Miten sen tietää, silloin kun pitäisi.

Eilen en sitten ajanutkaan Baronia, vaan päivä siirtyi torstaille, jolloin tarkoitus olisi käydä hiittaamassa se hiittisuoralla toisen hevosen kanssa. Sen sijaan kävin omistajan pyynnöstä ratsastamassa sillä. Tämähän oli tosiaan ensimmäinen kerta kun Baronin selkään menin. Aikaisemmin olen käynyt vain mahallani roikkumassa siellä. Omistajan tuttava piti Baronia paikallaan, kun kapusin selkään ja kävimme sen jälkeen heittämässä pienen lenkin talutuksessa ilman minkäänlaisia ongelmia. Ratsastin vielä itsenäisestikkin lopuksi aitauksessa, eikä Baroni välittänyt mitään. Laskeuduin vähän ajan kuluttua alas ja juoksutin Baronia vielä vähän aikaa ja jätin tarkoituksella jalustimetkin hölskymään alas. Kumma että Baroni ei jalustimista sano mitään, vaikka on muuten niin herkkä kyljistänsä. Monteakin pitäisi käydä koittamassa sitten, kun Baroni on vain tarpeeksi hyvin tottunut ratsastajaan. En malta odottaakkaan, kun taas pääsee pitkästä aikaa viilettämään ravihevosen selässä pitkin rataa. :)

Baronin liikuttelun jälkeen lähdin vielä hoitamaan Wilpun. Tarkoituksena oli ensin mennä maastoon, mutta päädyinkin sitten menemään kentälle. Wilho oli alusta asti todella vahvan tuntoinen ja jäi roikkumaan ohjaan, kun pyysin sitä pysähtymään. Alku käynnit sitten venyivätkin, kun halusin, että Wilpu pysähtyy pelkästään istunnan avulla ja kuuntelee oikeasti mitä siltä pyydän. Kun sain Wilpun kuulolle aloitin ravailemaan, mutta Wilpu muuttui taas todella vahvaksi. Ei muuta kuin taas käynti työskentelyä ja heppa kuulolle. Yritin vielä kertaalleen ravailla, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on yhtä tyhjän kanssa, kun Wilpullakin oli heti semmoinen asenne työn tekoon, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Päätin sitten lopettaa siihen, että Wilpu tekee pysähdykset istunnalla ja lähdin pois kentältä. Kävimme vielä kahlailemassa raviradan varikko alueella, jossa vettä on melkein polviin asti.

Tämä päivä menikin sitten koulu hommia tehdessä ja putsaillessa varusteita. Kävin Rouskunkin vain harjaamaassa ja syöttämässä sille herkkuja. Ei huvittanut lähteä ulos sateeseen, kun Rouskukaan ei siitä pidä. Harjattavaa siinä kyllä riitti ja ainakin tunnin sitä harjasin. Muta ja hiekka olivat kivasti tarttuneet, kun Rousku oli ilmeisesti pyörinyt oikein märässä kohdassa.

Myyntiin tulevat nyt myös nämä hienot mustat suitset, jotka tänään putsasin ja puunasin ostajaa varten ;) Suitset löytyvät blogikirppiksestä, josta löytyy varmasti myös paljon muutakin ostettavaa. Käykääpäs katsomassa. :)