Siivousta!

Mulla iski eilen kauhia siivous vimma ja oli vaan pakko siivota koko ajan kaikkea. Pääsin koulusta eilen jo kello 11 aikaan ja suuntasin ensimmäisenä kauppaan ostamaan auton puhdistus ainetta. Kotia päästyäni siinä söin sitten pikaisesti ja lähdin puunaamaan kaunista pikku autoani. :))

Tämmöisellä puhdistin sisätilat jättää aivan ihanan vanilian tuoksun. :D Nyt on kiva ajella!

Tallilla aloitin sitten heti siivoamaan Ekkon karsinaa ja lakaisin koko tallin käytävän aivan puhtaaksi. Innostuin sen jälkeen sitten vielä siivoilemaan latoa ja siinä menikin sitten suurin osa ajasta. Lato ei ole mikään pieni ja se menee äkkiä sotkuiseksi kun sieltä haetaan heiniä ja kärrätään lantaa ja puruja. Tunnissa sain kuitenkin koko ladon puhdistettua ja saankin olla aika tyytyväinen itseeni. :D

Kännykällä otettuja kuvia niin on aika huono laatuisia.

Sivusa näkkyy tuota lantalaa, joka meinaa vähän aina levittäytyä :D Mutta puhdas lattia :))

Tämän operaation jälkeen rupesin sitten vielä putsailemaan Ekkon satulaa. Viime kerrasta taisikin olla aikaa, niin kävin sitten jalustin hihnat ja jalustimetkin vielä läpi. Suitsetkin mun piti putsata ja vaihtaa niihin uusi otsapanta, mutta satulan putsaamisen jälkeen iski laiskuus ja taidan jättää sen homman sitten viikonlopulle. En tiedä onko kukaan hoksannut, mutta jos jalustimissa näkyy vähän ruostetta niin ne saa helposti pois tämmöisellä hankaussienellä. Tuolla karhealla puolella on hyvä pestä myös kuolaimet. :)) Hyvä puoli näissä on myös se, että niitä saa eri värisinä, joten pystyy vaikka punaisen väristä käyttämään varusteiden pesuun, sinistä ruoka astioiden jne. Eivätkä ole kalliita ;)

Tämä on omasta mielestä ehdottomasti parhainta puhdistus ainetta!

Ekko vietteli eilen tuon siivouksen takia sitten vapaa päivän. Tänään oli tarkoitus jo liikutella, mutta lunta satoi vaaka suorassa, joten päätin pysytellä sisätiloissa. En usko että Ekkokaan pisti vastaan yhtään, mielummin se mussuttaa heiniä karsinassa kuin tarpoo lumisateessa ulkona. Tyydyin sitten vain harjaamaan sen ja Wilhon, sekä laitoin kummallekkin ruuat valmiiksi.

Pitää vielä tähän loppuun hehkuttaa tästä ihanasta viltistä jonka laitoin tänään tilaukseen. Viltti on aitoa villaa ja tarpeeksi iso että se menee hevoselle päälle. Hintaakaan ei ole kuin 16,99. Näitä vilttejä on käytetty ennen suomen armeijassa ja niitä myydään nyt sitten pois ylijäämänä. Kaikki viltit on käytettyjä, mutta hyvässä kunnossa. Eihän tämä mikään hieno enkku viltti ole, mutta ajaa ihan saman asian. Feikki enkustakin saat pulittaa enemmän kuin tästä. :)) Odotan kyllä innolla kun tämä saapuu postiin ja pääsen käyttelemään tätä. Jos se ei sitten hevoselle sovi niin otan itselle käyttöön. Hinta on kuitenkin niin halpa, että paljoa en menetä. Paljon kehujakin tämä huopa on saanut, joten en usko että pettymystä tulee.

Tällä kertaa tulikin enemmän tämmöinen kuva painotteinen postaus. Oliko tämä lukijoiden mielestä hyvä vai huono?

Erikoispostaus: Miten kaikki alkoi.

Lähdetäänpäs siis ihan alusta asti ja siirrytään yhdeksän vuotta taaksepäin.

Vuosi oli 2004, kuukausi taisi olla loka- tai marraskuu. Tarkalleen en muista kumpi. Elikkä siis, silloin menin käymään parin kaverini kanssa eräällä ravitallilla. Kävimme kysymässä, että saisiko tallilla rueta käymään hoitamassa hevosia. Saimme luvan ja kävimme aina harjailemassa heppoja niin usein kuin mahdollista oli. Matkaa tallille oli kuitenkin n. 8km, emmekä sen ikäisinä joka päivä jaksaneet pyöräillä, varsinkaan talvella.

Tällä tallilla tutustuin ensimmäistä kertaa Ekoveihin. Ekovei oli juuri lopettanut kilpauransa jalkavaivojen vuoksi ja sillä oli edessä seuraavaksi pitkä kuntoutus jakso. Tallin omistajalla ei ollut aikaa kuntoutella Ekoveitä, kun starttihevoset ja varsat veivät kaiken ajan. Niinpä me saimme hommaksi käydä kävely lenkeillä selästä ja kärryiltä käsin. Kesäisin ratsastimme Ekovein uitto altaalle, jossa kuntoutimme sitä uimalla ja kävimme myös paljon meressä kahlaamassa.

Vaikka silloin tuli aika paljon tämän hepan kans touhuttua, vihasin sitä. Uskokaa tai älkää :D Olen aina ollut lämppäri ihminen ja silloinkin minulla oli hoitohevosena n. neljä lämminveristä. Pätkääkään ei olisi kiinnostanut tuo yksi läski suokki. Ekovei ei myöskään auttanut asiassa yhtään, koska oli luonteeltaan mitä oli. Monet kerrat sitä roikuttiin narun päässä monenkin ihmisen voimin kun Ekko veti menemään mihin halusi. (Yleensä sinne missä oli ruokaa) Karsinan oven kun avasi niin sai olla varuillaan, että Ekko ei tunkenut päälle tai sitten puraissut. Suitsien laitto oli varsinkin yhtä tuskaa. Hampaita sai väistellä koko ajan. Eikö kuulostakkin semmoiselta hevoselta jota voisi heti rakastaa? :)

Ekko vuonna 2005.

Kuntoutuksesta huolimatta Ekovein jalka ei enää kestänyt ravi käyttöä ja Ekovei myytiin syksyllä toiseen paikkaan. Sattumoisin kävin tässä kyseisessä paikassa ratsastamassa, joten en päässyt tästä hirmusta vieläkään eroon. 

Ekovei kesällä 2007 velipuolensa Enivein kanssa.

Rupesin sitten ratsastamaan Ekkoa vähän useammin. Maastoiltiin vain ja tehtiin pitkiä kävely lenkkejä. Laukkoja ei tänä aikana otettu kertaakaan, eikä opeteltu muutenkaan mitään. Puskailtiin vain. Tässä vaiheessa Ekko osasi jo kuitenkin kulkea narussa, eikä purrutkaan enää niin paljoa.

2008 nykyinen omistaja yritti kokeilla Ekkoa uudestaan ravikäyttöön huonoin seurauksin. Jalka ei kestänyt ja Ekko lomaili taas. Tänä aikana liikuttelin sitten vain tallin toista suokkia.

Ekovei kesällä 2009. Näyttää ihan kantavalta tammalta.

2010 tammikuussa aloitin Ekkon kanssa reenaamisen uudestaan. Lähdettiin ihan alusta asti. Ensimmäiset kerrat vain kävelin pelkästään lyhyitä pätkiä sen kanssa. Sen jälkeen pidensin aikaa ja lisäsin jo vähän ravia. Keväällä otimme jo ensimmäiset laukan nostot ja Ekko oppi nopeaa. Ja kun sanon alusta niin todella lähdimme alusta. Pohkeista se ei silloin tiennyt yhtään mitään ja pysähtymisetkin olivat aika hankalia.

Tämä on niin järkyttävä kuva, mutta kertoo siitä mistä sitä on lähdetty . Ensimmäinen kerta yli vuoteen kun Ekko liikutetaan ja poni on heti niin likainen.

Alakaula. Mammuttikarva. Iso maha. Niin ja huomatkaa tuo oikein likainen häntä. Ekovein häntä on oikeasti melkein valkoinen osaksi. Ratsastajakaan ei ole mikään kaunis ilmestys :D

2010 syksyllä lukiossamme alkoi uusi valinnais aine, ratsastus. Tunteja meillä olisi tiistai ja torstai aamuisin kaksi tuntia. Opo suositteli että ryhmään tulijoilla olisi hyvä olla oma hevonen tai tarvittaessa saisi sitten lainattua hevosta paikallisesta ratsastuskoulusta. Ajattelin heti, että ilmottaudun Ekkon kanssa tähän. Kysyin omistajalta luvan ja niin matkamme lukion treeneissä alkoi.

Ongelmaksi kuitenkin loppujen lopuksi muodostui kyyditykset. Talliltamme oli maneesille missä tunnit järjestettiin matkaa n. 8km, joten ratsastamallakaan sitä matkaa ei voinut tehdä. Lopulta asia järjestyi siten, että Ekovein entinen omistaja ehdotti, että voisin muuttaa Ekovein kanssa tälle ravitallille takaisin. Talli oli vain 20 metrin päässä maneesista joten matka ei ainakaan ollut pitkä. Näin Ekovei siirtyi minulle ylläpitoon ainakin kevääseen asti.

Lukion tunneilla kehityimme hurjasti eteenpäin ja luottamus kasvoi päivä päivältä enemmän. Aloin oikeasti jo tykkäämään tästä hepasta.

Ensimmäisiin koulukisoihin menossa 2010.  Luokkana HeC. :)

Ensimmäiset estekisat ja tulin selästä alas :D 2010 joulukuu.

Kesällä 2011 muutimme Ekovein kanssa takaisin kotitallille. Vietimme kesän siellä ja rupesimme etsimään ensi syksyksi paikkaa mihin mennä, kun tunnit jatkuivat. Paikka löytyikin sitten aika piakkoin, kun soitin maneesin vieressä olevalle ylläpito tallille mahtaisiko heillä olla paikkoja vapaana. Elokuussa sitten muutimme uudelle tallille. :)

Kesä 2011 kotitallin laitumella.

Elokuu 2011, ensimmäinen päivä uudella tallilla.

Kesän aikana olimme kehittyneet aina vain enemmän. Teimme koko kesän kaikkea hauskaa ja tutustuimme toisiimme. Kävimme uimassa ja teimme pitkiä kävely maastoja ilman satulaa.

2011 syksyllä ja 2012 keväällä kisasimme ja valmentauduimme ainakin kerran kuussa. Hyppäsimme jo jopa 80 cm okseria. Parhain saavutus tuli harjoitus estekisoista, joista nappasimme ensimmäisen sijan. Tänä aikana opein ymmärtämään Ekkoa paremmin kuin koskaan ennen. Ihan kuin kaikki olisi vain loksahtanut paikoilleen. Silloin sitä tajusi kuinka tärkeä tämä pikku heppa minulle oli ja kuinka pahalta tuntuisi joskus luopua siitä.

2011 talvi klipattiin Ekko ensimmäistä kertaa. :D

Ylläpidon oli tarkoitus loppua keväällä 2012, kun sain suoritettua lukion loppuun ja valmistuin ylioppilaaksi. Nyt on kuitenkin jo vuosi 2013 ja tuossa tuo hevonen vielä möllöttää. Tänä aikana tästä hevoseta on kerennyt muodostua tärkeämpi kuin mikään muu. Olemme kokeneet niin paljon yhdessä ja oikeastaan olemme kasvaneet jo yhteen. Vuosia on jo takana monta, mutta tuntuu että niistä vain vuoden olemme tunteneet todella toisemme. Ekovei on muuttunut paljon vuodesta 2004. Se on herkkä ja mukava ratsastaa. Silloin ei olisi uskonut, että joskus tällä ratsastelen pelkällä riimulla. Taluttaessa ei ole tietoakaan enää siitä ryykäämisestä tai ihmisen päälle tallomisesta. Se kunnioittaa ihmistä, mutta myös haluaa, että sitä kunnoitetaan.

Vaikka Ekko ei ikinä tule yltämään millekkään huippu tasolle, eikä se ehkä osaa olla maailman hyvä käytöksisin hevonen vahvan luonteensa vuoksi, niin minulle se riittää. En uskalla edes ajatella mitä elämä olisi ilman tätä hevosta. Varmaan ratsastelisin paljonkin joillain toisten hevosilla, mutta elämästä puuttuisi se jokin. Toivon todella, että saan viettää tämän hevosen kanssa vielä monen monta vuotta.

Luntaa!

Eilen oli tarkoitus mennä Ekkon kanssa maastoon, mutta päädyinkin sitten lopulta menemään pellolla. Sain pitkästä aikaa jonkun kuvaamaan ratsastusta, eikä meistä olekkaan liiaksi asti kuvia ja videoita. Ehkä pari kertaa vuodessa saa jonkun hyvällä tuurilla kuvaamaan. Niinpä otinkin ilon irti ja laitoin Idan myös videokuvaamaan, että sain tehtyä pienen koosteen ratsastuksesta.

Jouduin menemään ilman turparemmiä, kun joku Ekkon tarhakavereista oli purrut Ekkoa juuri siitä kohti mihin turparemmi tulee ja siinä on nyt sitten kalju ja turvonnut kohta. Onneksi tuo ilman turparemmiä meneminen ei vaikuta ratsastukseen millään tavalla. Kuolain vaan pääsee liikkumaan vähän enemmän.

Eilisestä en kerrokkaan sen enempää. Saa nuo kuvat nyt korvata tämän tekstin puutteen. :)

Kivasti kasvanu tuommosia karva laikkuja tuohon Ekkon kaulaan :D

Tänään kävinkin sitten vain köpöttelemässä maastossa ja hoidin Ekkon lisäksi Wilhon. Huomenna pitäisi kissan kanssa lähteä eläinlääkärille käymään ja katsoa mitä sieltä sanotaan. Kissani siis oli tänään tappelussa, eikä varaa nyt toiselle etujalalle painoa, silmästä tuli myös verta, mutta näyttäisi että kynsi ei ole osunut itse silmään, luomeen vain. Hyvä kuitenkin varmuuden vuoksi tarkastaa sekin.

Tuokin on leikattu kissa, mutta joku leikkaamaton kolli on tässä nyt pyörinyt pitkän aikaa ja sen kanssa on varmaan sitten tapellutkin nuin pahasti. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan löydy mitään pahempaa tuosta jalasta. :S

Pikku kissa :)

Ja tähän loppuun vielä video eiliseltä päivältä. Huomenna ajattelin sitten postailla siitä kuinka minun ja Ekovein tarina alkoi. :)

Maneesissa part 2

Hoidin Wilhon torstaina ja perjantaina, harjailin sen ja laitoin ruuat. Ekkon kanssa en oikein myöskään tehnyt mitään, torstaina kävin vain taluttelemassa sitä ratalla ja juostiin puoli kierrosta, kunnes mulla loppu kunto :D Ekkokin juoksee aina vähän turhan nopeaa, että siinä perässä ei kyllä kovin kauaa jaksa juosta. Olishan se tietenkin ratsastajallekkin ihan hyväksi, jos kerran viikkoon kävisi vaikka tämmöisellä maastakäsin lenkillä hepan kanssa.
               Oma kunto ei nimittäin ole mikään kauhean hyvä. Ratsastaessa pysyy kyllä jonkun asteinen peruskunto yllä, varsinkin kun ratsastan montaa hevosta, mutta juurikin tämän takia välillä tuntuu, että sielä lenkillä olisi ihan hyvä käydä itsekkin. Talli töitä tehdessäkään ei ihan lihoamaan pääse ja käyn näiden kaikkien lisäksi myös salilla kerran tai pari viikossa. Tietenkin olis hyvä olla sitä kestävyyskuntoakin, mutta ei oikein jaksa talli päivän jälkeen lähteä enää lenkille. Sohvan pohjalla makaaminen tuntuu niin paljon paremmalta. :)

Tallikoira Jade :)

Tänään sitten kävin kolmen aikaan ratsastamassa Pepin. Tehtiin kavaletti harjoitusta kentällä ja Peppi meni tosi hyvin niin kauan kunnes väsähti ja rupesi vain takajaloilla tiputtelemaan puomia koko ajan. Pukkejakin alkoi jo siinä vaiheessa tulemaan protestiksi, kun niin ärsytti tuo puomin tipahtaminen Lopettelin sitten melko pian, kun tamma oli muuten mennyt tosi hyvin ennen tätä. Seuraavalla kerralla mennään sitten varmaan uudestaan kavalettia tai otetaan jotain puomi harjoitusta.

Pepillä ratsastamisen jälkeen suuntasin sitten ratsastamaan Ekkoa. Meille oli viideksi varattu maneesi ja tehtiin sinne taas samanlainen kavaletti harjoitus kuin viimeksi, laitettiin myös lävistäjälle laukka kavaletit joita ei olla menty piiiitkäään aikaan.

Ratsastus meni ihan ok. Olis tietenkin voinut mennä paremmin, mutta vika oli kyllä ihan ratsastajassa eikä Ekkossa. Olin Pepin ratsastamisen jälkeen niin väsynyt, että oikeastaan vain matkustelin siellä selässä, enkä jaksanut hirveästi puuttua Ekkon tekemisiin. Ihme kyllä Ekko teki yllättävän hyvin tehtävät, vaikka itse en ollut ollenkaan täysillä mukana koko hommassa. Alussa tuli taas sitä shetlannin poni käytöstä, että mentiin kavaletit miten sattuun ja jalat olivat välillä ties missä. Parihin kertaan Ekko päätti vetää ravi kavaletit laukalla, tai en tiedä voiko sitä laukkaamiseksi sanoa. Jotenkin se hyppeli laukka muistuttavalla tavalla kavalettien yli ja ihme kyllä puomit pysyi paikallaan. :D Tehtävät alkoivat lopuksi menemään tosi hyvin, kun Ekko oli saanut vain purkaa poni virtaa pois ja muisti taas missä ne jalat ovat.

Voisin huomenna laittaa tänne jonkulaista pätkää tämän päiväisestä ratsastuksesta, vaikka se ei mitään parhainta ollutkaan. :)

Rousku 

Näin niitä uusia päitsiä saakin sitten jatkuvasti olla ostamassa.

In Memoriam

"Tuli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten, 
nyt saat juosta seuraten heitä,
 ei kipu enää elämääsi peitä, suru on
 suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..."

Maailman kaunein pv tamma Rolinde ("Roosa") poistui luotamme hevosten taivaaseen. Roosa oli kaverini entinen hevonen, jonka hän oli myynyt vähän aikaa sitten. Kerkesin tuntea tämän mahtavan hevosen n. yksi ja puoli vuotta ja toimin sen hoitajana aina kun kaverini oli jossain muualla.

Roosa oli yksi niistä hevosista, jota ei hetkessä unohda. Ne ketkä sen tunsivat ovat varmasti kanssani samaa mieltä. Roosa oli ainutlaatuinen pikku tamma, jonkalaista ei varmasti koskaan tule olemaan. Jokainen päivä tämän hevosen kanssa oli erilainen ja arvokas. Roosa oli luonteeltaan rauhallinen ja järkevä, vaikkakin sille päälle sattuessaan saattoi hetkessä muuttua rauhallisesta ja järkevästä tuliseksi ja rauhattomaksi. Roosan tunteneet varmasti muistavatkin tämän tamman mahtavana estehevosena, mutta myös hevosena, jonka maha oli pohjaton. Olenkin erään jos toisenkin kerran ihmetellyt, että miten puoliverinen tamma voi olla niin ahne ruualle. Tämä tamma peittosi kyllä syömisessä niin suomenhevoset kuin shetlanninponit.

Eniten Roosan kanssa jään kaipaamaan kesäisiä uintiretkiä meressä, laukkailua ilman satulaa pellolla, sitä kuinka sitä sai kiskoa pois ties mistäkin puskasta ja yllättävän lujaa sen saikin sieltä pois repiä. Nyt kun tässä tätä kirjoittelee muistaa vieläkin miltä Roosan askeleet tuntuivat laukatessa, miltä tuntui kun otin tammaa harjasta kiinni ja käskin eteenpäin ja kun takajalat alkoivat työntää vauhtia yhä nopeampaan laukkaan. Muistan miltä Roosa tuntui kesäisin, muistan miltä se tuoksui. En unohda yhteisiä hetkiämme koskaan.

 Roosa oli varmasti yksi elämäni parhaimmista hevosista, jolla olen päässyt ratsastamaan. Olen kiitollinen siitä, että sain tutustua näin hienoon hevoseen ja että sain seurata sen elämää näinkin läheltä.

Peltorallia ja maastoilua!

Eilen meillä oli Idan kans tarkoitus vain käydä hevosten kanssa käppäilemässä pellolla hangessa, mutta jostain syystä innostuttiin sitten laukkailemaankin. Ponit ainakin tykkäsivät kauheasti ja välistä oli vaikeuksia pysyä Ekkon selässä, kun se innostui loikkimaan tasajalkaa ilmaan. Eikä mulla tietenkään ollut sitä satulaakaan taaskaan, niin roikuinki sielä sitten välistä kaulasa kiinni. :D 

Muuten oli kyllä tosi hauskaa, vaikka jarrut oli välistä hukassa. Pitää yrittää saada joku seuraavalla kerralla kuvaamaan tai ottamaan videota, niin saa laitettua näitä meidän peltoralleiluita tännekkin. :)

Koitin tuossa eilen sitten myös uutta lämmittely tekniikkaa Ekkon kanssa. Ollaan ennen menty aina niin, että kävelty pitkin ohjin n. 10-15 min ja sitten sen jälkeen tehty käyntityöskentelyä, jonka jälkeen ravailtu vähän aikaa löysin ohjin ja alettu sitten kokoamaan ohjia ja ravailtu tuntumalla ja taivuteltu ja varmaan suurin osa tekeekin näin, että kävelee ja sitten rupeaa ravailemaan. Tehtiin sitten eilen kuitenkin, niin että kävelin pitkään ja nostin siitä sitten suoraan laukan ja laukkasin vähän aikaa harjoituslaukkaa ja aloitin sen jälkeen vasta käyntityöskentelyn. Huomas kyllä, että tuo tekniikka on paljon sopivampi Ekkolle ja rupean tekeen nuin jatkossa. Ravi oli heti paljon letkeämpää ja hevonen rennompi, kun sai ensin laukassa venyttää itseään. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos jostakin tuntuu, että vaihtelua tarvitsi lämmittelyyn. :)) Meillä ainakin oli heti huomattava muutos.

Tänään sitten käytiin Idan ja Wilhon kans maastossa semmoinen köpöttely lenkki ja lopuksi käytiin vielä pellolla kahlailemassa. Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa valoisaan aikaan maastoon, kun pääsin koulusta jo kahden aikaan, niin kerkesi hyvin käydä maastossa ennen kuin tuli pimeää. 

Puhuttiin tänään tallinomistajan kanssa nuista Ekkon makuuhaavoista ja hän meinasi, että karsinan pohjalle voisi laittaa kumimaton, niin ei pääsisi poni hankaamaan nuita kintereitä joka päivä auki. Tämä olis kyllä hyvä vaihtoehto, niin munkaan ei tarvis rueta tilaileen niitä kinnersuojia ja on varmasti hevosellekkin mukavempaa kun ei tarvi semmoisia yöllä jaloissa pitää. Toivotaan nyt vain, että tuo kumimatto sitten korjaa ongelman.

Oli pakko ottaa kuva, kun koululle oli tullut angry birds donitseja. :DD Jäin nuihin heti koukkuun.

Tuunasin Ekkon vanhoja harjoja vähä ennen joulua. :)

Maneesissa ja uusi banneri

Tein tuossa koulussa pikaisesti välitunnilla uuden bannerin, kun entinen oli omasta mielestä niin huonon näköinen. Pitää joku kerta ottaa kunnolla aikaa ja suunnitella niin saisi vielä tuostakin paremman. :)

Oltiin siis tänään Idan ja Wilhon kans maneesissa ja mentiin puomi tehtäviä. En osaa selittää paremmin minkälaisia ne tehtävät oli niin on helpompi näyttää tuosta kuvasta :)

Eli meillä oli keskihalkaisijalla puomi kavaletti puomi kavaletti tehtävä ja toisella pitkällä sivulla kolme ravi puomia. Ekko meni tuon puomi kavaletti tehtävän tosi hyvin, mutta jostain syystä löi joka kerta jarrut päälle ennen nuita ravipuomeja ja sen jälkeen sitte ampaisi hirveällä vauhdilla yli. :D Ei aina välillä pysy tuon ponin ajatusmaailman mukana. Nuitakin puomeja menty kuitenkin monia satoja kertoja ja sitten pitää yhtäkkiä iskeä jarruja päälle niinkuin ei olisi ikinä puomeja nähnytkään. Välistä taas Ekkoa sai pidellä kiinni kun meinasi rynnätä nuiden puomi kavaletti systeemien sekaan hirveällä vauhdilla. Pitäisikin kyllä harjoitella tuota tasaisessa vauhdissa lähestymistä paljon, kun yleensä se on sitä että heti kun kääntää kohti puomeja niin poni ampaisee alta.

Ekkolla on nyt ruennut olemaan kintereissä koko ajan haavoja, jotka ilmeisesti tulevat karsinassa makoillessa. Lisäsin purujakin enemmän karsinaan, että ei pääsisi hankaamaan niitä jalkojansa lattiaa vasten, mutta näköjään onnistuu siinä siltikin. Pitää varmaankin ostaa sille sitten kinnersuojat kun ei oikeen muukaan enää tässä auta. Netistä ei meinaa oikein löytyä mitään muita kinnersuojia muuta kuin back on trackin ja ne ovat vähän turhan kalliit, kun yksi kappale maksaa jo 40€. Onneksi löysin sitten horsepron sivuilta nämä ja laitankin ne varmaan piakkoin sitten tilaukseen.

Laitan tähän vielä videon eilisestä ratsastuksesta :)

Aamutallia ja reenausta.

Eilen jäikin sitte kirjoittamatta blogiin, vaikka oli tarkoitus. Olin sen verran väsynyt, että en jaksanut rueta kirjoittelemaan mitään romaania ja kirjoituksesta olisi tullut todella lyhyt. Joten ajattelin että parempi kirjoittaa seuraavana päivänä niin saa kunnolla kirjoitettua. :) Kerron nyt tässä eilisestä päivästä ja tämän päivän talleilusta.

19.1.2013

Eilen heräsin n. 7.30, söin aamupalan ja lähdin tallille päin. Tallilla lähdin viemään hevosia ulos ja sen jälkeen putsasin kaikkien karsinat. Koko hommaan meni n. kaksi ja puoli tuntia.

Hepat ulkona, tuli aika sumia kuva ku sato lunta ja kuva otettu kännykällä :D

Olin ensin ajatellut, että ratsastaisin kolme hevosta, mutta kun olin päässyt aamu tallista kotia, niin ajattelin, että en taida jaksaa ratsastaa muuta kuin kaksi. Ilmakaan ei ollut mikään maailman parhain, kun lunta pyrytti niin paljon että autollakaan ei meinannut nähdä ajaa.

Kun tulin tallille uudestaan kävin hakemassa Ekkon sisälle ja huomasin sitten siinä samalla, että toppaloimeen oli tullut reikä. Sen siitä saa, kun on monta hevosta samassa tarhassa niin väkistenkin tulee reikiä loimiin, mutta mielummin pidän hevosta kaverin kanssa kuin yksin. :) Sain loimen joulu lahjaksi porukoilta, joten se on vasta kuukauden vanha. Voitte uskoa kuinka ketutti, kun se nyt jo oli rikkoontunut. Onneksi reikä on sen verran pieni että sen saa helposti korjattua.

Kävin Ekkolla vain tekemässä hankireeniä pellolla, kun olin sen verran laiska, että en jaksanut muuta kuin käppäillä :D Ratsastin n. puoli tuntia ja vein Ekkon sitten karsinaan ja laitoin sille heiniä.

Aloitin sitten varustamaan ja harjailemaan toista ratsastettavaa, lämppäri tamma Ewoyn Rosea eli Rouskua. Meille oli viideksi varattu maneesi ja menimme sinne ratsastelemaan. Rousku on entinen ravuri ja tämä oli toinen kerta kun menin sen selkään ja kolmas kerta koko hevosen elin aikana kun selässä oltiin. Kävelin pelkästään koko tunnin ja tein pysähdyksiä ja suunnanvaihtoja. Rousku alkaa pikku hiljaa rentoutua ratsastaessa ja kohta voidaan jo koittaa ravaamista, kun ratsastus ei enää tammaa niin paljon jännitä. Rousku sukupostissa.

Taas huono laatuinen, kuva otan joskus parempaa kuvaa Rouskusta

20.1.2012

Lähdin tallille n. yhden aikaan Idan kanssa ja haettiin hepat sisälle. Ulkona oli niin hieno ilma, että lähdettiin käymään ratalla, vähän ravailemassa hangessa. Menin itse ilman satulaa, kun en jaksanut alkaa sitä laittamaan ja Ekkolla on tosi mukava mennä ilman. Sillä on niin tasainen ravi, että sielä ei pompi yhtään ja selkä on sen verran leveä, että siellä on mukava istua.

Idan hevosella Wilholla oli vähän virtaa aluksi ja Ekko ei meinannut pysyä perässä ja joutui koko ajan ravaamaan kiinni. Sitten kun Wilho rauhoittui sai Ekko jonkun kohtauksen ja meinasi vähän väliä lähtä käsistä, kun olisi niin kovasti halunnut vain juosta ja juosta. Ravailtiinkin sitten aika paljon ja Ida laukkasi Wilholla vieressä, kun me ravasimme Ekkon kanssa. Pitäisi joskus saada otettua videota ratsastelusta jos vain saisi jonkun kuvaamaan :) Ekko oli loppujen lopuksi todella hieno, vaikka virtaa riitti vähän liiaksikkin.

Ekkon hoitamisen jälkeen lähdin toiselle tallille ratsastamaan suokki tamma Lapin Leimua eli Peppiä. Olen peppiä käynyt n. kerran viikossa ratsastelemassa ja opettamassa ratsuksi. Peppikin on entinen ravuri, kuten Rousku ja on nyt siirtynyt sitten ratsun hommiin. Pepillä on ratsastettu enemmän kuin Rouskulla ja ratsastus hommat on siinä vaiheessa, että kohta voisi rueta menemään kavaletteja ja esteitä.

Ratsastin Pepillä kentällä n. tunnin ja tamma meni todella hienosti. Teimme paljon pysähdyksiä, joissa Pepillä meinaa olla välistä hankaluuksia, kun jää vain nojailemaan kuolaimeen. Muutenkin Peppi saattaa ajoittain painua todella etupainoiseksi, joten teimme myös pysähdyksestä peruutuksia ja siitä taas liikkeelle lähtöjä, että Peppi ottaisi paremmin takapäätänsä alle. Ratsastus meni siinäkin mielessä erittäin hyvin, että tamma pukitti vain yhden ainoan kerran ja sekin oli vain pieni pukki. Pepillä meinaa välistä olla tapana heitellä ratsastajia selästä ja osaa kyllä pukitella ja loikkia halutessaan niin että siellä ei vähänkään huono tasapainoisempi pysy. Pukittelua tapahtuu varsinkin ratsastuksen alussa, kun tammalla on "vähän" sitä ylimääräistä virtaa. Loppu tunnista yleensä kulkee aina oikein mallikkaasti. Itse en ole vielä kertaakaan tipahtanut, mutta uskon että sekin päivä vielä koittaa, kun tamma pääsee yllättämään. :)

Laitan huomenna sitten vielä videota ratsastuksesta ja kirjoittelen huomisen päivän talleiluista. :)
Peppi sukupostissa.

Viikonloppu!

Pitkän koulu viikon jälkeen sitä ajattelee, että on viikonloppu ja saa levätä ja olla vain. Minulla viikonloput kuluvat yleensä juosten paikasta toiseen ja tekemistä on enemmän kuin vähemmän ja joskus tuntuukin, että arkipäivät ovat paljon kevyempiä. Huomenna olisikin ensimmäiseksi luvassa aamutalli, joka alkaa 8 ja olen luultavasti selvinnyt hommasta n. 11 aikohin. Sitten olisi tarkoitus käydä kotona pikaisesti syömässä ja lähteä taas tallille ja ratsastamaan näillä näkymin kolme hevosta. Nukkumassakin pitäisi varmaan olla jo tähän aikaan, mutta ajattelin että kirjoittelen tästä päivästä vähäsen jotain ennen kuin painun sänkyyn. :)) Aamulla olen kuitenkin aina väsynyt, nukuin sitten 12 tuntia tai vain 6.

Lähdin tallille joskus viiden aikoihin ja tarkoituksena oli, että ratsastaisin Ekkolla ilman satulaa pellolla. Tiedostin jo valmiiksi sen, että poni on ollut kaksi päivää vapaalla ja virtaa varmasti riitää. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että ylimääräisiä hyppelyitä saattaa tapahtua ja joka paikassa näkyy pieniä vihreitä miehiä. Takapää on varsinkin virtaisina päivinä erittäin keveä.

Putsasin Ekkon karsinan ja laitoin iltaruuat valmiiksi ja hain ponin käytävälle. Huomasin siinä sitten, että Ekkon talliloimi oli päässyt vähän repeytymään, mikä ei ole kyllä ihme, kun se pääsee koko ajan valumaan taakse. Tämän malliselle hevoselle on melkein mahdoton löytää loimea joka ei valuisi tai kiristäisi jostain. Jos joku tietää mistä löytäisi tämmöiselle muhkusuokille fleece vuorellisen talliloimen tai jonkun tätä vastaavan ja viitsisi siitä vinkata minulle, olisin todella kiitollinen. :)) Nyt meillä on käytössä Horse comfortin siniruudullinen talliloimi.

Ratsastin melko lyhyesti ja enimmäkseen vain ravailin ja taivuttelin Ekkoa. Ratsastus meni todella hyvin ja Ekko oli tosi hyvin kuulolla siihen asti kunnes käskin sen laukata. Laukka ei oikein aluksi tahtonut pyöriä ympyrällä ja ihmettelin mikä oikein oli vialla. Lähdin sitten keskemmäksi peltoa ja annoin sen laukata suoraan paksussa hangessa. Ekko laukkasi heti paljon paremmin ja laukkasin pellon toiseen päähän ja ajattelin sieltä vielä laukata takaisin. Annoin laukka pohkeet ja Ekkohan ampaisikin siitä sitten täyteen laukkaan, kohta sitten alkoikin pukittelu ja yritin keskittyä vain siihen että pysyisin selässä. Sain sen sitten lopulta hidastamaan ja laskemaan raville. Kävelin tämän jälkeen jonkun aikaa ja käskin sitten raville. Sainkin sitten aloittaa koko homman alusta, että sain ekkon taas rennoksi ja kuuntelemaan apuja. Ekko meinaa välistä kuumua laukasta ja vetää sitten ravia tämän jälkeen pää ylhäällä ja kovaa vauhtia, eikä ole enää yhtään rentona. Loppu ajasta Ekko ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin alussa ja lopettelin sitten melko pian.

Teimme suurimmaksi osaksi tällaista ympyrä harjoitusta ravissa, jossa mennään isolla ympyrällä ja välistä tehdään ympyrän sivuun pieni voltti. Tämä on todella hyvä harjoitus Ekkolle, koska sillä meinaa olla välistä todella paljon hankaluuksia taipumisen kanssa ja ongelmana on usein se, että se juoksee ympyröissä tai kulmissa lapa edellä. Harjoitus meni todella hyvin ja tulemme varmasti vastaisuudessakin tekemään tätä paljon. Toivottavasti tuosta mun piirrustuksesta saa jotain selvää ja ymmärtää tuon :D

Huomenna kirjoittelen sitten miten ratsastukset ovat menneet ja nyt lähden nukkumaan. Saankin huimat viisi tuntia nukkua ennen kuin pitää nousta ylös. :)