Sataa, sataa ropisee.

Valmennus meni torstaina taas kerran Rouskun kanssa aivan mahtavasti. Ei voi muuta kuin olla ylpeä tuosta pikku hepasta, on se vaan niin hieno. :) Harjoittelimme valmennuksessa Rouskun kanssa rauhallista ravia mikä oli melko haastavaa, koska Rouskulla ei ole vielä tarpeeksi voimaa tai tasapainoa kantaa ratsastajaa hitaassa ravissa. Rousku kuitenkin yritti parhaansa ja lopussa tehtävä onnistui jo todella hyvin. Otimme myös laukan nostoja ja Rouskun kanssa oli vain tarkoitus yrittää saada se laukka nousemaan pohkeesta. Tässäkään ei paljoa ongelmia ollut, vaikka olikin Rouskulle vasta kolmas kerta kun laukattiin. Riikkakin sanoi, että ei ole ennen nähnyt lämppäriä, joka noin hyvin laukkaisi jo tässä vaiheessa. Hän myös tykkäsi kovasti Rouskusta, kun se jaksoi tehdä parhaansa vaikka asiat olivat uusia. Loppuun teimme vielä lävistäjällä suoruus harjoituksia, jonka kanssa meillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia.

Ei ihan tältä ole näyttänyt ilma parina päivänä. 

Tähän asti ei ole tainnut olla yhtäkään kertaa Rouskun kanssa, että alas selästä tultaessa ei olisi ollut hymy korvissa. Saapa nähdä milloin te lukijat kyllästytte tähän Rousku hehkutukseen, mutta eiköhän sillekkin tule vielä se huonokin päivä eteen. 

Rouskulla en tänään tehnyt mitään, vaan se sai viettää vapaa päivää. Pepin sijasta kävin ratsastamassa sitten sen tallikaverin Paronin radalla. Omistaja pikkuisen siinä kauhisteli, että olenko nyt varma että menen ratsastamaan radalle, kun hepalla ei ollut tätä ennen kuin käyty selässä. Ajattelin kuitenkin, että ei se edes huomaa ratsastajaa, kun mennään sen verran vauhdikkaasti. Eikä se loppujen lopuksi paljoa ratsastajasta välittänyt. Alussa se oli hermostuneen oloinen ja jouduimmekin pari kiekkaa menemään melkoisen reipasta vauhtia, kun tuntui että Paroni meinasi juosta edellä olevan kärryjen yli. Kovin helppoa ei ollut selässäkään olla, kun huomasin, että ohjat ovat aivan liian pitkät ja jouduin ratsastamaan melkein kädet Paronin kuolaimissa kiinni. Se sitten taas aiheutti hankaluuksia ohjattavuuten, koska sade kelin takia nahka ohjat olivat hieman liukkaat. Olisi ollut niin paljon helpompaa pitää monte ohjien lenkeistä kiinni.

Ekaksi kerraksi treeni meni kuitenkin ihan hyvin. Olisi varmaan pitänyt ottaa kännykällä kuva omasta naamasta ratsastuksen jälkeisistä tunnelmista. Tuntuu nimittäin vieläkin, että hiuksista löytyy hiekkaa ja mutaa. Suustakin aika kauan sitä syljeskelin pois, vaikka luulin pitäneeni suun kiinni koko lenkin ajan. Saapa nähdä ollaanko Paronin kanssa siinä kunnossa, että uskallettaisiin ilmottautua 25.5 Raaheen harjoitusraveihin. Omaa kuntoa pitää kyllä kohottaa aika paljon, ennen kuin jaksan seisoa jalustimilla monte satulan kanssa häiritsemättä hevosta.

Paronin ratsasteluiden jälkeen suuntasin vielä hakemaan serkkuni kyytiin ja lähdin hänen kanssaan ajamaan Möhkön. Kamera unohtui kotiin, joten en voinut ikuistaa teille pientä kuraista ponia, jossa ei näkynyt yhtäkään valokoista karvaa. Oli se kyllä melko säälittävän näköinen kun hain sen ulkoa sisälle. Siellä se kyyhötti yksin portilla, kun muut hepat olivat sisällä. Sen takia se ei varmaan kovin innostunut ollut lähtemään lenkillekkään. Koko ajo lenkin se vain mateli eteenpäin. Kerran otti jopa pari reipasta askelta, kun säikähti jotain pikku lintua, mutta siihenpä se jäi. 

Yritä siinä sitten ottaa kuvaa ponista kun se tunkee koko ajan lähelle.

Hieno valkoinen poni.

Huomenna lähden sitten Wilhon mukaan laatuarvosteluihin, jotka järjestetään Ruukissa. Toimin siellä kuvaajana ja Wilhon hoitajana, joten kuvia taitaa tulla melko paljon sitten blogiin, kun seuraavan kerran kirjoittelen. Yritän myös saada aikaiseksi tehtyä kooste videon torstain valmennuksesta.

Pikku Wilpu.