Nyt sattuu! (Ja hyvää vappua!)

Hyvää vappua kaikille! Minulla tämä vapun vietto alkoi vähän turhan railakkaasti, kun onnistuin tuossa tallilla vähän loukkaamaan jalkaani. Olin juoksuttamassa Rouskua pellolla ja astuin jotenkin vähän väärin kuoppaan ja eiköhän polvi siitä sitten muljahtanut. Todennäköisesti meni pois paikaltaan, mutta en ole varma, enkä lääkäriinkään lähtenyt, joten virallista tietoa ei ole. Samanlaiset oireet kuitenkin, kuin niillä muillakin kerroilla, kun tuo polvi on paikaltaan lähtenyt. :D Hieman kyllä nyt ketuttaa, kun tämähän tarkoittaa sitä, että joudun pitämään sitten lomaa tallilta olosta. Toivottavasti ainakin jalka parantuisi sunnuntaihin tai torstaihin mennessä, koska torstaina pitäisi ajaa kouluun autolla ja sunnuntaina on Minnan tunti.

Jotta kirjoitus ei jäisi ihan näin tylsäksi laitan tähän kuvia, joita olen ollut ottamassa viime päivinä. :)
Eilen kävin kuvailemassa kaveriani, kun hän hyppäsi ponillansa ja sunnuntaina kuvailin kaverini koiran pentua.
Lisäilen myöskin taas myytäviä mm. loimia. Joukossa yksi aivan ihana sininen loimi vaikkapa kisoihin!

Voi että, kun olisi aikaa laittaa itsellekkin tämmöinen söpö karvaturri. :)

Kenttä on täällä jo aivan kuiva! 

Lauantain maastoreissu Wilpun kanssa. Tämmöisiä maisemia meillä on. Pitäisi joskus tehdä se maasto video postaus tänne niin näkisitte vielä paremmin. :)

Ostin muuten tämmöiset suitset Rouskulle facebookin kirppari sivulta. Aivan mahtavat suitset ja todella laadukasta ja pehmeää nahkaa. Maksoivat vain 15e. Käytönjälkiäkään ei ole yhtään. 

Viikon kuulumiset (pikana)

Tällä viikolla on tullut kyllä kunnolla talleiltua ja ratsastettua hevosia. Keskiviikkona juoksuttelin Rouskua pellolla ja siitä pitäisi jossain vaiheessa sitten tulla videota tänne, kunhan vain kaverini saa sen lähetettyä. :)

Tallilla oli hieman sumua lauantaina.

 Torstaina kävin hiittaamassa Baronin ja se tuntui todella hyvältä. Kuntoa pitää kuitenkin ajaa vielä paljon ennen kuin voidaan lähteä raveihin asti. Ihan täyttä hiittiäkään emme kuitenkaan ajaneet juurikin tuon takia, kun kunto ei ole ihan kohdillaan. Tiistaina käymme sitten ajamassa Baronia ja toista hevosta metsällä ja hiittisuoralla. Ajon jälkeen oli hieman kädet kipeänä, kun ei ole pitkään aikaan tullut kunnolla ajettua hevosta ja ravurit kuitenkin painavat jonkun verran käsille. Baroni ei kuitenkaan ollut mikään hirveä painaja, vaan painoi juuri sen verran, että oli tukea ohjilla. 

Rouskun kävin ratsastamassa kentällä ja teimme vain käynti harjoituksia. Rousku ei ole vielä ihan tottunut kenttään ja haluan, että se olisi siellä ihan rentona, joten en ole vielä ruennut tekemään siellä sen kummempia asioita. Rouskun ratsastamisen jälkeen hoidin vielä Wilpun, kun Ida oli Helsingissä katsomassa Bieberiä. :D

Rouskun emä Rossu. Itse en näe Rouskussa kovin samaa näköä emänsä kanssa. Omasta mielestäni se on enemmän isänsä Exchequerin näköinen. Lukuun ottamatta väritystä :D

Perjantaina oli vuorossa sitten Pepin ratsastus ja lähdin sillä toisen hevosen mukaan raviradalle. Laukkasimme  ainakin pari kiekkaa, että sain Pepiltä kaiken ylimääräisen pukittelu virran pois. Lähdin sitten sen jälkeen kentälle tekemään puomi treenejä ja taivuttelemaan Peppiä. Jonkun aikaa sain työskennellä jo pelkästään siinä, että sain Pepin keskittymään itseeni, kun se olisi halunnut vain katsella, kun talli kaveri jäi radalle juoksemaan. Loppu aika meni kuitenkin jo hyvin, kun Peppi malttoi keskittyä, eikä toinen hevonen enää jaksanut kiinnostaa. Menimme maa puomeja ravissa, joista toinen pää oli nostettu ylös. Peppi jaksoi ihmeesti keskittyä niihin, eikä edes kolistellut niitä alas.

Kävin vielä illalla myöhemmin ratsastamassa pikaisesti Rouskun kentällä ilman satulaa. Omistajakin siinä ihmetteli, että olen kyllä hullu kun lähden sillä ilman satulaa, mutta luotan jo Rouskuun sen verran, että ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Ei sillä kyllä paljoa ole vielä ratsastettu, kun tämä oli vasta alle kahdes kymmenes kerta sen selässä. Rousku kuitenkin toimi hyvin ja se rentoutui niin, että ei heittänyt huonompaan suuntaankaan lapaansa yhtään.

Rouskulla on ollut hieman kiimaa, mikä ei ole kyllä näkynyt muuten kuin hännän nostelemisella. Käytävälläkin sen piti koko ajan katsella taakseen kun takana oli ihana ruuna poika. :)

Eilen kävin Rouskun kanssa maastossa parin muun lämppärin kanssa ja se oli oikein onnessaan kun pääsi ravaamaan vähän lujempaa näiden kanssa. Vaikka pari pätkää otimmekin vähän lujempaa, niin se ei alkanut kuumumaan vaan rauhottui aina käyntiin ja malttoi kävelläkkin oikein rauhassa. Kärryillä sillä on ollut semmoista ongelmaa, että ei ole ravailun jälkeen ikinä meinannut rauhoittua. Nyt ei kuitenkaan selästä ole semmoista ollut. Maastossa vierähti aikaa noin tunti, mutta Rousku ei ollut siltikään kuin satulan alta hikinen lenkin jälkeen.

Kävin myös Wilhon kanssa maastossa ja kävimme kiipeilemässä mäissä ja poluilla. Aikaa siinä vierähtikin sitten noin yksi ja puoli tuntia ja Wilho olikin lenkin jälkeen aika väsyneen oloinen, vaikka emme menneet muuuta kuin käyntiä suurimmaksi osaksi.

Kuvia Minnan tunnilta 21.4

Hirveenä kuvia. :)

Jouduin aika kauan säätämään tuon selkään nousun kanssa, koska halusin, että Rousku pysyy paikallansa, kun nousen selkään. 

En tykkää yhtään nuista ohjista. Ovat aivan liian pitkät ja nuo "stopparit" on rasittavia.
Pitäisi jostain hommata jotkin kumiset esimerkiksi, ne olisivat paljon paremmat. :)

Rousku ei oikein meinannut rentoutua, vaan tikutti pää ylhäällä menemään.

Takamuksessa näkyy vähän lihasta. :)

Oonko liian ison näköinen tuonne selkään ja näytänkö ihan tyhmältä kun ratsastan nuin pienellä hepalla? :D

Ilmeet oli tässä ja alemmassa kuvassa sen verran hienot, että ajattelin teidän lukijoiden parasta ja päätin muokata naamani taidokkaasti piiloon. :) 

Photari ei suostunut aukeamaan, joten jouduin muokkaamaan nämä paintilla, mutta nehän ovatkin paljon hienommat. :)

Miten sen tietää, silloin kun pitäisi.

Eilen en sitten ajanutkaan Baronia, vaan päivä siirtyi torstaille, jolloin tarkoitus olisi käydä hiittaamassa se hiittisuoralla toisen hevosen kanssa. Sen sijaan kävin omistajan pyynnöstä ratsastamassa sillä. Tämähän oli tosiaan ensimmäinen kerta kun Baronin selkään menin. Aikaisemmin olen käynyt vain mahallani roikkumassa siellä. Omistajan tuttava piti Baronia paikallaan, kun kapusin selkään ja kävimme sen jälkeen heittämässä pienen lenkin talutuksessa ilman minkäänlaisia ongelmia. Ratsastin vielä itsenäisestikkin lopuksi aitauksessa, eikä Baroni välittänyt mitään. Laskeuduin vähän ajan kuluttua alas ja juoksutin Baronia vielä vähän aikaa ja jätin tarkoituksella jalustimetkin hölskymään alas. Kumma että Baroni ei jalustimista sano mitään, vaikka on muuten niin herkkä kyljistänsä. Monteakin pitäisi käydä koittamassa sitten, kun Baroni on vain tarpeeksi hyvin tottunut ratsastajaan. En malta odottaakkaan, kun taas pääsee pitkästä aikaa viilettämään ravihevosen selässä pitkin rataa. :)

Baronin liikuttelun jälkeen lähdin vielä hoitamaan Wilpun. Tarkoituksena oli ensin mennä maastoon, mutta päädyinkin sitten menemään kentälle. Wilho oli alusta asti todella vahvan tuntoinen ja jäi roikkumaan ohjaan, kun pyysin sitä pysähtymään. Alku käynnit sitten venyivätkin, kun halusin, että Wilpu pysähtyy pelkästään istunnan avulla ja kuuntelee oikeasti mitä siltä pyydän. Kun sain Wilpun kuulolle aloitin ravailemaan, mutta Wilpu muuttui taas todella vahvaksi. Ei muuta kuin taas käynti työskentelyä ja heppa kuulolle. Yritin vielä kertaalleen ravailla, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on yhtä tyhjän kanssa, kun Wilpullakin oli heti semmoinen asenne työn tekoon, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Päätin sitten lopettaa siihen, että Wilpu tekee pysähdykset istunnalla ja lähdin pois kentältä. Kävimme vielä kahlailemassa raviradan varikko alueella, jossa vettä on melkein polviin asti.

Tämä päivä menikin sitten koulu hommia tehdessä ja putsaillessa varusteita. Kävin Rouskunkin vain harjaamaassa ja syöttämässä sille herkkuja. Ei huvittanut lähteä ulos sateeseen, kun Rouskukaan ei siitä pidä. Harjattavaa siinä kyllä riitti ja ainakin tunnin sitä harjasin. Muta ja hiekka olivat kivasti tarttuneet, kun Rousku oli ilmeisesti pyörinyt oikein märässä kohdassa.

Myyntiin tulevat nyt myös nämä hienot mustat suitset, jotka tänään putsasin ja puunasin ostajaa varten ;) Suitset löytyvät blogikirppiksestä, josta löytyy varmasti myös paljon muutakin ostettavaa. Käykääpäs katsomassa. :)

I was waiting on a different story

Viikonloppu on taas mennyt tallilla ollessa ja mikäs sen mukavempaa kuin nauttia aurinkoisesta kevät ilmasta  hevosten kanssa. Perjantaina serkkuni tuli taas tallille mukaan ja ratsasti Möhkön. Kävimme kentällä ratsastamassa ja serkkuni hyppäsi pientä estettä Möhköllä ensimmäistä kertaa elämässään. Möhkökin käyttäytyi ensimmäistä kertaa oikein kiltisti, eikä pukitellut tai tehnyt mitään. :) Poni saikin paljon herkkuja, kun pääsimme talliin takaisin.

Hieman on tuota vettä tuossa Pellolla.

Möhkön liikuttamisen jälkeen liikutin vielä Rouskun kentällä ja menin sen kanssa puomeja. Kerkesin mennä puomit kolme kertaa, kun Rousku sai päähänsä, että tuo vihreä puomi on todella järkyttävä. Siinä aikani yritin sitä suostutella menemään sen yli, mutta lopulta ajattelin parhaaksi tulla alas selästä ja taluttaa Rouskun puomin yli. Pariin otteeseen se otti melko mahtavia loikkia puomin yli, mutta rauhottui äkkiä ja ylitti sen rauhallisesti kävellen.

Lauantaina kävin maastossa Rouskun ja Riinan ja Huupen kanssa. Rousku käyttäytyi taas todella hyvin, mutta oli viime kertaista jännittyneempi, eikä uskaltanut rentoutua yhtään. Rouskun ratsastamisen jälkeen kävin ratsastamassa vielä Wilpun kentällä. Teimme Wilpun kanssa paljon suoruus harjoituksia ja ravi-käynti siirtymisiä. Wilpu antoi melkoa nopeaa periksi ja rentoutui kunnolla, eikä painanut oikealle ohjallekkaan niin paljoa mitä yleensä. Laukassa Wilpu pukitti pariin otteeseen, mutta onneksi ne eivät olleet mitään isoja. Toivottavasti hepo ei vain kehitä tästä mitään tapaa, koska ei ole koskaan ennen pukittanut.

Wilpu

Tänään meillä oli sitten Rouskun kanssa Minnan tunti, johon menen varmaan ensi viikollakin. Aluksi Minna pyysi meitä vaan ravaamaan eteenpäin ja tavoitteena oli saada Rousku vain tukeutumaan kuolaimeen. Minna huomasi pian, että kuolain ei taida sopia Rouskulle ja tajusin itsekkin, että eilisen maaston jännittyneisyyskin oli johtunut kuolaimesta. Olin vaihtanut Rouskulle Lauantaina uuden kuolaimen joka oli normaali kolmipala nivel. Olen ratsastanut Rouskulla tähän asti ravikuolaimella, joka on paljon painavempi, kuin tuo kolmipala. Rousku siis meni sekaisin, kun suussa oli yhtäkkiä kevyempi kuolain. Käytössä pitäisi varmaankin olla kolmipala oliivi kuolain. Pitää sitten ratsastaa sillä ravikuolaimella ennen kuin saadaan Rouskulle sopivempi kuolain. Epäsopivasta kuolaimesta huolimatta Rousku rupesi rentoutumaan loppu tunnista ja taipui ympyröillä hyvin. Minna kehui Rouskua kauniiksi kuin karkki ja sanoi, että siitä saattaisi saada hyvän ratsun rakenteen puolesta. :)

Rousku pestynä tunnin jälkeen ja omassa karsinassa heiniensä kanssa. Rousku muuten asustelee nykyään samassa karsinassa kuin missä Ekovei oli. :)

Huomenna pitäisi käydä ajamassa Baroni radalla. Saapa nähdä minkälainen ajettava se on ja miten itse pärjää, kun ei ole pitkään aikaan tullut ajettua kunnolla hevosta.

Talli pihaa kello kahdeksan aikoihin. Näihin aikoihin lähdin lauantaina pois tallillta.

Meillä on täällä hieman noussut vesi joessa. Kuvassa näkyy perheemme kanootti, joka on jäänyt veden alle. Yksi talomme vierestä kulkevasta tiestäkin on jouduttu sulkemaan, kun vesi on tullut tien yli. 

Venevaja on joutunut osaksi veden alle. Talojakin on joutunut suojaamaan, kun vesi on noussut niin korkealle. Uutisia aiheesta.

Mikä onkaan ollut unelmaa?

Kesä tulee ja lumet sulaa. Tarhat ovat mutaisia ja hevosten jalkoja saa olla pesemässä joka päivä. Maastossa tai pellolla ei hirveänä ratsastella, kun pohjat ovat pettäviä ja vaarallisia. Kuitenkin täällä meillä on tuo lumi jo niin nopeaa sulannut, että kentällekkin on päässyt jo ratsastelemaan. Tiistaina kävin Rouskun kanssa "korkkaamassa" kentän ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Mutainenhan se oli, mutta menimmekin pääasiassa kävelyä, muutamaa ravipätkää lukuun ottamatta.

On se vaan aika nätti tamma. :)

 Hieman jänskätti lähteä Rouskun kanssa yksikseen ensimmäistä kertaa pois tallipihan lähettyviltä. Ajattelin, että se kyttäilee joka paikkaa ja hyppii minne sattuun. Rousku kuitenkin yllätti minut taas, kun käyttäytyi oikein nätisti, eikä edes kyttäillyt kentällä olevia erilaisia esteitä ja rengas pinoa. Hieman jännittynyt se oli, kun näki, että lähestyimme ravirataa ja radalla ravasi parhaillaan yksi valjakko. Rousku olisi niin mielellään lähtenyt ravailemaan mukaan. Kentällä se rauhottui melko nopeaa ja malttoi kävellä siellä ihan rauhassa. Taivuttelin sitä paljon ja yritin vain saada sen rennoksi. Pikku pätkiä menin raviakin niissä kohdin, mistä kenttä ei ollut niin mutainen. Kauaa en kentällä kuitenkaan ollut, koska halusin pitää ensimmäisen tutustumis kerran lyhyenä. Talliin tultuamme pesin Rouskun, kun se oli niin mutainen ja laitoin sille sen jälkeen loimen päälle ja vein karsinaan.

Hikinen selkä lenkin jäljiltä.

Siinäpä on sitten projektia, että saadaan tammalle lihasta rakennettua.

Tiistaista innostuneena päätin lähteä käymään Rouskun kanssa maastossa ja Ida ja Wilho lähtivät mukaan. Pihalla Rousku meinasi rueta hyppimään pystyyn, kun se on niin paineissa aina lähdössä pihasta pois, mutta rauhoittuu heti kun pääsee liikkeelle. Takaisin tullessa ei ole ikinä mitään ongelmaa seistä pihalla paikallaan. Nytkin ajattelin, että Rousku olisi varmaan säntäilemässä joka paikkaan, kun mennään maastoon, mutta taas kerran se käyttäytyi todella hyvin. Jopa paremmin mitä Wilho. ;) Koko lenkin ajan Rousku oli niin rentona, että olisi varmaan kohta voinut rueta nukkumaan. On se vain ihme tamma. Ekasta kerrasta päätellen voisi sanoa, että Rousku on parempi maasto mopo, kuin Ekko. Lenkki meni oikein hyvin Rouskun osalta, mitä nyt Wilpu teki pikku hyppelöitä ja pelkäsi isoa puuta. :D

Lenkin jälkeen Ida vielä kuvaili Rouskua, koska halusin saada sen rakenteen kuvattua ja että näkee sitten muutamien kuukausien päästä onko lihaksia tullut lisää. Rousku on nyt melko lihasköyhä, joten siinä näkyykin sitten mukavasti tulokset, kun ruetaan kunnolla treenaamaan.

Pakko vielä laittaa loppuun kuva kauniista kissastani. Tulin tiistaina tallillta kotiin ja tämmöinen sitten odotteli etupihalla. Ei muuta kuin kissa samantien pesuun. 

Kissa pesussa. Samalla sain sitten siivota koko pesuhuoneenkin, kun hiekkaa lähti melkoisesti. Lavuaarikin meinasi siinä pestessä mennä tukkoon hiekan määrästä.

Viikonlopun tekemisiä ja kirjoittelua tästä päivästä.

Onpas taas tullut pitkä tauko blogiin kirjoittelusta. Flunssaisena ei ole kuitenkaan huvittanut hirveästi rueta kirjoittelemaan, eikä kirjoitettavaa ole paljoa ollutkaan, vaikka joka päivä tallilla olen sitkeästi käynyt. Rouskun kanssa ollaan edistytty taas mukavasti ja tamma luottaa minuun päivä päivältä yhä enemmän. Perjantaina ratsastin pellolla ja tarkoituksena oli taas vain saada Rousku rentoutumaan ja rauhoittumaan. Puolen tunnin ratsastelun jälkeen Rousku oli ravatessakin niin rento, että sitä pystyi käskemään jo eteenpäinkin. Lopetimme piakkoin tämän jälkeen siihen, että kummallekkin jäisi hyvä mieli. Tallin pihassa se kuitenkin taas jännittyi, eikä meinannut nahoissansa pysyä. Tulin sitten suosiolla alas, kun tamma tuntui aina vaan kuumenevan enemmän. Jostain syystä Rousku jännittyy aina talli pihaan tullessa, vaikka yritän aina tehdä tilanteen pihassa rauhalliseksi ja mukavaksi. Ehkä tämäkin on kuitenkin semmoinen tapa, joka jää vähitellen kuitenkin pois. Ainakin toivon niin.

Tämmöistä mutavelliä täällä on melkein kaikki tarhat. 

Lauantaina päätimme kaverin kanssa lähteä maneesiin, kun ulkosalla ei hirveänä pysty kävelyä kummempaa menemään. Alku jännitysten jälkeen Rousku rentoutui melko nopeaa ja pääsimme työskentelemään jo aika sujuvasti. Muutamat askeleet laukkaakin tuli otettua, vaikka niitä en pyytänyt, mutta tässä vaiheessa se ei haittaa ollenkaan jos Rousku haluaa oma aloitteisesti nostaa laukan. Rousku käyttäytyi oikein hyvin lukuun ottamatta pientä kohtausta, jonka se sai kun talsimme takaisin tallille päin maneesilta. Rouskusta oli maailman hirvein asia, kun vesipisaroita tippui hänen päähänsä ja yritti sitten niitä juosta karkuun. :D Ekovein jälkeen nuo Rouskun tempaukset tuntuvat aika naurettavilta. Ekovei kun oli tyyppiä taivas putoaa niskaan, eikä hän liikahda mihinkään, kun taas Rousku säntää karkuun jo tästä vesipisarasta. Joten hieman on totuttelemista tähän pieneen säpäkkään tammaan.

Kumpikin pojista on ruunia, mutta pitivät meteliä siihen malliin, että ei olisi heti uskonut. 

Virkori

Eilen pidin Rouskulla vapaata ja lähdin maneesille kuvaamaan valmennuksia. Muiden ratsastusta on aina mukava katsella ja valmennuksia seuraamalla oppii itsekkin aina uusia asioita. Totta puhuen lähdin kylläkin näitä valmennuksia katsomaan ainoastaan sen takia, että oletin kaverini tipahtavan ja totta kait aioin saada sen videolle. Harmikseni näin ei kuitenkaan käynyt, eikä hänen hevosensa aiheuttanut mitään kohtausta. (Aika ilkeää toivoa, että toinen tipahtaa. :D) Kaverini siis läksi valmennuksiin heidän perheensä ravurilla, jonka selässä oli käyty kerran istumassa. Ajattelin siis, että kyllähän se hienon shown järjestää, kun ensimmäistä kertaa menee maneesiin. Hevonen kuitenkin käyttäytyi sen verran hyvin, että näytti siltä kuin se olisi ollut aina ratsuna. Laukkankin se nosti ja laukkasi muutaman askeleen verran. Toisaalta ravurit ovat kyllä tottuneet kaikenlaiseen, että niiden ei pitäisi pienestä hätkähtää, mutta kyllä siltikin olisin odottanut jotain reaktiota. Parempi kuitenkin niin, että hevonen käyttäytyi hyvin, vaikka olisihan se ollut mukava saada videoitua jotain tippumisia. :)

Ravuri ratsuna

Tänään kävin kävelemässä Rouskulla pikku lenkin maastossa. Tällä kertaa se ei onneksi saanut mitään kohtausta sateesta, vaikka selvästi sitä ärsytti kastuminen. Tallissa se ainakin näytti kauhean närkästyneeltä, kun seisoi siinä vettä valuvana. Tuntuihan siinä pieni oman tunnon pistos sydämmessä, kun katseli sitä surkean näköistä otusta. Aika ilkeä hoitaja olen, kun tuolla tavalla vien tämän prinsessa tamman vesisateeseen. Toisaalta se oli aika huvittavaa, kun tietää, että tamma osaa kyllä vetää herneen nenään pienestäkin asiasta ja nyt se seisoi siinä vettä valuvana ja ikään kuin pidätteli kiukkua. Ei se onneksi kauaa jaksanut olla vihainen, kun sitä rapsuttelin ja tarjosin omenaa.

Lisäilin blogikirppikseen lisää myytäviä, joten käykääpä katsomassa, jos sieltä löytyisi jotain ostettavaa. :) Lähi aikoina laitan sinne varmaan vielä lisää myytäviä. Ekoveillekkin sain viimein muistosivun tehtyä.

Talli kissa Sylvi