Paluu arkeen

Muistaakseni lupasin pari postausta sitten ryhdistäytyä tämän kirjoittelun suhteen, mutta toisin kävi. Juhannus vei yksinkertaisesti kaikki mehut itsestäni ja työhommista palautuminen on kestänyt tavallista pidempään. Unirytmi meinaa nimittäin olla aivan miten sattuun ja yleensä saan unen päästä kiinni vasta viiden aikoihin aamulla. Voitte vain kuvitella, kuinka tuskallista onkaan sitten kuuden jälkeen nousta ylös tekemään aamu tallia. Väsymyksen takia Evekin oli juhannuksen aikana neljä päivää liikuttamatta ja vasta keskiviikkona sain itseni repäistyä ylös. Tästä se arki taas pikku hiljaa alkaa, kun saa rytmistä taas kiinni. :)

Heppa laumaa. :)

Juhannuksesta ei ole mitään kummempia kirjoitteluita töissä tuli oltua koko ajan. Lauantaina toimin kuvaajana raveissa ja sainpas sieltä ostettua Paronille uudet monteohjatkin poni koossa. Maanantaina hieroja tuli hieromaan Even ja Eve sai kovasti kehuja siitä kuinka vastaanottavainen oli hierontaa kohtaan, vaikka kyseessä oli sen elämän toinen hieronta kerta. Jumejakaan ei tuntunut selässä enää olevan ja poni oikein nautti hieronnasta.

Vihdoin sain näma rakennekuvat otettua. :)

Vielä, kun pää olisi ollut oikeaan suuntaan.

Vertailun vuoksi pari kuukautta sitten otettu kuva. 18.4.2013

Keskiviikkona sain vihdoin ja viimein itseni sen verran hereille, että jaksoin käydä liikuttamassa Paronin ja Even. En tiedä oliko kuumuudella osuutta asiaan vai Juhannuksella, koska itseltäni meinasi Paronia ratsastaessa loppua kunto aivan kesken. Paronikin oli tavallista väsyneemmän oloinen ja löi laukallekkin  kerran hiitatessa. Poni ohjatkin osoittautuivat liian pitkiksi Paronille, mutta lyhyempiä ei ole tietääkseni saatavilla, joten joudun tyytymään sitten nuihin. Even kävin liikuttamassa meressä, vaikkakin ratsastus siellä jäi melko lyhyeksi, kun Ida mäiskähti Wilhon selästä veteen ja jouduimme sitten palaamaan tallille. :D

Narnia Rose. Even sisko. :)

Eilen pidin Even kanssa laukkatreeniin ja kävimme ottamassa vetoja radalla. Otin pari kiekkaa ensin lämmitykseksi, jonka jälkeen annoin aina pikku pätkän Even päästää aivan täyttä laukka, jonka jälkeen otin laukkaa hiljemmaksi ja tämän jälkeen lisäsin taas vauhtia. Minulla oli Evellä käytössä ensimmäistä kertaa monte satula, eikä tammaa vaikuttanut erilainen satula hetkauttavan millään tavalla. Itsekkin sain hyvää jalkatreeniä samalla.

Möhkön rakennekuva. Kovasti on työtä tuon mahan pois saamiseksi :D

Tänään Eve vietteli vapaapäivää, kun käteni oli kipeytynyt yhtäkkiä sen verran paljon, että autollakin ajaminen on hankalaa. Syynä tähän oli Pilkku, jota toin keskiviikkona sisälle ulkoa. Pilkku oli tavallista virtavamman oloinen ja päätin heti aluksi laittaa sille narun turvan yli. Jostain kumman syystä se sai matkalla sitten jonkulaisen kohtauksen ja hyppäsi pystyyn ja pyörähti ympäri. Siinä rytäkässä sain sitten kynteni irti, kädet auki ja tietenkin toinen käteni revähti siitä nykäyksestä. Pilkkukaan, kun ei mikäään pieni hevonen ole, vaan omistaa korkeutta huimat 178 cm, joten nykäys kyllä tuntui. Irti ei kuitenkaan heppa päässyt, mutta tässä parin päivän aikana käsi on tullut entistä kipeämmäksi. Kävin sitten liikuttamassa Möhkön Even sijasta, koska ajaminen onnistuu käden kannalta paljon paremmin, kuin mitä ratsastus. Teimme neljän kilometrin lenkin, eikä poni ollut kuin hieman kainaloista hikinen. Seuraavalla kerralla olisi tarkoitus pidentää matkaa kuuteen kilometriin.

Arvonnan mainostusta!

Emilian blogissa on menossa arvonta, johon kannattaa kaikkien osallistua, sillä arvonnassa on palkintona tällainen ihana Hööksin harjakassi harjoineen. :)

http://kaksinkauniimpaa.blogspot.fi

Kuukausi yhdessä

Niin se vain on kuukausi vierähtänyt hevosen omistajana. :) Mukaan on kyllä mahtunut monen näköistä ja tammasta on oppinut paljon uutta tässä kuukauden aikana. Ratsastuksessakin ollaan menty paljon eteenpäin. Vielä, kun saataisiin se oma satula jostain, niin edistyttäisiin tuossa ratsastuksessa vielä lisää. Minun oli tarkoitus ottaa tätä kirjoitusta varten Evestä rakennekuvia ja tarkoitus oli verrata niitä kuukausi sitten otettuihin, mutta toisin sitten kävi, kun vettä tuli kaatamalla. Ei olisi ollut kauhean edustavia kuvia märästä hevosesta ja vielä kauniimman näköisestä omistajasta. :D Evekään, kun ei hirveästi tuosta sateesta tykkää, vaan heiluttelee koko ajan päätänsä, kun pisarat häiritsevät niin hirveästi. Voi olla, että saan kuvat otettua vasta ensi viikolla, kun kaikki kaverit ovat juhlimassa, enkä saa ketään kaveriksi tallille. Itse sentään vietän koko Juhannuksen ahkerana töissä ja tienaan rahaa. :D Mielenkiinnolla odotankin kuinka täynnä baari on porukkaa.

Kesän ensimmäiset mansikat! :)

Eilettäin meinasin taas pariin otteeseen tipahtaa Even selästä maastossa. Ei ole kauhean mukavaa, kun se ötököiden takia kuumuu ihan älyttömästi ja sinkoilee mihin sattuun. Vielä, kun koko metsä oli täynnä hevosen kokoisia paarmoja ja niistähän Eve vasta riemastuikin. Monet kerrat istuin jo satulan takakaaren päällä, kun Eve varoittamatta pomppasi pystyyn ja sinkosi eteenpäin. Eipä tuossa ikinä oikein kerkiä tarrautua mihinkään kiinni ja sen seurauksena lennänkin aina takakaaren päälle. Ratsatuksen jälkeen jouduin vielä lähteä rakentamaan terassia raviradan katsomon yhteyteen. Paljoa emme kyllä porukan kanssa saaneet tehtyä, mutta onhan tässä vielä parisen päivää aikaa sitä rakentaa. Terassin nimittäin pitäisi olla valmiina lauantain Juhannus raveihin. Juhannus raveissa saankin sitten toimia kuvaajana ja toivottavasti saan hyviä kuvia otettua, että työtä olisi mahdollista tehdä jatkossakin.

Tänään kävimme kaverini kanssa pyörimässä hevosilla kentällä, vaikka vettä satoikin. Even kanssa harjoittelin laukannostoja ja rauhallista ravia ja kumpikin sujuu koko ajan paremmin. Kuukauden ratsastuksen jälkeen oikeastaan paremmin kuin uskoisi. Eve nostaa melko nopeaan merkistä, mutta laukka on melkoisen räjähtävää käskyn jälkeen. En tietenkään voi vielä edes vaatia rauhallisia nostoja, kun ratsastettu ei ole tosiaan kauhean kauaa ja laukkoja harjoiteltu vasta kuukausi. Pitäisi joku kerta saada joku kuvaamaan, niin voisi verrata sitten laukkaa videoon missä laukkaan Evellä vasta toista kertaa selästä käsin.

Saatte nyt tyytyä huonompiin kuviin, vaikka tarkoitus oli ottaa  kuluneen kuukauden kunniaksi paljon ulkokuvia yhdessä.

Surkean näköinen tamma, kun ilkeä omistaja pakotti vesi sateeseen liikkumaan. 

Tuo loimi näyttää aivan jättimäiseltä Even päällä.

Live like it's heaven on earth.

Kesä on minulle kyllä ehdottomasti kiireisintä aikaa ja se näkyy selvästi myös täällä blogin puolella. Tästä eteenpäin lupaan ryhdistäytyä ja kirjoitella enemmän. :) Viime viikosta ei ole paljoa muistikuvia mitä olen Even kanssa tehnyt. Perjantai päivä on jotenkin mennyt aivan ohi. En nimittäin muista siitä päivästä muuta kuin sen, että olen ollut töissä. Lauantaina kävimme kaverini kanssa meressä, jonka jälkeen menimme ravailemaan radalle tai niin ainakin oli tarkoitus. :D Ensimmäinen kierros meni Even kanssa ihan ravilla pysyen, mutta ravi ei ollut kyllä mitään hölkyttelyä vaan ihan kunnon ravurin ravia. Toisella kierroksella kaverini hevonen lähti laukkaamaan melko lujaa ja siitähän innostuneena Eve otti vauhtia ja pyyhkäisimme ravilla oli. Puoli kiekkaa Eve jaksoi pitää ravin kunnes löi laukalle ja annoinkin sitten ponin laukata reippaasti. Tämän jälkeen otimme vähän aikaa kävelyä jonka jälkeen otimme laukka kiekan ja voi että mitä vauhtia tamma päästelikään. En ole varmaan ikinä laukannut milläkään hevosella yhtä lujaa. Eikä olisi kyllä uskonut, että pikku tamma pääsee nuin lujaa. Reippaan laukan jälkeen Eve oli todella rennon oloinen ja se oli selvästi nauttinut laukkaamisesta, eikä edes kuumunut siitä yhtään. Pitää varmaan tästä lähtien ottaa tavaksi käydä laukkaamassa reipasta Even kanssa, kun se siitä niin nauttii.

Prinsessa poni laitumella.

Sunnuntaina Evelle tuli sitten hieroja ja se sai vapaa päivän. Lavoissa ei ollut mitään jumeja, mutta selkä oli melko jäykän tuntoinen hierojan mukaan, mitä aavistelin itsekkin. Eve on todella herkkä selkänsä kanssa ja vähänkään viileä ilma tai sade pistää sen heti jumiin. Satulallakin varmasti on osuutta asiaan, koska se ei ole sen oma. Oma satula onkin hankinnassa heti, kun vain keksisin mistä löydän satulan sovittajan. :/ Tässä lähi alueella ei nimittäin semmoisia ole ja ainut joka olisi ollut niin on kuulemani mukaan lopettanut. Joutuu varmaan oulusta asti hommaamaan jonkulaisen sovittajan. Kalliiksi kyllä tulee, mutta pakko tuolle on saada oma sovitettu satula. Saapa nähdä kuinka kauan sitten menee, että Even selkään sopiva satula löydetään. Takakorkeus ja tynnyrin pyöreä selkä vaikeuttavat huomattavasti sopivan satulan löytymistä.

Eilen kävinkin sitten taas ratsastamassa Paronin. Kävimme hiittisuoralla ottamassa toisen hevosen kanssa kaksi vetoa ja Paroni jaksoi vastata vielä toisellakin vedolla loistavasti. Viime kerralla kun hiittisuoralla kävimme meinasi Paroni hyytyä toisen vedon jälkeen aivan täysin, mutta tällä kertaa se jaksoi ilman mitään ongelmia. Suunnitelmissa olisikin nyt sitten lähteä seuraaviin harjoitusraveihin mitä tässä lähistöllä järjestetään.

Even kävin Paronin liikutuksen jälkeen vain juoksuttamassa, kun energiat olivat sen verran vähissä. Poni oli kuitenkin pakko liikuttaa eilisen hieronnan jälkeen edes jollakin tavalla. Juoksuttelun jälkeen käsittelin sitä vielä hetken aikaa maasta raipan kanssa. Evellä on ollut kauhea raippa kammo ja piiskalla ei tarvitse kuin hipaista niin Eve on karkaamassa paikalta. Kummasti se kuitenkin tottui piiskaan nopeaan ja sain heilutella sitä sen ympärillä ja koskea sillä joka puolelle. Loppujen lopuksi se ei enää hätkähtänyt vaikka läpsytellin sillä ympäri kehoa ja päähänkin se antoi sillä koskea.

Tänään kävin pitkästä aikaa ajamassa Möhkön ja teimme neljän kilsan lenkin melkein kokonaan ravaten. Lenkin jäljiltä Möhkö ei ollut kuitenkaan edes hikinen, joten täytyy näköjään lisätä matkaa kuuteen kilometriin. Ihmeen nopeaa tuo poni on ruennut kuntoutumaan, kun siitä ei ole edes kauaa, kun kahden kilometrin lenkki sai jo ponin puuskuttamaan ja hikoamaan hirveästi. Pitää huomenna ottaa siitä vaikka rakennekuva niin voi sitten verrata syksyllä, jos olisi poni hieman laihtunut siihen mennessä. :) Eveä en taaskaan käynyt ratsastamassa vaan päädyin vain juoksuttamaan, kun se vaikutti olevan kipeän oloinen, kun laitoin satulan selkään. Hieroja katsoi samalla Even läpi, kun oli käymässä tallilla ja hän sanoi, että saattoi ensimmäisen käsittelyn takia vetää lihakset jumiin. Sen takia päädyinki sitten vain juoksuttamaan ponin jälleen. Sunnuntaina hieroja onkin sitten tulossa taas seuraavan kerran.

Väsynyt poniliini

They don't know what we know.

Mistähän sitä aloittaisi. Kauheasti ollut tekemistä viime aikoina, kun on ollut joka päivä vähintään se kaksi hevosta liikutettavana ja kuvia olen muokkaillut joka päivä ja lähetellyt niitä eri suuntiin. Vielä pitäisi nuo loputkin veljen yo-kuvat saada muokkailtua ja tehdä osasta kiitos kortteja. Tekemisen puute ei ainakaan tässä kesällä tule. :D

Lauantai päivä menikin kokonaan raveissa Ylivieskassa. Kuvailut eivät menneet ihan niinkuin olin suunnitellut, koska isäni oli napannut kaikki putket mukaan reissuun ja jouduin sitten tyytymään ihan perus 28-70 mm putkeen, joten ihan sellaisia kuvia en saanut, joita olisin halunnut. Sunnuntaina olin sitten ravien ja yö töiden takia niin väsynyt, että päätin siirtää Even liikuttamisen suosiolla maanantaihin ja kävin sen sijaan ajamassa Möhköä radalla. Ajoin kaksi kierrosta hölkkää, jonka jälkeen kävelin kierroksen ja otin kilpasuuntaan hieman reippaampaa puolikkaan. Vasta kilpasuuntaan käännettäessä Möhkö alkoi ravaamaan kunnolla, eikä ponia tarvinnut käskeä lainkaan. Ehkä vielä joskus saan tuosta karvapallerosta treenattua semmoisen, että sillä kehtaa vielä raveihinkin lähteä.

Maanantaina kävin sitten ensimmäistä kertaa raspauksen jälkeen ratsastamassa Even. Suurta muutosta ei ole ainakaan vielä huomattavissa ratsastaessa, mutta syöminen on ainakin parantunut huomattavasti. Loppu käyntien tekemiset ovat osoittautuneet melko hankaliksi Even kanssa viime aikoina. Vaikka ötököitä ei olisi kuin muutama niin Eve on aivan sekoamispisteessä ja hyppelehtii minne sattuun ja nousee välistä takajaloilleen. Kävelyähän tuo ei muistuta millään tavalla ja niimpä hepo onkin aina ihan hiestä märkä kun tallille päästään. Ravatessa tai laukatessa ei ole mitään ongelmia, kun ötökät eivät silloin perässä pysy ja pikku Eve saa olla rauhassa. Kaikenlaiset ötökkämyrkyt on testattu seuraavaksi pitäisi testata dr. repeliä, kun sitä nii kovasti on joka paikassa kehuttu. En tiedä sitten auttaako tuokaan enää siinä vaiheessa mitään, kun poni hikoaa ja silloin ovatkin kaikki öttiäiset kimpussa. Tuntuu, että kohtaa pitää varmaan ratsastuksen ajaksikin tuo vuorata jonkulaiseen pakettiin, kun on niin herkkä.

Ei tuo kärpäshärpäkekkään paljoa auta, jos muualta pääsee öttiäiset pureskelemaan. :(

Niin ja huomatkaa uusi riimu! Vaaleanpunainen totta kai. :)

Tiistaina harjoittelimme Even kanssa kentällä laukan nostoja jälleen kerran ja aina vain mennään parempaan suuntaan. On se vain niin hieno poni! Lyhentämisessä ja pidentämisessä ei ole minkäänlaisia ongelmia. Kävin kaverini kanssa lopuksi vielä hölkkäämässä yhden kiekan raviradalla. Evellä oli tätä ennen käyty siellä viimeksi yli vuosi sitten ja homma oli aina semmoista, että tamma lähti täysin lapasesta. Pienellä jännityksellä siis radalle lähdettiin, mutta luotin sen verran poniin, että ajattelin että ei se mitään tee ja jos tekee niin se pysyy käsissä. Oletukseni osui oikeaan ja Eve oikein nautti radalle pääsystä. Kertaakaan se ei tuntunut hermostuvan vaan ravaili mielissään ympäri rataa, kun kaverini yritti laukalla pysyä heppansa kanssa perässä. :D On se vain niin hieno!

Eilen Eve piti vaapaa päivää ja kävin ratsastamassa myöhemmin päivällä Pepin. Peppiin olen taas todella tyytyväinen. Teimme kahdeksikolla harjoitusravissa keskelle aina pysähdyksen ja peruutuksen ja sain Pepin tämän harjoituksen avulla todella hienosti kuulolle. Oli ihana ratsastaa, kun ei tarvinnut kannatella koko painolla hevosta käsien varassa. Tämän harjoituksen jälkeen tein uralla temmon vaihteluita ja välistä pysäyttelin ja peruutin Peppiä, kun se alkoi painumaan kädelle raskaaksi. Tamma käyttäytyi kyllä todella hienosti, eikä kertaakaan tullut edes mitään syöksähtelyitä tai pukkeja. :)

Peppi aivan ihmeissään, kun niin hirveästi pitää kuvata. 

Tiistain radalla käynnistä innostuneena päätin mennä tänään käymään Evellä uudestaan radalla katsomassa mitä nyt tapahtuisi. En kuitenkaan ottanut huomioon lähtiessäni sitä, että lähdin hevosella pitkästä aikaa yksin liikenteeseen ja herkkänä tammanahan tuo veti itsensä aivan jännitys tilaan pikku muutoksesta. Yksi kiekka mentiinkiin rataa pelkästään peitsaamalla, kun tammaan ei ollut minkäänlaista kontrollia yritin saada hidastamaan ja lisäämään vauhtia mutta sama tikutus vain jatkui. Lähdin sitten kiekan jälkeen maastoon mikä paransi tilannetta hiukan, mutta rentona se ei ravannut vielä sielläkään eikä ravi ollut oikein täysin "puhdasta" ravia. Even huono puoli on tuo, että kun se jännittyy se jännittää sitten koko ajan ja menee aivan lukkoon eikä pääse siitä tilanteesta pois vasta kun saavutaan tallin sisään. Siinä vaiheessa, kun se siihen tilaan menee niin hevoseen ei saa minkäänlaista kontrollia. Se ei kuule eikä tunne mitään mitä ratsastaja tekee, mutta sitäkin paremmin huomaa sitten kaiken maailman möröt. Tässä onkin haastetta pitkäksi aikaa, että saataisiin Evestä semmoinen hevonen, joka luottaa ratsastajaan oli tilanne mikä tahansa. Matkaa siihen voi kyllä mennä monta vuotta, mutta sen tiedostin jo tammaa ostaessani, että ei ole mikään helppo tapaus.

Oli pakko ostaa Agrista tämmöinen pinkki ämpäri Evelle! :)

Ja siinä tuli vielä tämmöisiä hienoja pikkejä tarvikkeitakin mukana. :D

Paronillakin tuli tänään käytyä radalla ja kunto on alkanut nousemaan ratsastajalla, että ratsulla aika joutuisasti. Vedimme kolmen kiekan lämmittelyn, jonka jälkeen kävelimme kierroksen ja otimme kilpasuuntaan kaksi hieman nopeampaa kierrosta. Paroni jaksoi vastata toiselle hyvin ekalla kierroksella, mutta hyytyi sitten toisella, jonka jälkeen meinasi taas tarjota laukkoja. Samoihin aikoihin tuntui itselläkin jaloista voimat loppuvan ja oli pakko laskea Paroni raville. Hienosti kuitenkin jaksoimme kummatkin, vaikka lämmitys oli normaalia rankempi. Yleensä olemme ottaneet vain kaksi kierrosta lämmitystä ja kaksi nopeampaa, mutta nyt teimme hieman pidemmän lämmityksen. Seuraavaksi pitäisi alkaa katselemaan seuraavia harjoitusraveja, että päästäisiin hakemaan sitä rutiinia raveista.

Elämän pieniä ihmeitä

Taas on tullut läjä kuvia napsittua tallilla ollessa, joten tulee jälleen melko kuva painotteinen postaus. :)

Luulin ostaneeni kauniin hevosen, mutta mikä tämä on?

Silmätki sillä näyttää harittavan

No näyttäähän se jo ihan normaalilta

Keskiviikkona menin tallille vasta joskus seitsemän aikoihin ja lähdimme isolla porukalla maastoon. Oli mukava käydä pitkästä aikaa tekemässä oikein pitkä lenkki ja hyvällä porukalla. Hirveästi ei ole tullut viime aikoina maastoiltua, kun tuossa lähellä on ollut karhu ja susi havaintoja niin ei ole oikein huvittanut lähteä. Hirviäkin on yhtäkkiä ollut paljon enemmän kuin ennen, eikä täällä susiakaan ole ennen ollut saatikka karhuja. Isosta porukasta kuitenkin lähtee sen verran ääntä, että olisikin ihme, jos jonkin sortin elukkaan olisimme sattuneet törmäämään. Koko lenkki meni todella hyvin ja kävimme kiipeilemässä paljon. Loppu matkasta Eve meinasi saada jonkinlaisen hermoromahduksen ötököiden takia. Ilmeisesti niitä oli aika paljon sen mahassa kiinni ja sen takia sitten yritti niitä saada pois hyppelehtimällä ja viuhtomalla takajaloillaan. Oli aika mielenkiintoista istua selässä silloin, kun tamma esitti jos minkälaisia loikkia ötököiden irti saamiseksi.

Eilen saimme vihdoin ja viimein eläinlääkärin paikalle ja Eveltä raspattiin hampaat. Hampaat ovat vaivanneet Eveä jo aika pitkään ja oli kyllä suuri helpotus, kun vihdoinkin saatiin elli paikalle katsomaan suuta. Piikkejähän siellä oli ja paljon. Poskissa oli näkyvissä jo jonkin sortin haavaumia, joten ei ole ihmekkään jos syöminen on näyttänyt niin hankalalta ja poni on vastustellut kuolainten laittoa. Kaksi kertaa jouduttiin rauhoittavaa laittaa, kun Eve hivuttautui koko ajan taakseppäin ja kohotti koko ajan päätänsä korkeammalle kun hampaita raspattiin. Muuten se käyttäytyi todella hienosti.

Väsynyt tamma raspauksen jälkeen. Hieman vielä vaikuttaa nuo rauhottavat.

Eilen kävin myös pitkästä aikaa ratsastamassa Pepin. Lähdimme radalle mukaan, kun omistaja ajoi sillä aikaa toisen hevosen. Kaksi kiekkaa menimme Pepin kanssa laukalla perässä ja lähdimme sen jälkeen kentälle pyörimään. Menimme jonkun aikaa puomeja ja loppu ajasta tein vain ravi-käynti siirtymisiä, että sain Pepin kuulolle. Peppi on nimittäin todella raskas ratsastettava, jos se ei ole kuulolla yhtään. Se jää vain roikkumaan ohjiin, eikä sitä saa sieltä millään pois. Sen takia teen joka ratsastus kerralla paljon peruutuksia ja siirtymisiä, että saan Pepin kuulolle ja rennoksi.

Söpö pikku Peppi

After Fire

Tänään Eve vietteli lomaa, joka jatkuu vielä huomisen päivän eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Kävin sitten ajamassa Möhkön tuttuni lapsen kanssa. Menimme ensiksi käymään radalla, jossa Möhkö sai kauhean "en liiku mihinkään kohtauksen" Jonkun matkaa peruuteltiin radalla ja välistä mentiin jo ojienkin puolella, kunnes sain Möhkön taas menemään eteenpäin. Koko lenkillä sen ei sitten tarvinnutkaan yrittääkkään sitä, että ollaanko menossa eteenpäin vai ei. Radalta päästyämme kävin vielä heittämässä lenkin metsässä. Ihme kyllä Möhkö ei ollut edes kovin hikinen lenkin jälkeen, vaikka ajoimme aika reippaasti Möhkön pelleilyiden takia. Ehkä tämä tarkoittaa sitä, että ponilla alkaa pikku hiljaa kunto kohoamaan.

Vruum

Voiko olla mitään söpömpää!

Osaan mää mennä jo yhtä hienosti ku äitiki

Näättekö

Mikäs tuo on

Uskaltaakohan mennä lähemmäks

Ei se varmaan mua syö

jos mää ihan vähän vaan

sitä katson.

Illemmalla kävin vielä liikuttamassa Paronin ja kävimme tällä kertaa metsällä ja tekemässä lisäksi kaksi vetoa hiittisuoralla. Kilometrejä taisi kertyä lenkille jotain vähän päälle 10 ja melkein koko matkan seisoin jalustimilla lukuun ottamatta muutamaa parin sadan metrin kävely pätkää. Alkaa tuo kunto pikku hiljaa olemaan kuskillakin kunnossa. Eipä tuo neljä kiekkaa radalla enää tunnu jaloissa yhtään, kun ennen tuntui, että kuolen justiinsa. :D

Huomenna lähdenkin sitten kuvailemaan Ylivieskaan Malja-ajoja.