ja Pilkun kanssa suuntana hiittisuora. Koko reissun ajan satoi kaatamalla vettä ja oli kyllä melko ihana tunne päästä vihdoin hevosen selästä alas, kun joka paikka oli mudassa ja kaikki vaatteet ihan litimärkiä. Hiittisuoraltakin tuli hankittua kasvoille hieno mutanaamio.
 |
| Uusi loimi. :) |
Tallilla hoidin Even kuntoon, pakkasin monte satulan autoon ja suuntasin toiselle tallille ratsastamaan Paronin. Ilmahan ei tähän mennessä ollut parantunut yhtään, vaan sain vetää Paronin kanssa sitten samanlaisen treenin. Paronin osalta treeni meni hyvin, mutta kuski taisi olla hieman väsynyt Even kanssa tehdystä laukka treenistä, että jalkoja alkoi hapottamaan jo kahden radalla kierretyn kierroksen jälkeen. Olin kylläkin vetänyt jalustimet lyhyemmälle kuin mitä Paronilla ratsastaessa on koskaan ollut, että sillä oli varmasti myös syytä asiaan. Olisin voinut kyllä jaksaa paremminkin, jos olisin jättänyt Even kanssa treenauksen välistä tai vaihtanut edes normi satulaan Evellä ratsastaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti