Päivä kuvina.

Matkalla kouluun Ylivieskaan.

Koulussa otin pikkuveljestäni ylioppilas kuvia. 

Lähdimme koulun tutor ryhmän kanssa käymään pitsalla ja söin kinkku ananas aurajuusto pitsan. :) Parasta!

Kotona vihdoinkin ja kerkesin jopa ottaa puoli tuntia aurinkoa ennen tallille lähtöä.

Repe

Tallille lähdössä. Joo tuli aika selvä kuva. :D Ensimmäinen "teini peili" kuva mitä oon ikinä ottanut ;D

Tallilla. :)

Putsasin Even karsinan 

Putsauksen jälkeen. Ei kyllä hirveästi muuttunut, kun tuo on muutenkin niin siisti hepoinen. 

Menossa mereen uimaan :) Ja kärpäs härpäke tietenkin päässä, että ei tarvitse pikku hepan hermoilla.

Merellä! En viitsinyt ottaa kuvia, kun uiskenneltiin. Olisi varmaan puhelin tippunut sinne. :D Oli hieman turvallisempaa kuvata rannalta. Käymme aina uimassa meren veneväylässä niin ei tarvitse kuin pari metriä kävellä tuosta rannasta niin pääsee jo uimaan. :)

Toisella tallilla Paronin kanssa lähdössä radalle. :)

Ja kotona taas juuri sopivasti salkkareiden näkemiseksi. ;)

Käväisin vielä salkkareiden jälkeen ulkona makaamassa nurmikolla kissan kanssa. :)

Yo kuvien muokkailua Photarissa.

Blogiin päivittelyä!

Tuli omasta mielestä hieman huonosti nuita kuvia, kun unohdin kuvailun välillä ihan kokonaan. Seuraavalla kerralla lupaan kuvailla hieman monipuolisemmin. :)

Karkuteillä

Tänään on kyllä ollut semmoinen päivä, että en tiedä miten pitäisi suhtautua. :D Ennemminkin koko asia on vain naurattanut. Menin tänään tallille kahden aikoihin ja lähdin hakemaan Eveä sisälle. Huomasin sitten että  Eve olikin tallissa siskonsa Narnian kanssa. Ajattelin sen johtuvan siitä, että Narnia on käyty ajamassa ja Eve on sitten jätetty sille seuraksi, että ei tarvitse olla yksin tallissa. Lähdin siinä sitten viemään Eveä käytävälle harjattavaksi, kun tallinomistaja tuli ja kertoi, että Eve ja Narnia olivat juosseet langoista läpi ja juoksennelleet pitkin peltoja ennen kuin hän oli saanut ne kiinni. Ilmeisesti kumpikin hevosista oli saanut tarpeekseen ötököistä ja päättänyt lähteä pois laitumelta. Tällä hetkellä täällä on ötököitä niin paljon, että tuntuu, että pitää kulkea sukellusmaski päässä hakemassa hevosia. Maastoon meneminen ei tule kuuloonkaan ja kentälläkin ötököitä on vähän turhan paljon, vaikka kenttä on melko aukealla alueella, jossa niitä ei kyllä pitäisi olla.

Jouduin ötököiden takia hommaamaan Evelle hupun päähän, kun ratsastaminen rupesi jo olemaan melko hankaa, kun Eve vain viskoi päätään. Nyt tilanne on kyllä helpottanut huomattavasti tuon hupun ansiosta. :)

Päätin ötököistä huolimatta lähteä kuitenkin käymään kentällä ratsastamassa. Ulkona lämpötilat hipoivat melkein 30, joten ajattelin pitää ratsastuksen melko lyhyenä ja käydä vain askellajit läpi kumpaankin suuntaan. Eve oli todella hyvän tuntoinen ja laukka alkaa olemaan joka kerralla entistä parempi ja parempi. Suoralla laukkaaminen ei tuota enää minkäänlaisia ongelmia edes huonoon suuntaan. Menimme muutaman kerran ravipuomit ja ajattelin sitten nostaa puomin kavaleteiksi. Olin siinä siirtämässä puomia, kun Eve jostain syystä hyppäsi sen päälle ja siitähän se riemastui ja repäisi itsensä irti. Jäin siihen sitten katselemaan, kun hiekka vain pölysi, kun pikku tamma veti hirveällä vauhdilla tallille pän. Ei muuta kuin hakemaan heppa sitten takaisin. Onneksi radalla oli samalla hetkellä eräs ravimies ja sain häneltä kärry kyydin tallille, eikä tarvinnut lähtä juoksentelemaan. En kerennyt päästä edes tallille asti, kun tallinomistaja tuli Eveä taluttaen vastaan. Selitin hänelle tilanteen ja nousin takaisin selkään. Ihme kyllä ohjat olivat pysyneet ehjänä.

Sain vihdoin ja viimein hommattua Evelle kuolaimet ja nämä sopivat sille kyllä kaikista parhaiten. Ostin kuolaimet lauantain raveista raviautosta ja samalla mukaan lähti myös paketti vaaleanpunaisia rusetti pompuloita, joista ei nyt valitettavasti ole kuvaa. :)

Lähdin takaisin kentälle ja tarkoitus oli vielä ratsastaa vähän aikaa. Loppua en jaksa selittää sen pidempään, mutta onnistuin taas päästämään Even irti. :D Ajattelin että ei voi olla totta, että tämä taas tapahtuu. Lähdin siitä sitten juoksemaan tallille päin, missä tallinomistaja oli taas ottanut jo Even kiinni ja laittanut sen käytävälle. Matkan varrelta löysin toisen puolen ohjista, eli saankin tästä lähteä sitten uusien ohjien ostoon. Hurjasta menosta huolimatta Eve ei ollut saanut minkäänlaisia haavereita, eivätkä jalat olleet lämpimät. Yksi kenkä oli irti ja varmuuden vuoksi kylmäsin kuitenkin vielä jalatkin. Kovasti hepo puuskutti tallissa ja lähdin käymään sen kanssa vielä kävelyllä ja tällä kertaa pidin narusta tiukasti kiinni. Pesin kävelyn jälkeen vielä Even ja juotin sen, jonka jälkeen vein sen karsinaan syömään heinää. Ainakaan ei voisi sanoa, että hevonen on tänään liikkunut liian vähän. :D Onneksi tuo suunnistaa aina irti päässessään talliin, eikä lähde muualle huitelemaan. Oli aika hyvä yhteen sattuma, kun juuri tänään tallinomistajan kanssa puhuin siitä, että Eve varmasti juoksee suoraan talliin, jos siltä esimerksiksi satun tipahtamaan maastossa. Ekovei oli hieman erilainen, kun jäi aina vain paikallensa nököttämään.

Siitä se napsahti poikki

Huomenna onkin sitten vuorossa päivä kuvina postauksen vuoro. :)

E on yhtä kuin...

Tajusinpa juuri, että heppani sattuu omistamaan sen verran hyvän nimen, että blogin nimeäkään ei tarvitse rueta muuttamaan. :) Blogin nimenhän keksein alunperin Ekovein nimestä, kun se alkaa eellä ja Evellä sattuu myös olemaan eellä alkava nimi, joten blogin nimeä en lähde siis muuttamaan, mutta ulkoasu ja banneri kokevat kyllä muutoksen heti, kun vain löydän aikaa siihen. Evellekkin pitäisi oma esittelysivu tehdä.

Lauantain startti meni todella hyvin, sekä minä, että hevonen selvisimme maaliin asti ja ainoastaan se olikin tavoitteena. Plussaa oli vielä se, että Paroni ei ottanut yhtään laukka askeltakaan, mikä on jo kuin lottovoitto. :) Viimeisenähän me sinne maaliin porhalsimme, mutta kummempia en odottanutkaan. Tämä oli kuitenkin hevoselle vasta neljäs startti ja minulle ensimmäinen ja hevoselle ensimmäinen monte startti. Sen lisäksi hevosella ei ole käyty edes kuin viisi kertaa selässä, joten eipä voi muuta kuin olla tyytyväinen, että heppa käyttäytyi niin fiksusti, sekä startissa, että ravipaikalla. Nyt vain treenaamaan kuntoa lisää ja hakemaan kokemusta kummallekkin ja seuraavalla kerralla olemme entistä parempia!

Oli niin hauska katsoa, kun serkkuni juoksutti Möhköä ympäri tarhaa ja piti napata kuva. :) Taisi vain tytöltä loppua kunto ennemmin kuin ponilta, vaikka kovasti hän yritti juosta, että poni laihtuisi :D

Kuvia en valitettavasti saanut yhtään, kun kamera jäi kotiin ja tänäkin päivänä kamera jäi kotiin, kun lähdin tallille. Joten laitan tähän muutaman  "hyvä" laatuisen kännykkä kuvan. :D Evellä kävin tänään kentällä pitkästä aikaa ja treenasimme taas laukkoja. Eve pystyy laukkaamaan jo suoralla kumpaankin suuntaan, eikä huonompikaan suunta tuota enää hirveästi vaikeuksia, muuta kuin laukan nostossa. Parempaan suuntaan laukka nousee niin kuin sitä oltaisiin jo treenattu pitkään, vaikka tämä oli kuudes kerta kun laukattiin. :)

Yritän tälle viikolle saada tehtyä päivä kuvina postauksenkin, kun sitä toivottiin. Niin ja tässä muuten maastovideo torstai päivältä. :)

Tämä on totta! Elän unelmaa!

Neljä päivää jo oltu hevosen omistajana, enkä vieläkään voi uskoa sitä todeksi. :) Tuntuu niin oudolta sanoa, että mun hevonen, kun se oikeasti on se oma. Elämähän ei kyllä millään tavalla erityisemmin muuttunut, vaikka oma hevonen nyt onkin. Rahaakaan ei yhtään sen enempää kulu kuin Ekkon kanssa. Kaikista hienointa tässä on se varmuus, että hevonen ei lähde minulta pois, vasta kuin sitten kun itse niin päätän. Eikä tarvitse stressatakkaan niin paljoa, jos sattuu jotain pikku haavereita, kun hevonen on oma.

Kesä ja pikku Eve

Voiko kauniimpaa olla. :)

Pystyy olemaan jotenkin niin paljon levollisimmin mielin ja hevosta pystyy oikeasti rakastamaan. Olen aina yrittänyt olla liikaa tykkäämättä hevosesta, kun tietää että se lähtee joskus pois. Ravitallin omistajakin sitä aina toisteli, että ei saa mennä kiintymään liikaa hevosiin, koska ne vaihtuvat niin usein. Kyllähän siihen tottui, että mikään hevonen ei ole pysyvänä elämässä, mutta siltikin joka kerta tuntui niin pahalta, kun se heppa lähti. Ekoveihinkin yritin olla liikaa kiintymättä, mutta minkäs sille mahtoi, kun se kahdeksan vuotta vain pysyi tuossa mukana. Ei sitä kahdeksaa vuotta pysty elämään hevosen kanssa ilman, että siinä olisi mitään tunteita mukana. Vaikkakin Ekko oli mikä oli. :D

Osaan olla näin nätti. :)

Väsyttää

Ei sitä pysty sanoilla kuvailemaan kuinka hienolta nyt tuntuu. Asia, jota olen odottanut niin monta vuotta ja nyt se oikeasti on tapahtunut. Tekisi mieli vain hehkuttaa koko ajan, kuinka mahtava hevonen minulla on, mutta luulen, että kukaan ei jaksaisi sitä kauhean kauaa kuunnella. :) Eiköhän kuitenkin oma hevonen ole aina jokaisen hepan omistajan mielestä se kaikista parhain.

Uusi loimi päällä.

Even liikuttaminen on jäänyt hieman vähemmälle, kun olen kotona ollut joka päivä vasta puoli viiden aikoihin koulun takia. Meillä on tällä hetkellä koulussa näytöt menossa ja koulu loppuu aina vasta neljän aikoihin ja hirveä stressi on koko ajan nuiden näyttöjen vuoksi, kun tuntuu, että en osaa mitään. Tiistai päiväkin meni suurimmaksi osaksi raviseuran talkoissa, mutta kerkesinpä edes käydä harjaamassa ja hoitamassa muuten Eveä. Harmittaa, kun haluaisi kovasti nyt viettää aikaa hevosen kanssa, että pääsisi kiinni tähän hevosen omistajuuteen, mutta tietenkin näille muutamalle viimeiselle viikolle on niin kauheasti hommia, että tallilla kerkeää vain käväistä putsaamassa karsinan ja tehdä pika liikutuksen. Ensi viikkokin menee kokonaan pikkuveljen ylioppilas juhlia valmistellessa. Eilenkään en kerennnyt liikuttaa Eveä ollenkaan, kun olin Paronin kanssa radalla ja lauantaina onkin sitten startti.

LÄHTÖ 4 LV MONTE TAS.AJO 2060M P.10000€ + 20M/15000€ PT. 40M

1. GOROS EXCEL/ANNE-MARI OLLILA 2060M
2. BEACH BARON/CARITA MANNINEN
3. STORMY NIGHT/MARIKA LOHILAHTI
4. GROWLING GROUCH/ANNE NISKALA
5. AIR TOY/HANNA-KAISA MARJALA 2080M

^ ja tuossapa on ravien lähtölista.

Paroni oli radalla hieman huonomman tuntoinen kuin viimeksi. Painoi hyvin menemään, mutta testaili vähän turhankin paljon ratsastajaa ja siinä sainkin sitten jatkuvasti olla tarkkana, että en lennä selästä alas, kun Paroni jatkuvasti nykki päällänsä. Saapa nähdä miten lauantaina käy. Eniten huolestuttaa tuo volttaus, kun ei ole sitä paljoa kerennyt harjoitella ja siitä on todella pitkä aika, kun on viimeksi kunnolla volttaillut. Jos volttaus menee lauantaina hyvin niin ei ole mitään muuta hätää. Harjoituksen vuoksihan tuonne vain lähdetään. :)

Enhän mää vielä liian vanha ole pukemaan poniani pinkkiin? :D

Tänään kerkesinkin jo käydä omaa heposta liikuttamassa. Kävin Idan ja Riinan kanssa maastossa hepoilla, jonka jälkeen menimme vielä käymään meressä. Rouskuakaan ei enää niin paljoa tuo meri pelottanut ja se uskaltautui jo laukkailemaan matalassa vedessä muiden perässä. Voi, että olen ylpeä siitä! :) Ja nyt sainkin teille pikku pätkän maastovideota ja kuvaa merestä. Minulla oli nimittäin GoPro päässä, joka on lainassa koulultani. Testasin sitä ensimmäisen kerran eilen, kun olin Paronilla radalla ja on kyllä ihan huippu kamera. Taidan itselle ostaa omaksi samanlaisen, kun kuitenkin tulee varmasti paljon käytettyä. Pikkuvelikin ajaa rossia, joten hänen kanssaan voisi puoliksi sen ostaa. Maasto videon laitan vasta huomenna, koska videon latautuminen kestää niin kauan.


Ja ilmoitan vielä täälläkin, että jään bannereiden teosta kesälomalle. Näillä näkymin kesä on sen verran kiireinen, että en kerkeäisi kunnolla panostaa bannereiden tekoon, joten katsoin parhaaksi jäädä joksikin aikaa tauolle niiden tekemisestä. Saatan jossain vaiheessa, jos aikaa onkin enemmän ja innostusta niin rueta niitä tekemään uudestaan, mutta varmuudella en osaa vielä sanoa mitään. Poistan bannerit sivulta tuon ilmoituksen, jos bannereita alan taas tekemään. :) Kiitos kaikille bannereiden tilaajille!

20 vuotta! Täydellinen päivä! Tätä on odotettu!

Paljon onnea minä!

Sanottaisko, että tänään on ollut kyllä yksi elämäni parhaimmista ja ikimuistoisimmista päivistä. Tätä päivää on odotettu ainakin se 20 vuotta tai ainakin niin kauan, kun puhua osasin. Asiaa on tullut vinguttua ties kuinka monta kertaa. Jokaisena jouluna tai syntymäpäivänä. Onpa tätä saatettu huutaa myös muinakin päivinä. Tiedänkin, että vanhemmillani on mennyt hermot tästä asiasta useamminkin kuin kerran. Tämä on ollut asia, jota olen elämässäni halunnut kaikista eniten. Se on ollut haaveeni ja toiveeni ja olen tiennyt, että jonain päivänä se toteutuu. Vihdoinkin voin sanoa, että olen toteuttanut elinikäisen unelmani. 

Olen löytänyt rinnalleni sen oikean ja täydellisempää hevosta ei olekkaan. Maailman kaunein tamma ja ylpeydellä voin sanoa omistavani sen!

Päätinpä siis ostaa itselleni hieman paremman synttäri lahjan! :) Saanko esitellä Ewoyn Rose! 

Kaunein poni

En vieläkään usko tätä todeksi. Minä olen vihdoin hevosen omistaja. Kuulostaa niin oudolta. Voi varmaan mennäkkin jonkun aikaa ennen kuin tajuan. En todellakaan ajatellut, että löytäisin sen näin nopeaa ja näin läheltä. Jokainen blogiani lukenut tietääkin, että olen tätä heppaa jonkun aikaa liikutellut ja se on samalla tallilla asustellut kuin Ekko. Tällä tallilla se tuleekin yhä edelleen pysymään. Monet myös tietävät, että olen ollut lämppäri ihminen aina, joten nyt pystyin toteuttamaan myös sen haaveen omasta lämpöisestä. Lisäksi haluan joskus tulevaisuudessa lämppäri varsan, joten mikäs sen parempaa, kun on oma tamma.

Rousku tuntui jo melko alussa kauhean omalta ja jotenkin sen kanssa vain tuli semmoinen "tunne". Jotenkin sitä vain rakasti alusta asti. Herkkä tamma, mutta samalla niin sisukas ja periksi antamaton.
Rousku nimeä en varmaan kuitenkaan aio jatkossa käyttää. Se on jotenkin hankala lausua. :D Helpompaa olisi sanoa sitä vaikka Eveksi tai Eeviksi. En ole vielä päättänyt. Jos lukijoilla on hyviä lempinimi ehdotuksia niin niitä saa heitellä kommenttina. :)

Kavereilta saamani syntymäpäivä lahjat. Ovathan nuo aika söpöjä, mutta tuosta raipasta en tiedä, että kehtaanko edes käyttää. ;D

Rouskulle ostamiani varusteita. Rakastan tuota vaaleanpunaista naruriimua ja koulutusköyttä.

Muutamien ihmisten mielestä tämä riimu ampuu jo pikkuisen yli. Onhan tuo heti kunnon ällö prinsessa riimu. :D Naurettavinta, että tuommoisia ehkä näkisi semmoisilla pikku poneilla päässä, jonka omistajat ovat suunnilleen alle 10 vuotiaita. Ehkä elän sitten semmoista pientä poni tyttö ikää nyt, kun silloin pienenä ei ole sitä omaa ponia ollut. :)

Vielä ei ole kauhean iso tämä Rouskun varuste määrä.

Tällä hetkellä Rouskun ainut loimi. Sekin pinkkinä totta kai! :D

Huomenna!

Täällä ihan jännityksessä odotetaan huomista. En vieläkään oikein osaa käsittää tulevia tapahtumia. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja liian täydelliseltä. Enpä tiedä miten saan nukutuksi ensi yön. :D Yritän tulla huomenna päivittelemään tänne, jos vain innostukseltani maltan. :) Vihdoin voin sitten paljastaa miksi olen näin innoissani ;)

Vihreää ruohoa näkyy jo!

Kelit ovat olleet täällä kyllä ihan mahtavia. Olen kaikki päivät vain ottanut aurinkoa ja nauttinut kesästä, kun se vihdoinkin tuli. Tallilla en ole tehnyt oikein mitään ihmeellistä. Perjantaina kävin taluttelemassa Rouskua ja syöttelin sille vihreää. Pitäähän sitä antaa poninkin nauttia kesästä. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus käydä ratsastamassa Rousku ja ajattelimme Idan kanssa lähteä käymään meressä kahlaamassa. En kyllä tiedä suostuuko Rousku sinne menemään, mutta ainahan sitä voi yrittää. Paroninkin ajattelin käydä ratsastamassa maastossa ja varmaan käydään hiittisuoralla ottamassa vetoja.

Toivottavasti kerkeäisi nuo tilaamani chapsit ja jodhpurit tulla ennen ensi viikonloppua, että saisi uudet jalkineet vetäistä jalkaan starttiin. Muuten en kyllä tiedä millä jalkineilla sitten ratsastan, kun saappailla on todella huono mennä montea.

Turjake

Ensi kuussa pitäisi tämän tamma mamman varsoa. Sitten saankin näpsiä paljon kuvia ihanasta varsasta. Heinäkuussa täälä varsoo sitten vielä toinenkin suokki tamma. :)

Pienestä ori pojasta on kasvanut muutamassa kuukaudessa jo aika hyvän kokoinen heppa. :)

Suuria muutoksia!

Tällä hetkellä elämässä tapahtuu isoja muutoksia ja asiat ovat lähteneet etenemään. Vielä en kuitenkaan paljasta teille lukijoille mistä on kyse, vaan pidän teitä ainakin viikon ajan vielä jännityksessä. ;) Jotkut saattavat ehkä arvatakkin mistä on kyse, mutta varmuutta ei vielä kyseisestä asiasta ole, joten en senkään takia halua vielä liikaa hehkuttaa. Jonkunlaista muutosta on kuitenkin tulossa. :)

Naatitaan

Eilen kävin Paronilla taas kerran radalla ja ratsastus meni aivan täydellisesti. Yllätyin sekä itsestäni, että hevosesta. Vedimme kolme kiekkaa lämmittelyä, jonka jälkeen kävelimme kierroksen ja otimme vielä yhden kierroksen hieman kovempaa vauhtia. Paroni toimi todella hyvin ja vastasi hyvin, vaikka kunto sillä ei kuitenkaan ole ihan huipussaan. Enemmän yllätyin ehkä siitä, kun jaksoin itse seistä jalustimilla neljä kierrosta, vaikka viimeksi olen monte satulassa istunut joskus ennen joulua. En olisi ikinä uskonut, että kunto on kuitenkin niin hyvä että jaksoin nuo kierrokset. Paronilla on myös ollut samanlaisia tapoja kuin Rouskulla kärryistä. Se ei suostu kävelemään ja on koko ajan jännityksessä. Nyt se suostui selästä käsin kävelemään ja oli todella rennon oloinen. Radan ulkopuolelta katsottuna Paronin ravi oli kuulemma näyttänyt paljon paremmalta kuin kärryillä ajettaessa.

Taisi tästä hepasta sitten kerralla tulla monte hepo. :) Ilmottauduimmekin jo Raaheen 25.5 harjoitusraveihin. Sinne lähdemme ihan vain harjoitus mielessä, eikä sijoituksella ole mitään merkitystä. Jos vain Paroni pysyy ravilla ja osaamme suunnilleen mennä radalla, emmekä sekoile volttauksessa niin kaikki on hyvin. Lähdemme kummatkin hakemaan rutiinia raveihin, että voidaan sitten myöhemmin startata ihan oikeassa lähdössä. Olen kyllä niin innoissani, mutta samalla jännittää, että en osaa voltata ja kaikki menee mönkään. Sekoilen kuitenkin väärillä lähtöradoilla tai jtn. :D Enemmän kuitenkin olen innoisani. Minulla on ollut pitkään jo haaveena päästä kisaamaan montea ja nyt se on mahdollista. :)

Missä pää?

Rouskulla kävin keskiviikkona kentällä ja otimme laukannostoja, jotka alkavat mennä kerta kerralta paremmin. Rousku osaa nostaa parempaan suuntaan laukan jo ihan pohkeesta, eikä ravi askeleitakaan tarvi ottaa kuin kaksi, ennen kuin nostaa. Laukka pyörii myös huonompaan suuntaankin paremmin ja Rousku on nyt myös oppinut tykkäämään puomeista. Ennen se pelkäsi niitä kauheana, mutta keskiviikkona se ensimmäisen kerran jo imi puomeille ja jouduin jarruttelemaan sitä. Se pomppi ihan innoissansa puomien yli niin kuin ne olisivat olleet ristikkoja. :D Olen niin ylpeä kummastakin hepasta. Paroni ja Rousku ovat siitä niin mahtavia, koska ne antavat aina kaikkensa. Vaikka pelottaa ja asiat ovat uusia, ne tekevät asiat täysillä eivätkä heitä pyyhettä kehään. Todella hienoja hevosia ja näiden kanssa on niin mahtava työskennellä.

Söpöt pikku koirat. :D

Pahoitteluni, kun en ole saanut mitään aihetta koskevia kuvia otettua, mutta toivottavasti nämä hienot koira kuvat korvaavat sitä jollain tavalla. :)