I need you to trust me!

Päätin aloittaa Ekkon kanssa tänään uuden projektin minkä olen kauan haaveillut toteuttavani. Alamme tästä päivästä lähtien ihan tosissaan treenaamaan sitä, että vielä jonain päivänä voisin saavuttaa sen kanssa suhteen, jossa kumpikin luottaa toisiinsa sata prosenttisesti. Olen aina tehnyt kaikkien hevosten kanssa ratsastuksen ohessa myös maastakäsittely juttuja ja haluankin, että minulla on hyvä suhde ratsastettaviini. Ekkon kanssa minulla on ihan ok suhde, voimme tehdä paljon asioita mitä ei välttämättä moni muu tekisi hevosensa kanssa. Siltikään suhde ei ole ihan semmoinen minkä haluaisin sen olevan.

Olen aina haaveillut, että kun minulla joskus on oma hevonen voisin ratsastaa sillä ilman mitään varusteita. Laukkaisimme menemään pitkin hiekkarantoja ja metsiä ja hevonen luottaisi minuun pelottavan paikan tullenkin kyselemättä. Viitisen vuotta sitten minulla olikin tämmöinen hoito hevonen. Sen kanssa ratsastelin menemään ilman varusteita, se seurasi minua joka paikkaan ja luotimme toisiimme sata prosenttisesti.

Samanlaisen suhteen haluaisin Ekkonkin kanssa. Ongelma on vain siinä, että en oikein tiedä mitä tehdä sen kanssa. Olemme tehneet harjoituksia jo kauan ja Ekko päästää minut "lähelleen" aina tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei siitä yhtään edemmäksi. Muiden hevosten kanssa pääsen paljon lähemmäksi, mutta jostain syystä Ekko pitää yllään ikään kuin suojakuorta. Aina kun tuntuu että viimeinkin ymmärtää tätä heppaa, niin kohta ollaan taas samassa pisteessä. Jotenkin en vain pääse kunnolla käsiksi sen ajatusmaailmaan. Haluaisin kyllä kovasti ja yritänkin, mutta en tiedä mitä sitten teen väärin. Tänään kuitenkin eilisen dokumentin innoittamana aion aloittaa tosissaan työstämään suhdettamme ja toivottavasti vielä onnistun tavoitteessani. :)

Tämän päivän ensimmäinen harjoitus meni hyvin. Harjoittelimme lähettämistä, kun Ekko oli irti tarhassa. En tiedä oliko sillä hyvä päivä vai auttoiko oma asenne asiaa, mutta harjoitus onnistui kuitenkin täydellisesti. Lähetin Ekkon kulkemaan ympyrällä ensin oikeaan suuntaan, jonka jälkeen peruutin pari askelta ja kutsuin sen luokseni. Sitten pyysin sitä menemään ympyrällä vasempaan kierrokseen ja vähän ajan kuluttua pyysin sen taas luokseni. Tämän harjoituksen kanssa ei ollut mitään ongelmia ja olemmekin tehneet tätä jo miljoona kertaa aikasemminkin. Tein sen kanssa läpi vielä perus väistättämis harjoitukset, jonka jälkeen lopettelin aika pian.

Omasta mielestä harjoitusta ei kannata pitkittää jos se menee hyvin jo kerralla, vaan tekeekin silloin vain sitten lyhyen harjoituksen ja jättää siihen, jolloin hevosellekkin jää hyvä mieli. Helposti liiasta toistamisesta tulee vain pakko pullaa ja seuraavalla kerralla hevonen voi olla haluton yhteistyöhön.

Huomiselle en ole vielä miettinyt seuraavaa harjoitusta, mutta enköhän jotain keksi. Taidan myös huomenna ottaa hommaksi loimen korjaamisen. Ekkon sadeloimi oli eilen repeytynyt tarhassa ja siinä on nyt semmoinen puolen metrin repeämä. Yritän sen jotenkin paikkailla, että ei tarvitsisi uutta ostaa. Harmittaa kyllä hirveästi, kun ei tuokaan mikään vanha loimi ollut, pari vuotta vanha vain. Tähän asti muut hepat ovat antaneet olla aina loimet rauhassa, mutta en tiedä mitä nyt on tapahtunut kun yhtäkkiä loimissa näkyy kaikilla hampaiden jälkiä.